Sarvikuonoja ja muuta politiikkaa
Miten ihmisiä alistavia poliittisia järjestelmiä kuvataan kirjallisuudessa? Mielenkiintoisia vastauksia löytyy niin näytelmistä kuin satiireista tai tietokirjoista. Kumpi onkaan tehokkaampi kuvaamaan poliittisen manipulaation vaaroja: fakta vai fiktio? En laittanut kirjoja paremmuusjärjestykseen. Jorge Luis Borgesin kirjasta "Viisi aihetta" löytyy tähän yhteyteen sopiva miete: "Kaikki on abstraktio, kun taas jokainen yksilö on todellinen." Eugène Ionesco: Sarvikuono ( Rhinocéros , 1959) Huikea ja pelottavakin surrealistinen näytelmä, jossa ihmiset toinen toisensa perästä muuttuvat sarvikuonoiksi. Näytelmän henkilöt huomaavat aluksi että väkivaltaiset sarvikuonot lisääntyvät. Tosin ensin pohditaan ovatko sarvikuonot afrikkalaisia vai aasialaisia ja todetaan että ranskalaiset kyllä ovat näiden sarvikuonojen yläpuolella (satiiri rasismista). Kun he kauhukseen tajuavat että yhä useampi heidän ympärillään muuttuu sarvikuonoksi, osa kiistää tiukasti että he koskaan voi