laurinmaa

 Tutkiessani taideteoksia ihan muussa yhteydessä näin maininnan Philadelphiassa sijaitsevasta Barnes-säätiön kokoelmasta, jossa kirjoitettiin olevan mm. maailman suurimmat yksittäiset kokoelmat Renoirin (181 kpl) ja Cézannen (69 kpl) teoksia. Lähdin tutkimaan tätä ja löysin loistavan museosivuston:  Barnes Collection Online (barnesfoundation.org) Kokoelmia voi tutkia usealla eri tavalla: voi hakea asiasanalla tai teostyypillä kuten muidenkin taidemuseoiden sivuilla, mutta lisäksi voi valita värin (colors), viivatyypin (lines), valonkäytön (light) tai tilansyvyyden (spaces) mukaisen haun (tämä oli sinänsä Barnesin alkuperäinen idea teosten ryhmittelyyn). Sitten kun valitsee jonkin teoksen, voi seuraavaksi katsoa millaisten teosten kanssa se on museossa (ensemble) tai mitä samankaltaisia teoksia löytyy kokoelmista (visually similar). Kaikista teoksista ei ole sen kummempaa esittelytekstiä, joistakin lyhyehköjä kuvauksia sisällöstä ja historiasta. Tämä merkittävä museo perustuu kemisti-li

 Sosiaalipsykologi, tieteentutkija Jaana Venkulan taidefilosofinen kirja vuodelta 2003 on taiteenystävälle mainiota luettavaa. Venkula pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Mihin taidetta tarvitaan? Mikä on taiteen tehtävä? Millainen on taiteenharjoituksen ja sen kokemisen suhde käsitykseemme todellisuudesta ja tiedonmuodostuksesta? Mitä taitoja taide vahvistaa? Miksi taide on elämän välttämättömyys eikä vain ylellinen lisä arjen harmaudessa? Taide tarvitsee paikkansa, kuvassa Helsingin Taidehalli Lähtökohdakseen kirjoittaja ottaa todellisuuden ilmenemisen (tai sen hahmottamisen keinojen) kolme tapaa: tieteen, taiteen ja etiikan. Hän valittelee sitä että ajallemme on ominaista ajatella tiedettä muita paljon tärkeämpänä. Lisäksi hän toteaa vaaraksi sen että jos mikä tahansa näistä kolmesta otetaan ainoana totuutena, niin tiede olisi yltiörationalismia, etiikka totalitaarista politiikkaa tai fundamentalistista uskontoa sekä taide pelkkää viihdettä. Toisena tärkeänä periaatteena Venkula esittää