laurinmaa

Japanilainen säveltäjä  Toshiro Mayuzumi (1929-97) ei ole kaikkein tunnetuin maansa 1900-luvun loppupuolen modernin taidemusiikin nimi, sillä se titteli taitaa mennä Toru Takemitsulle. Mutta onpahan ollut erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen musiikin tekijä! Sain vinkin tästä säveltäjästä luettuani Radion Sinfoniaorkesterin historiasta että vuonna 1975 orkesteri esitti hänen Nirvana-sinfoniansa (sävelletty 1958), josta en ollut aikaisemmin koskaan kuullutkaan. Mielenkiintoni heräsi ja löysin teoksesta parikin levytystä. Hiroyuki Iwaki johtaa Tokion Metropolitan Sinfoniaorkesteria sekä kuoroa ja buddhalaismunkkien laulajia: https://www.youtube.com/playlist?list=OLAK5uy_mTWLe9cYuAJFus6G5ytM8smQgECnQAruI Toisessa esityksessä Wilhelm Schüchter johtaa NHK-sinfoniaorkesteria (Japanin radion orkesteri). Yllättävän erilainen tunnelma, sillä tässä soitetaan korostaen dramaattisuutta ja nopeammalla tempolla (32 minuuttia vs 37 minuuttia). Kuorossa ei ole buddhalaismunkkeja kuten Iwakilla,

Luin kolme kirjaa, joita yhdistää päähenkilöiden sopeutumattomuus yhteiskuntaan ja vallitsevaan kulttuuriin. Toki tämä ilmenee varsin eri tavoilla ja kirjoittajien tyylit poikkeavat toisistaan melkoisesti. Jollain tavalla koin seuraavan Augusto Monterroson , lyhytproosan mestariksi nimitetyn kirjailijan "minikertomuksen" Dinosaurus kuvaavan tätä elämään sopeutumattomuuden teemaa mainiosti: Kun hän heräsi, dinosaurus oli edelleen siinä. (kirjasta "Kootut teokset ja muita kertomuksia", 1959, suomennos Tarja Roinila) Jack Kerouac: Satori Pariisissa (1965, suomennos 2014 Jarkko S. Tuusvuori) Merkillinen matkakirja, jossa maineikas beat-kirjailija yrittää löytää sukujuuriaan Bretagnesta siinä kuitenkaan erityisemmin onnistumatta. Kirja on enemmänkin sarja kommelluksia aiheesta mitä voi mennä matkalla pieleen (varsinkin kun tärkeintä on saada lasillinen tai pullollinen konjakkia aina kun mahdollista). Ihastuttavan rempseää meininkiä ja tekstiä on ihana lukea! Kerouac lei