laurinmaa

Franz Kafka kirjoitti aikanaan että meidän tulisi lukea vain kirjoja, jotka haavoittavat meitä, herättävät meidät kuin isku päähän. Aika vahvasti sanottu ja asiasta voi varmaan olla vähän toistakin mieltä. Olen lyhyehkön ajan sisällä lukenut kaksi kirjaa, joiden vaikutus oli ainakin aika lähellä Kafkan mielipidettä. Ne ovat Fjodor Dostojevskin "Idiootti" (ilmestyi 1868) sekä Thomas Mannin "Tohtori Faustus" (1947).  Vaikka nämä mainitut romaanit kertovat toisaalta aivan erilaisista kulttuureista ja ajanjaksoista, niin niissä on yllättäviä paralleeleja. Teosten kirjallinen tyyli on mielestäni samantapainen, rikkaasti kuvaileva ja kuvailussaan yksityiskohtaisen tarkka. Päähenkilöt eivät mahdu maailmaansa, Idiootin ruhtinas Myshkin on liian vilpitön, kun taas Tohtori Faustus eli Adrian Leverkühn ajautuu tekemään paholaisen kanssa sopimuksen ja eristäytyy. Molemmat menettävät lopulta järkensä.  Musiikin ystävä Thomas Mann Thomas Mann (1875-1955, Nobel-palkinto 1929) suun

Maurice Ravelin noin 15-minuuttinen Boléro vuodelta 1928 on viime vuosisadan ja oikeastaan koko musiikin historian yksi kuuluisimmista ja hämmentävimmistä sävellyksista. Näennäisen yksinkertainen ja toistuva rytmi, joka säestää orientaalis-espanjalaista melodiaa, voisi olla tylsä tapaus mutta eipä vaan olekaan vaan huikea ja lähes hypnoottinen kun hitaasti etenevä crescendo imaisee mukaansa.  Maurice Ravel (1875-1937) Ravel sävelsi Boléron balettitanssija Ida Rubinsteinille ja tämä esitti sen Bronislava Nizhinskan (Vaslav Nizhinskin sisar) koreografiana 22.11.1928 Pariisissa. Ravelin alkuperäinen idea oli ainakin jossain määrin poliittinen: teos kuvaisi propagandan kansaan tekemää vaikutusta. Ensimmäinen koreografia oli kuitenkin vahvan eroottinen: yksinäinen tanssijatar esittää tanssin miesjoukolle.  Sittemmin tunnetuimman koreografian Bolérosta on tehnyt Maurice Béjart (1927-2007) vuonna 1961. Hän jatkoi alkuperäisen koreografian ideaa: naissolisti esittää "Melodiaa" ja 40