laurinmaa

Tämän kirjakatsaukseni motto tulee Italo Calvinolta: Mikä satama ottaa sinut vastaan turvallisemmin kuin hieno kirjasto?  Hermann Hesse: Arosusi (Der Steppenwolf, 1927, suomennos Eeva-Liisa Manner) Hessen klassikkoteos on aikamoinen lukukokemus, joka herätti minussa mm. seuraavia ajatuksia: Onko kaikessa kyseessä Harry Hallerin mielikuvituksessa tapahtuvat asiat tai huumeiset kuvitelmat? Tai tapahtuuko kaikki oikeasti hänelle? Onko Hermine vain osa Hallerin persoonaa, jonka hän haluaisi kuolevan mutta lopulta ei sitten haluakaan sitä osaa tappaa. Tai olisiko Hermine jopa jokin enkeli tai muu lähettiläs, joka on tullut pelastamaan Hallerin. Vähän tätä ennen olin lukenut Hessen matkakirjan "Kulkija", joka käsitteli kirjailijan yksinäisyyttä ja kärsimyksiä sekin. Ilmeisen masentuneen miehen teoksia... Kirja ei ole kuitenkaan pelkästään analyysi depressiivisestä ihmisestä vaan myös kertomus parantumisesta ja itsensä sekä elämän ymmärtämisestä. Löysin netistä kirjasta tehdyn, iha

 Helsingin HAM-taidemuseon näyttely "Tanssi!" sekä kaksi galleriaa saman päivän aikana antoi paljon esteettistä nautintoa, mutta pisti myös älynystyröihin liikettä. Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880–2020 - HAM (hamhelsinki.fi)  Erittäin monipuolinen ja monitaiteellinen näyttely, mukana oli nimittäin maalauksia, patsaita, grafiikkaa, valokuvia, videoita ym. Kaikki teokset eivät niin yksiselitteisesti kuvanneet tanssia vaan liikettä tai abstrakteja viittauksia liikkeeseen. Näyttely jatkuu syyskuulle asti ja siirtyy sitten Ouluun. Otan tähän kuvia joistakin mieleen vahvoja jälkiä jättäneistä teoksista. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla, jolloin ne aukeavat eri näkymään. Kuvaamatta jäivät videoteokset sekä Eino Ruutsalon liikkuva seinäreliefi (lainassa Helsingin kaupungintalosta). Laila Pullisen pieni veistos, joka leijuu salaperäistä liikettä Ville Vallgrenin pikkuinen tanssijatarpatsas Ville Vallgrenin toinen, tarunomaisempi tanssijatar Edessä Auguste Rodinin ja takana Laila P

 Taitavia ovat nuoret viulistit nykyään! Tällainen kliseemäinen ajatus on päällimmäisenä, mutta yritän mennä vähän syvemmälle ja ehkä enemmän itse musiikkiin eli pääasiaan (?). Carl Nielsenin viulukonsertto (1911) oli suuri löytö minulle! En ole sitä pitkään aikaan kuullut ja joka tapauksessa unohtanut täysin miten hieno se on. Kilpailuvoittaja Inmo Yangin esitys alkaa suunnilleen kohdasta 40:00:  Sibelius-viulukilpailun 1. finaali-ilta | Audio Areena (yle.fi) Teos alkaa mietiskelevästi (Praeludium -  largo), suorastaan filosofisesti. Kun sitten ilman taukoa alkaa suorastaan repäisevästi ratsastava " Allegro cavalleresco", tulee mieleen Nielsenin Neljä luonnetyyppiä -sinfonia. Vauhti kuitenkin hidastuu välillä, kyseessä tuntuu olevan suuri ja vaihteleva tarina. Hienoja melodiakaaria, nopeita kuvioita ja sitten viulisti pysähtyy taas mietiskelemään "syntyjä syviä", orkesterin kanssa keskustellen. Pitkähkö kadenssi keskeyttää dialogin.  Konserton toinen puolikas alkaa

Katsoin Roberto Rossellinin elokuvan  Matka Italiaan | Yle Areena  vuodelta 1954 ja se olikin todella inspiroiva "matka". Ensinnäkin filmi itse on mestarillinen kuvaus rakoilevasta parisuhteesta, ympäristön vaikutuksesta ihmisiin ja kiehtovaa symboliikkaa täynnä. Tuo symboliikka kuvastuu erityisesti Napolin kaupungin näkymistä sekä taiteesta. Antiikin taidetta ja vaikuttunut Ingrid Bergman Ingrid Bergman (ohjaajan silloinen vaimo) ja George Sanders ovat englantilainen aviopari Katherine ja Alex Joyce, joiden suhde joutuu matkan aikana koetukselle. He ajautuvat jatkuviin riitoihin ja viettävät suurimman osan ajasta toisistaan erossa. Katherine käy museoissa, joiden teokset vaikuttavat voimakkaasti hänen tunteisiinsa symboloiden mm. miehistä väkivaltaa.  Alex viehättyy muiden naisten seurasta, mutta hänkin näkee ja kuulee isompia ja pienempiä vihjeitä millainen on tai pitäisi olla hänen suhteensa vaimoonsa.  Elokuvan dialogi oli alunperin englanninkielinen mutta italiaksi "

 Luin kirjan, joka avarsi näkemystä maailmastamme ja ihmisyydestä. Kirjoittaja katsoo meitä omasta, mielestäni hyvin rikastuttavasta näkökulmastaan. Ei ole ehkä kaikille, varsinkaan konservatiiveina itseään pitäville, helppoa luettavaa. Minna Salami: Sensuous Knowledge  (Aistien viisaus, 2020) Minna Salami on suomalaisen äidin ja nigerialaisen miehen tytär. Hänen kirjansa avaa erittäin kiinnostavasti maailmaamme hallitsevia narratiiveja ja pyrkii löytämään mahdollisuuden uudenlaiseen viisauteen sekä vapauteen, feministinä tietysti erityisesti naisia ajatellen. Afrikkalaisuus ja mustaihoisuus tuovat lisää vivahteita kerrontaan. Salami nostaa esiin käsitteen "europatriarkaalisuus", joka yhdistää eurooppalaisen valkoisen miehen kolonialistisen ja imperialistisen ajattelun sekä yleisen miesvallan. Narratiivi, joka tekee kulttuuristamme sen mitä se on, kaipaa uusia näkökulmia ja suoranaista muutosta. Musta feminismi (black feminism) korostaa että feminismin tulee olla myös kapital