Sibelius-viulukilpailusta saatuja vaikutelmia

 Taitavia ovat nuoret viulistit nykyään! Tällainen kliseemäinen ajatus on päällimmäisenä, mutta yritän mennä vähän syvemmälle ja ehkä enemmän itse musiikkiin eli pääasiaan (?).

Carl Nielsenin viulukonsertto (1911) oli suuri löytö minulle! En ole sitä pitkään aikaan kuullut ja joka tapauksessa unohtanut täysin miten hieno se on. Kilpailuvoittaja Inmo Yangin esitys alkaa suunnilleen kohdasta 40:00: Sibelius-viulukilpailun 1. finaali-ilta | Audio Areena (yle.fi)

Teos alkaa mietiskelevästi (Praeludium -  largo), suorastaan filosofisesti. Kun sitten ilman taukoa alkaa suorastaan repäisevästi ratsastava "Allegro cavalleresco", tulee mieleen Nielsenin Neljä luonnetyyppiä -sinfonia. Vauhti kuitenkin hidastuu välillä, kyseessä tuntuu olevan suuri ja vaihteleva tarina. Hienoja melodiakaaria, nopeita kuvioita ja sitten viulisti pysähtyy taas mietiskelemään "syntyjä syviä", orkesterin kanssa keskustellen. Pitkähkö kadenssi keskeyttää dialogin. 

Konserton toinen puolikas alkaa hitaalla osalla (Poco adagio), joka on melko melankolinen aito-pohjoismaiseen tyyliin. Paljon runollista kauneutta, hienoja sointuja myös orkesterista. Viimeinen osa alkaa jälleen ilman taukoa ja on nopeahko Rondo (Allegretto scherzando). Kuten tempomerkintä kertoo tässä on leikkisyyttä, josta tulee mieleen kansanmusiikkimaisuus. Varsin virtuoosimaisia osuuksia on tarjolla solistille, mutta kuten koko teos, niin tämäkin osa on vivahteikas ja monia erilaisia teemoja esittelevä. Toinen soolokadenssi pysäyttää viulistin pohdiskelemaan ja taituroimaan. Loppu on mainion leikkisä.

Carl Nielsen kotonaan pianoa soittamassa.

Vaikka Yangin esitys on nyansseiltaan vaikuttava, niin halusin kuunnella miten muut sitä soittavat: tästä löytyy hieno esitys: Nielsen Violin Concerto - YouTube ja asialla ovat Osmo Vänskän johtama Tanskan radio-orkesteri ja Nikolaj Znaider (sattumoisin Sibelius-kisan kolmas vuonna 1995). Znaider on levyttänyt konserton ainakin kaksi kertaa ja teoksen tunteminen kyllä kuuluu. Erityisen hienot kadenssit!

Löytyy myös vanhempi esitys eli Arve Tellefsen ja Herbert Blomstedtin johtama samainen Tanskan radio-orkesteri sekä levytys vuodelta 1975: Carl Nielsen : Concerto for violin and orchestra Op. 33 (1911) - YouTube

Viulukilpailua televisiosta katsellessa havaitsin että en oikein pidä tavasta kuvata soittajien kasvoja läheltä ja sitten kuva vielä hyppelee nopeasti kohteesta toiseen. Musiikista nauttimista se ei ainakaan minun kohdallani edistä.

Pidin suuresti nuoren (17v) Yesong Sophie Leen esityksestä Beethovenin konsertosta. Se oli mielestäni tasapainoisesti kertoileva matka tähän jättiläisteokseen. Olinkin "pikkaisen" pettynyt, kun asiantuntijaksi lähetykseen otettu Jan Söderblom väitti esitystä kopioksi joistakin vanhojen (ilmeisesti hänen mielestään vanhentuneiden) levytysten "liian romanttisista" tulkinnoista. 

Shostakovitshin viulukonsertto numero 1 sopi erinomaisesti ukrainalaisen Dmitrii Udovychenkon (kolmas palkinto) finaalinumeroksi. Se alkaa noin 5 minuutin kohdalla Sibelius-viulukilpailun finaali 3/3 ja palkintojenjako | Sibelius-viulukilpailu 2022 | Yle Areena. Pidän molemmista säveltäjän konsertoista, niissä kun yhdistyvät mainiolla tavalla hänen synkkämielisyytensä sekä leikkisyytensä (Nielsenin teoksessa on jotain samankaltaista, jos toki ei ollenkaan näin synkkää). Tämä soittaja hallitsi molemmat eli syvämietteisen lyyrisyyden ja taiturimaisen vauhdinpidon.

Sanotaan jotain Sibeliuksen konserton tulkinnoista myös. En tosin ole kuullut toistaiseksi kuin kaksi niistä, voikohan tästä teoksesta olla vaara saada yliannostusta? Inmo Yang oli hyvä, mutta mielestäni hieman liian makeileva. Uskaltaako sanoa että tulkinta oli vähän "populistinen". 
Voittajalla on komeat nettisivut: Inmo Yang Violin | Violinist Inmo Yang (hän muuten voitti jo 2015 Paganini-kilpailun ja levytyksiäkin on jo, eli melkein voisi kysyä miksi hän vielä kilpailee).