Taloutta, politiikkaa ja eläinten viisautta

Viime aikojen kiinnostavia lukukokemuksiani pääosin englanniksi. Jotkut teokset on kyllä käännetty. Kaikkia näitä voi suositella, avartavat näkemystä elämästä ja maailmasta. Ainakin ne houkuttelevat pohtimaan onko kaikki sittenkään sitä miltä päällisin puolin näyttää ja voisiko jotain tehdä toisin. 

Justin Gregg: If Nietzsche were a Narwhal (2022)

Jos Nietzsche olisi ollut sarvivalas on viisas, välillä humoristinen, välillä erittäin vakava kirja eläinten ja ihmisten käyttäytymisestä. Kirjan alaotsikko onkin Mitä eläinten älykkyys kertoo ihmisen typeryydestä. Justin Gregg on eläintieteilijä, jonka erikoisalaa on ollut delfiinien tutkiminen. Delfiinit käyttävät eräänlaista kaikuluotainjärjestelmää, jolla ne havainnoivat ympäristöään hyvin tarkasti. Kaiken kukkuraksi ne pystyvät kuuntelemaan lähellä olevan toisen lajikumppaninsa signaaleja eli tietämään myös mitä kaveri havaitsee.  

Miksi Nietzsche on päässyt kirjan otsikkoon? Gregg selittää että filosofilla oli erikoinen suhde eläimiin, toisaalta hän olisi halunnut olla kuin lehmä niin ei tarvitsisi miettiä elämän tarkoitusta ja toisaalta hän piti lehmää liian tyhmänä kun se ei osannut miettiä elämän tarkoitusta. Huomioitavaa on sekin että hän oli herkkä eläinten kärsimyksille ja tarinan mukaan hänen lopullinen mielen romahduksensa syntyi järkytyksestä, kun hän näki hevosta piiskattavan. Kirjoittaja kysyy: Oliko Nietzsche liian älykäs ja aiheutti näin mielenterveytensä romahduksen? Entä jos hän olisikin ollut sarvivalas, joka ei tiedä kuolevansa tai edes sitä miksi on olemassa? 

Gregg pohtii älykkyyden määritelmää ja mittaamista (loppujen lopuksi se on aika epäselvää). Sitten hän kertoo mikä on suurin ero ihmisen ja muiden eläinten välillä - se on ihmisen kyky kysyä "miksi?". Se on johtanut moniin hienoihin keksintöihin, mutta myös  ihmiskunnan melkoisen tuhoisaan käyttäytymiseen maapallolla. Kirjassa todetaan että eläimet pärjäävät oikein hyvin, usein ihmistä paremminkin, vaikka eivät tiedäkään tapahtuvien asioiden syytä eivätkä myöskään yleensä tiedä mitä eivät tiedä (aika moni ihminenkin tosin vaikuttaa sellaiselta). Ihmiset ovat ajan saatossa kehittäneet merkillisiä ideoita, kuten vaikkapa että mitä isommat aivot, sen älykkäämpi ihminen. Tämä virhe on johtanut rasismiin jne. 

Ihmiset "osaavat" valehdella tietoisesti. Eläimetkin petkuttavat esimerkiksi matkimalla jonkin toisen lajin ulkonäköä tai käyttäytymistä saadakseen sen saalikseen. Toiset eläimet voivat esittää kuollutta välttääkseen joutumista saaliiksi. Koira saattaa huiputtaa ihmistä saadakseen ruokaa. Ihmisten petkutustaito on kuitenkin omaa luokkaansa mikä johtuu taidosta käyttää monimutkaista kieltä. Tilastojen mukaan 60% ihmisistä tosin väittää että ei valehtele koskaan, mutta Gregg arvelee että he valehtelevat :-). 

Teos pohtii onko eläimillä tietoisuutta ja toteaa että on: Vaikka ihmisen aivoissa on 85 miljardia neuronia ja mehiläisen aivoissa vain yksi miljoona, niin tutkijoiden mukaan mehiläisen aivot pystyvät nekin massiiviseen määrään tiedonkäsittelyä. Ihmisen muisti voi olla parempi, mutta aivotoiminta ei välttämättä sen monimutkaisempaa. Hyönteiset ovat testeissä oppineet hämmästyttävän vaikeitakin tehtäviä. Hiukan hassuja esimerkkejä annetaan eläinten tietoisuudesta: norsuille tarjottiin eräällä safarilla juotavaksi eriasteisilla alkoholimäärillä terästettyjä vesiä ja ne valitsivat "viisaasti" noin 7% juomaa eivätkä sitä vahvempaa. Sitten ne käyttäytyivät aivan kuten ihmiset, osa sai pahoinvointia, osa meni aivan hiljaiseksi ja osa alkoi tapella. Ruotsalaisen eläintarhan eräällä simpanssilla oli taas tapana heitellä katsojia kivillä, joita se osasi etukäteen keräillä tempauksiaan varten. Moni muukin eläin osaa varautua tulevaisuuteen varastoimalla ruokaa tms.

Kaiken kaikkiaan kirjan yhtenä pääideana näyttäisi olevan kertoa ihmisten tyhmyydestä, kun ovat ajatelleet liikaa syitä muttei välttämättä seurauksia. He ovat kehittäneet merkillisiä moraalisääntöjä (jotka vielä voimakkaasti vaihtelevat eri kulttuureissa), väkivaltaisia yhteiskuntia ja vielä ovat hyvää vauhtia tuhoamassa elämän edellytyksiä maapallolla. Viimeisillä sivuilla pohditaankin kiehtovasti kysymystä "kumpi voittaa - ihminen vai eläimet?". 

bell hooks: All about love (Rakkaus muuttaa kaiken, 2016)

Kirja lähtee kirjailijan kuvauksesta lapsuudestaan, jonka aikainen rakkauden puute jätti häneen syvät arvet. Parisuhteissakin hänellä on ollut epäonnistumisia. Aikuisena hän on syventynyt tutkimaan rakkautta kulttuurissamme. Hän on huomannut että rakkaudesta ovat kirjoittaneet tietokirjallisuutta lähinnä miehet omien sukupuoliennakkoluulojensa pohjalta. hooksin mielestä sukupuolten erot rakkauskäsityksissä ovat opittuja eivät luontaisia. 

Rakkauden tarkoitus on ravita omaa ja toisen henkistä kasvua (psykiatri M. Scott Peckin määritelmä). Toisen loukkaaminen ja väkivalta eivät voi olla rakkautta. Rakkaudetonkin suhde voi toisaalta antaa turvaa ja huolenpitoa, mikä pitää ihmiset näissä suhteissa.

Annetaanko lapsille rakkautta? Monesti vanhemmat sanovat että saat rakkautta, jos olet kiltti tai muuten miellytät heitä. 

Miehille opetetaan peittämään tunteensa ja olemaan kovia. Patriarkaatti opettaa miehistä vallankäyttäjiä suhteessa naisiin. Naiset taas opetetaan miellyttämään ja viettelemään, ei rakastamaan. Mainokset ja media opettavat ihmisiä valehtelemaan ja salailemaan todellisia tunteitaan. Romanttinen rakastuminen on usein pinnallista eikä todellista rakkautta synny. Miehet hakevat valitettavan usein vain seksuaalista tyydytystä ja onnistumista eivätkä rakkautta. Todellinen rakkaus saattaa syntyä vaikeuksien ja epäilysten kautta. Se vaatii naamioiden riisumista ja muutosta.

Rakkaudettomuus näkyy kulttuurissamme ahneutena, itsekkyytenä, tunteettomuutena, alistussuhteissa, väkivallassa.

Upea kirja rakkauden merkityksestä. hooks lainaa lopuksi enkeleitä: Vain rakkauden avulla pääsemme maalliseen paratiisiin.

Jason Hickel: Less is More (Vähemmän on enemmän, 2021)

Jason Hickel on talousantropologi. Hän sisältää kirjaansa sekä havaintoja ympäristön tilasta että erilaisten ihmisyhteisöjen toiminnasta. Kuvattuaan uhkia Hickel kertoo mistä kaikki ongelmat johtuvat: talouskasvun politiikasta. Hän toteaa että kapitalismi on järjestelmä, joka on rakennettu kasvuimperatiivin varaan. Kasvu on välttämätön ja se on tavoite itsessään ilman erityistä muuta tavoitetta. Hän huomauttaa että kapitalismia on edeltänyt tuhansia vuosia markkinoita ja kaupankäyntiä, joten on väärin väittää että kapitalismi olisi sama asia on kuin markkinat ja kauppa.

Kasvutavoitteeksi kapitalismissa on määritelty 2-3 prosentin vuosittainen BKT:n kasvu, jotta suuryritysten voitot olisivat riittäviä. Hickel laskee että 3% kumuloituva vuosikasvu tarkoittaa että maailman talouden tulee kaksinkertaistua 23 vuodessa. Se on valtavaa kasvua, joka vaatii suunnatonta resurssien ja energian käytön lisäämistä. Hän huomauttaa että ns. puhtaan energian käyttäminen vähentäisi kyllä päästöjä, mutta ei luontokatoa.

Kirjoittaja ihmettelee miten innovointia ja kehitystä arvostava maailmamme on päättänyt jämähtää ajatukseen että 1500-luvulla kehitetty kapitalismi on ainoa mahdollinen talousjärjestelmä eikä sen muuttamista saa edes ajatella.

Miten kasvua saadaan aikaiseksi? Hickel luettelee: lääketeollisuuden skandaalit, Amazonin sademetsää tuhoavat pihvintuottajat, asetehtaat jotka lobbaavat aserajoituksia vastaan, öljy-yhtiöt jotka tukevat ilmastonmuutoksen kieltäjiä, kaupat jotka kehittävät yhä taitavampia mainoksia myydäkseen turhia tavaroita ja palveluksia. Eikä tässä ole toki kaikki. Kokonainen järjestelmä on kehitetty tukemaan pääoman kasvattamista: rajoitettu vastuu (osakeyhtiölait jne), yrityshenkilö, pörssit sääntöineen, pankkien rahoitussäännöt, luottoluokitukset.

Yhteiskuntiemme kasvutavoite on nykyisin uusliberalismin aikana enää harvoin ihmisten hyvinvointiin liittyvää käyttäjäarvoa hakevaa, vaan keskitytään pääoman kasvattamiseen. Kasvun esteitä puretaan alentamalla ihmisten ja luonnon hintaa. Ikävä kyllä tätä politiikkaa on väkisin ajettu myös globaalin Etelän maihin pakottamalla niitä ”sopeuttamaan” taloutensa. Useimpien maiden taloudellinen kehitys on näin pysäytetty, mutta monikansalliset suuryritykset ovat keränneet voittoja.

Yleisesti tarjolla olevat terveyspalvelut ja koulutus ovat avain korkeaan elintasoon ja hyvinvointiin, ei korkea kansantulo. Hickel antaa useita esimerkkejä miten kaikkein vauraimmissa maissa ei ole saavutettu hyviä tuloksia, koska mm. terveyspalvelut ja koulutus ovat pääosin yritysten käsissä. YK:n tekemien laskelmien mukaan sosiaalisesti korkeatasoinen yhteiskunta on mahdollista saavuttaa noin 10.000 dollarin BKT:lla asukasta kohden. Tämä on alhaisempi kuin maailman maiden keskiarvo! Yhdysvaltain lukuhan on noin 60.000 dollaria ja siitä huolimatta maa on melko heikoilla mitä tulee esimerkiksi kansanterveyden tasoon.

Uusliberalismin aikana eli viimeisen 40 vuoden aikana kasvun politiikan tulokset ovat olleet tuhoisat. Yhdysvalloissa BKT on kasvanut kaksinkertaiseksi, mutta reaalipalkat ovat laskeneet ja köyhien suhteellinen osuus kasvanut. Vain rikkaat ovat rikastuneet, se kuuluisa 1% on kolminkertaistanut tulonsa. 

Hickel esittää kirjassaan erilaisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi. Esteitä muutosten aikaansaamiselle ovat erityisesti yritysmaailman valtava vaikutusvalta, lobbaus, median keskittyminen sekä suuromistajien eli sijoitusyhtiöiden valta yrityksissä.

Toivoa antaa tieteen kehitys siihen suuntaan että ymmärrämme paremmin luonnon toimintaa, ekosysteemejä, niiden ”inhimillisyyttä”. Opimme toivottavasti suhtautumaan luontoon ei dominoitavana objektina vaan keskinäisen yhteistyön kumppanina.

Naomi Klein: Doppelganger - A Trip into the Mirror World (Kaksoisolento, 2023)

Naomi Klein on kirjoittanut useita merkittäviä kirjoja kamppailusta ympäristön suojelemisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta tuhokapitalismia vastaan: No Logo, The Shock Doctrine, This Changes Everything, No Is Not Enough ja On Fire.

Kaksoisolento on Kleinin varmastikin eniten omaelämäkerrallinen kirja, jossa on useita sivuhenkilöitä:

Naomi Wolf, feministi, joka siirtyy yllättäen äärioikeiston puolelle mm. rokotevastaisuudellaan
Steve Bannon, Yhdysvaltain äärioikeiston agitaattori
Giorgia Meloni ja Donald Trump
Philip Roth ja "Fake-Roth", jotka molemmat pohtivat juutalaisuutta eri tavoin
Kleinin autistinen poika, johon ympäristö suhtautuu vaihtelevilla tavoilla
Punainen Wien, 1920-luvun sosialistinen menestystarina
Israel, joka peilaa itseään syyttämällä kaikesta arabeja

Tarina alkaa siitä kun Naomi Klein huomaa että hänet sekoitetaan toiseen Naomiin, Naomi Wolfiin, joka on myöskin feministi mutta siirtynyt sitten kannattamaan monia radikaalioikeiston ajatuksia esiintyen innokkaasti äärioikeiston tv-kanavilla.

Tutkijoiden mukaan 250000 ihmistä olisi voitu pelastaa koronakuolemalta Yhdysvalloissa, jos heidät olisi rokotettu ajoissa. Wolf kuului rokotusten vastustajiin.

Meillä kaikilla on digitaalinen kaksoisolento sosiaalisen median verkossa, joka joissain tapauksissa saattaa ottaa sen oikean minän aseman. Henkilöbrändi vaatii henkilökuvan, joka ei muutu. Mitä persoonasta jää silloin pois? Etelä-Korean presidentin vaalikampanjassa 2022 käytettiin tekoälyn muokkaamaa kaksoisolentoa, joka oli mutkattomampi ja hauskempi kuin oikea ehdokas (hän voitti vaalit, mutta yritti sitten vallankaappausta ja menetti virkansa). 

Äärioikeiston propagandistit vääristävät käsitteitä kuten demokratia, fasismi, kansanmurha, omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Suuryrityksiä vastaan hyökätään puheissa, mutta ei todellakaan käytännössä. Äärioikeistoa vastaan ei Kleinin mielestä tepsi vetäytyminen vaan tulee kamppailla suoraan kuin Chaplin elokuvassaan Great Dictator, jossa hänen hahmostaan tulee diktaattorin kaksoisolento, joka puhuu  upeasti fasismia vastaan.

Kleinin mielestä internet tulisi ottaa takaisin julkiseen hallintaan, jotta voidaan estää valheet ja salaliittoteoriat. Kirja on niin monipolvinen ja käsittelee niin monia asioita että siitä on mahdoton kirjoittaa kunnon yhteenvetoa. Kannattaa siis lukea se!

Tariq Ali: Winston Churchill - His Times, His Crimes (Winston Churchill - hänen aikansa ja rikoksensa, 2022)

Tämä kirja kertoo aikaisemmasta historiasta mutta se pohjustaa nykyaikaamme. Kirjan johdantona on:  "Onneton se maa, joka tarvitsee sankarin." (Bertold Brecht näytelmässään Galileo)

Tariq Ali on tunnettu toisinajattelija, joka kritisoi Churchill-kulttia sekä sen myötä viimeisten noin 200 vuoden imperialistista historiaa. Ali kertoo ettei sinänsä vaadi historian väkivaltaisten imperialistien patsaiden kaatamista, mutta niihin voitaisiin kiinnittää taulut kertomaan heidän suuruutensa varjopuolista.

Churchill puolusti kirjan mukaan häikäilemättömästi Britannian imperiumin etuja mitään keinoja kaihtamatta. Tähän liittyi ajatus valkoisen rodun ylemmyydestä ja tietyn sivilisaation ylemmyydestä muihin nähden. Hän vastusti ehdottomasti työväenliikettä ja naisliikettä. Hänen maineensa "tavallisen kansan" piirissä pysyi huonona toisen maailmansodan menestyksistä huolimatta ja niinpä sodan päättyessä työväenpuolue voitti vaalit. Churchillin kuoleman aikoihin (1965) imperialismia ja militarismia kritisoitiin paljonkin. Varsinainen kultti alkoikin vasta 1980-luvulla. Thatcher, Blair ja vielä Boris Johnsonkin ottivat propagandaansa Churchill-mausteen.

Aina vuoteen 1937 asti Churchill suhtautui fasismiin siinä mielessä kannatettavana aatteena että se voisi kukistaa kommunismin. Hän ihaili Mussolinia (kutsuen häntä "roomalaiseksi neroksi"), tuki Francon valtaannousua sekä vaikuttui Hitleristä ja tämän isänmaallisesta Hitler Jugend-järjestöstä. Hän sentään ymmärsi alkaa vastustaa natsien valloituspolitiikkaa ennen monia muita maansa poliitikkoja. Valitettavasti hänen osuutensa useisiin imperialistisiin tuhotöihin on selvä: Gallipolin surkea sotaretki ensimmäisessä maailmansodassa, Irlannin itsenäistymisen vastustaminen, Kenian Mau-Mau -kapinan verinen kukistaminen, miljoonien intialaisten tappaminen nälkään 1940-luvulla, Kreikan sodan ajan vastarintaliikkeen raaka kukistaminen sodan jälkeen jne. Saudi-Arabiaa edelleen hallitsevan kuningashuoneen valtaan nostamiseen ja Israelin valtion perustamiseenkin hänellä oli osuutensa, joita molempia Ali pitää raskaina epäonnistumisina.

Alin kirja ei kerro pelkästään Churchillista vaan on erinomainen katsaus 1900-luvun maailmanpoliittiseen historiaan ja erityisesti imperialismiin koskien niin Britannian, Neuvostoliiton, Japanin kuin Yhdysvaltainkin valtapyrkimyksiä.