Turku syyskuussa 2025
Turun taidemuseon kaunis sisääntuloaula, johon on sijoitettu kahvilan pöydät. Vasemmalla näkyvät portaat yläkerran kokoelmasaleihin.
Olipa onnistunut matkan ajoitus: Turussa lämpötilat olivat lähellä hellelukemia eli 23-24 astetta iltapäivisin, kun vierailimme kaupungissa syyskuun toisella viikolla. Huom! Kuvat aukeavat uuteen ikkunaan niitä klikkaamalla.
Jykevännäköinen asuinpaikkamme, entinen vankilamielisairaala Kakolanmäellä toimii nyt asuntohotellina. Tuli turvallinen olo näiden muurien takana asuessa. Koko Kakolan alue on viime vuosien aikana muuttunut hätkähdyttäväksi yhdistelmäksi uuteen käyttöön muokattua entistä vankila-arkkitehtuuria sekä uudempaa kerrostaloarkkitehtuuria.
Joitakin kaltereita on jätetty paikalleen. Takana portaikko seuraaviin kerroksiin.
Hotellin käytävillä on tauluja, joissa on vanhoja lehtileikkeitä kertomassa vankilamielisairaalan historiasta. Niiden perusteella tähän rakennukseen joutuminen ei ollut niin huono juttu vangeille, sillä täällä oli paljon vapaampaa ja hoitoon kuului mahdollisuus mm. pelien pelaamiseen ja taiteen tekemiseen.
Ensimmäiseksi nähtävyydeksi valikoitui Bore-laiva, 1960-luvulla rakennettu matkustaja-alus, joka oli liikenteessä vuoteen 2010 asti Kristina Regina-nimisenä. Nyt se on hostelli sekä osittain museo. Kuvassa komentosilta.
Näkymä komentosillalta Aurajoelle. Edessä Forum Marinum-museon sotalaivat ja niiden takana häämöttääkin tuttu purjelaiva Suomen Joutsen.
Kapteenin osastolla oli luksusta nahkasohvineen, tosin laivanvarustajan "salainen" osasto oli vielä komeampi (sekin kuuluu museokäyntiin). Kuvassa näkyy osittain syy siihen miksi laivaa ei enää saanut käyttää vuoden 2010 jälkeen: uudet paloturvallisuussäännöt kielsivät puurakenteet jokseenkin kokonaan.
Kakolan alueen toisella puolella avautuu Turun viehättävin kaupunginosa Port Arthur eli Portsa. Aivan ihania puutaloja toinen toisensa jälkeen. Koristeellisuutta, viehättäviä pihapiirejä jne. Alue on rakennettu pääosin vuoden 1900 kieppeillä ja se sai nimensä Venäjän valtakuntaan aikanaan kuuluneen satamakaupungin mukaan (se kuuluu nykyään Kiinaan). Aluetta rakennettaessa Venäjä oli juuri menettänyt kaupungin Japanille hävityssä sodassa, ja eräs muurareista sattui lohkaisemaan rakentavansa ”uutta Port Arthuria”.
Tyypillinen pihapiiri Port Arthurissa.
Ihastuttavia värivaihtoehtoja riittää taloissa. Katonrajan koristelut kertovat vanhan ajan tyylitajusta.
Vähän matkaa keskustaan päin ja löytyy komea Mikaelin kirkko mäen päältä. Sen suunnitteli aikanaan Lars Sonck, joka oli suunnittelukilpailun voittaessaan 1894 vasta 23-vuotias opiskelija. Hän ei sittemmin ollut kovin tyytyväinen teokseensa vaan halusi tehdä paljon muutoksia. Loppujen lopuksi kaikkiin muutoksiin ei suostuttu ja kirkon valmistumisvuoden 1905 jälkeen arkkitehti ei halunnut käydä edes katsomassa sitä. Sonck suunnitteli samoihin aikoihin Tampereen tuomiokirkon, johon hän käytti Turussa tekemättä jääneitä ideoitaan.
Vaikuttavasti koristeltu urkuparvi.
Vielä edellistäkin rikkaammin koristeltu kirkon etuosa.
Ensimmäinen varsinainen taidenäyttely: Turun taidemuseossa esillä oli kiehtova ruotsalainen Gunnel Wåhlstrand. Hänen teoksensa on maalattu musteella, joka on hyvin haastava työkalu sillä maalausjälkeä ei voi korjata. Niinpä taiteilija tekee pikkutarkkaa työtä ja yksi teos voi vaatia kuukausien aherrusta. Aiheenaan hänellä ovat muistot omasta sekä jo edesmenneiden vanhempien elämästä. Hänen isänsä teki itsemurhan, kun tytär oli 1-vuotias ja Wåhlstrand pyrkii taiteellaan tietyllä tavalla löytämään isänsä.
Minua miellyttivät erityisesti luontoa kuvaavat työt. Ne ovat melkein kuin mustavalkoisia valokuvia, mutta niissä on kuitenkin häilyvyyttä ja epätarkkuuttakin. Minulle tuli tunne että näissä teoksissa aika on pysähtynyt valokuvaakin vaikuttavammin.
Rantamaisema, jossa on arvoituksellisia henkilöitä. Salaperäisyys kiehtoo. Ehkä tässä on jotain samaa kuin Ingmar Bergmanin elokuvien parhaissa otoksissa.
Taidemuseon peruskokoelman ripustus on nimeltään Mikä väri. Siinä tutkitaan värien merkitystä uusimman taiteentutkimuksen valossa. Kuvan teokset ovat abstraktin taiteen mestareiden teoksia: Otto Mäkilän Ystävykset ja Ole Kandelinin Kohtaaminen.
Silja Rantasen suuret teokset. Taidemuseon sivuilta voi lukea mainiosti teosten taustoja kuvaavat salitekstit: Salitekstit: Mikä väri - Turun Taidemuseo
WAM-museon rakennus on korjauksessa ja siitä syystä päädyimme WAM Kilta-galleriaan katsomaan pienehköä näyttelyä ja sepä olikin mitä vaikuttavin, Anu Halmesmaan Kuolemattomuuden kaava.
Taiteilija leikkaa mdf-levyjä tai tekee keramiikkaa ja maalaa niitä kiiltävillä maaleilla. Näyttelyyn liittyi Halmesmaan työpariksi kutsutun kirjailija Silvia Hosseinin teksti, joka alkaa näin: Jos pelkäät kuolemaa, pelkäät turhaan, sillä kuolemaa ei ole. On vain maailmankaikkeuden verran ainetta, joka kiertää, hajoaa, tiivistyy jälleen ja ottaa uuden muodon. Juuri nyt sillä on sinun muotosi, juuri nyt sinulla on kunnia edustaa elämää.
Tämän salin keramiikkateokset muodostavat eräänlaisen koristeellisen barokkisalin. Niissä on erilaisia kasvi- tai eläinmaailmasta muistuttavia muotoja.
Seuraavaksi kohteeksi valikoitui tietenkin Aboa Vetus Ars Nova ja nimenomaan sen nykytaiteen museo. Siellä oli esillä kaksi hyvin erilaista, mutta samanlaisia merkityksiä hakevaa näyttelyä. Ensiksi Sari Soinisen taidokasta valokuvataidetta. Kuvat kertokoot kaiken.
Vaikka nämä valokuvat vaikuttavat melkein epätodellisilta, niin Soininen ei kuitenkaan juuri muokkaa kuviaan vaan korkeintaan käyttää salamavaloa, värikalvoja tai savua saadakseen haluamansa esiin. Näyttelytekstin mukaan taiteilija on huolissaan asioiden merkityksellisyyden katoamisesta runsaudenpulasta johtuen ja siksi hän tutkii tuttuja asioita uudessa valossa. Mitä eroa on katsomisella ja näkemisellä?
Toinen näyttely oli käsitetaiteilija Anu Tuomisen käsialaa ellei suorastaan käsityöalaa. Näyttelyn hauskana nimenä on Neuloosi herbariossa.
Taiteilijan kokoelma pannunalusia muodostaa upean värikkään seinämän.
Kudonnaisia, vähän kuin värikkäitä korvapuusteja.
Tämän kuvan pallojen muodostama hedelmäteos jatkuu näppärästi museon puutarhaan: tarkkanäköinen voi huomata että palloja on myös vesialtaan edessä olevalla telineellä. Anu Tuomisen oma näyttelyä ja työtään pohjustava teksti menee näin: Etsin ja teen taidetta tutusta ja tavallisesta, jotta kukaan ei huomaisi, saisi varoitusta, ehtisi asennoitua, siis aseistautua, vaan tulisi yllätetyksi, jollakin selittämättömällä kokemuksella, aavistuksella, vailla taiteen tilannetta ja tuntomerkkejä, tulisi keksineeksi itse, nähneeksi eikä vain katsoneeksi.
Näimme myös joitakin gallerioita ja tietenkin ihailimme Aurajoen rannan kauniita näkymiä aina Tuomiokirkolla käyntiin asti.
Kommentit
Lähetä kommentti