laurinmaa

Kun lukee tämän kirjan alkaa epäillä onko todellisuudessa menossa tai edes tulossa vihreä siirtymä, jossa käyttäisimme vähemmän saastuttavaa energiaa ja vähemmän raaka-aineita. Kirjoittaja on tieteen ja teknologian historiaan erikoistunut tutkija (työpaikkanaan Centre National de la Recherche Scientifique - Ranskan kansallinen tieteellisen tutkimuksen keskus). Jean-Baptiste Fressoz : More and More and More (2024) -  (Suomeksi: Enemmän ja enemmän ja enemmän) Fressoz käy läpi viime vuosisatojen energian käytön historiaa haluten todistaa että on väärin puhua hiilen tai öljyn tai sähkön aikakausista, koska selkeitä siirtymiä eri energian lähteistä toisiin ei ole tapahtunut. Kirjan alussa kirjoittaja toteaa että noin viimeisen parin sadan vuoden "energiasiirtymien" jälkeen poltetaan nykyisin öljyä, kaasua, hiiltä ja puuta enemmän kuin koskaan. Puuta kaadetaan poltettavaksi kolme kertaa enemmän kuin sata vuotta sitten ja puunpoltto tuottaa kaksi kertaa enemmän energiaa kuin ydinv...

Loistavimpia nähtävyyksiä Marseillessa on kaupungin nykytaiteen museo  Le [MAC] musée d'art contemporain de Marseille  Museon kokoelmien perustana on Cantini-museon uudemman taiteen kokoelma. Se tarkoittaa käytännössä taidetta 1950-luvulta alkaen nykyhetkeen asti. Avoimella mielellä näyttelyihin menevä nauttii näistä usein provosoivista ja haastavista teoksista. Ei taida olla ihmettelemistä siinä että tietyissä konservatiivisissa piireissä taidetta pelätään. Löytyihän täältä toki puhtaan kaunistakin taidetta ilman erityistä poliittista sanomaa. Kuvia klikkaamalla niitä voi avata uuteen ikkunaan ja sitten suurentaa, jos haluaa katsoa yksityiskohtia. Peter Saul: La Twalette (1969). Provosoivia maalauksia tehnyt toisen provokaattorin eli sarjakuvataiteilija Robert Crumbin ystävä. Tummaihoinen kehonrakentaja toiletissa. Tarkoituksena on ilmeisesti parodioida valkoisten ylenmääräistä hygieniahysteriaa. Jean-Michel Basquiat: King of the Zulus (1985). Nimi viittaa Louis Armstrongin...

 Marseillen matkamme kulttuuriosuus jatkui kaupungin ydinkeskustaan. La Vieille Charité on 1600-luvulla alun perin köyhäintaloksi suunniteltu rakennuskokonaisuus, jonka arkkitehti oli sen ajan Marseillen suurnimi Pierre Puget . Nykyään siellä toimii monipuolinen museo- ja tiedekeskus. Pääsymaksua ei ole niin kuin ei muuten useimpiin muihinkaan Marseillen museoiden peruskokoelmiin. Adrien Vescovin tekstiilitaiteen näyttely valloitti museokeskuksen sisäpihan (erivärisiä kankaita ulkoparvilla) sekä sen keskellä sijaitsevan vuodelta 1707 peräisin olevan italialaista barokkityyliä olevan kappelin. Kappelin kangaskoristelu tuotti aivan huikeita näkymiä valon taittuessa kankaisiin eri kulmista. Vieille Charitén museoissa on myös huomattavat kokoelmat antiikin esineistöä, Ranskan toiseksi merkittävin egyptiläisen muinaisesineistön kokoelma, afrikkalaista ja aasialaista taidetta jne. Löytyyhän se Michelangelon David -patsaan kopio täältäkin kuten löytyi Nizzastakin. Tämän marmorisen versi...

Nizzan taidemuseo Musée des Beaux-arts Jules Chéret ei ole ehkä kaikkein tunnetuimpia Ranskan taidemuseoita ja jää tunnettuudessa jälkeen kaupungissa olevista Matisse- ja Chagall- museoista. Vierailukohteena museo on kuitenkin hieno, varsinkin kun nyt huhtikuussa siellä oli kiinnostava  Maurice Denis -näyttely. Museon omista kokoelmista oli lisäksi otettu esiin näyttelyn teemaan liittyviä, aivan upeita teoksia. Maurice Denis: Kuvanveistäjä Aristide Maillol työssään (1907) Taidemuseo toimii vanhassa loistohuvilassa, joka alunperin rakennettiin ukrainalaiselle ruhtinatar Elisabeth Kotschoubeylle noin vuonna 1880, mutta jo 1883 yhdysvaltalainen liikemies James Thomson vaimoineen osti sen ja teetätti merkittäviä lisäkoristuksia, seinämaalauksia jne. Kun Nizzan kaupunki osti talon vuonna 1926 taidemuseota varten, pääosa seinämaalauksista peitettiin ja monet pylväät poistettiin. Tällä hetkellä on suunnitteilla remontti, jossa ainakin osa vanhoista koristeluista palautettaisiin näkyviin...