Tekstit

György Cziffra - "pianisti, jolla oli 50 sormea"

Kuva
"Lisztin reinkarnaatio", "Pianistien pianisti", "Pianon akrobaatti" ovat lempinimiä jotka tämä pianisti on saanut. Paras kaikista on ehkä "Pianisti, jolla on 50 sormea". Sen nimen antoi hänen oppilaansa Pascal Amoyel musiikkispektaakkelille, jonka hän laati opettajastaan. Kyseessä on siis György tai ranskalaisittain Georges Cziffra (1921-94). Cziffra soittimensa ääressä, oikeassa ranteessa tukiside Cziffran henkilöhistoria on melkoinen seikkailutarina. Hän syntyi Budapestissä melko köyhään muusikkoperheeseen, joka oli asunut Pariisissa 1910-luvulla. Sodan sytyttyä perheen isä vangittiin ja muu perhe palautettiin Budapestiin. Isän päästyä takaisin kotiin syntyi sitten kahdelle vanhemmalle tyttärelle veli. Toinen siskoista sai ostettua pianon ja siitä alkoikin ihmelapsi-Györgyn ura. Hän nimittäin alkoi muutaman vuoden ikäisenä matkia sisarensa soittamista ja ilman nuotteja hän osasi pian soittaa korvakuulolta melodioita ja improvisoida. 5-vuotiaa

Helsingin taidekesää - Hanasaari

Kuva
  Hanasaari on tullut viime vuosina yhdeksi suosikkikohteistani. Siellä on nähtävillä sekä ulkona että sisällä paljon hienoa taidetta ja vieläpä kauniiden merimaisemien säestämänä. Vaihtuvien näyttelyjen galleriassa on tällä kertaa esillä Lars-Gunnar Nordströmin (1924-2014) 100-vuotisuutta juhlistava pieni, mutta inspiroiva näyttely. Se on avoinna ensi helmikuulle asti. Nordströmin lisäksi näyttelyssä on kahden nykytaiteilijan töitä. Sarja Nordströmin "jazzahtavaa" maalaustyyliä. Hän oli jazzin ystävä ja hänen teoksiaan voinee kuvata musikaalisiksi, rytmikkäiksi vaikka hän ei ehkä itse sitä halunnutkaan. Maalaukset ovat suunniteltuja, mutta loppujen lopuksi tunne lienee ratkaissut mihin suuntaan kuviot kääntyvät. Arkkitehtikoulutuksen saaneena taiteilija toki tiesi tarkkaan geometriikan säännöt. Kuitenkaan hänen töistään ei helposti löydy varsinaista järjestelmää.  Nordström ei halunnut liittää teoksiinsa mitään konkreettisia elementtejä (suurin osa teoksista onkin nimeämätt

Helsingin taidekesää - Ateneum

Kuva
 Ateneumin peruskokoelman näyttelyripustus on uudistettu ja nyt teoksia ei ole järjestetty kronologisesti tai taiteilijan mukaan vaan erilaisilla laajakantoisilla teemoilla (niitä on neljä). Osa teemoista vaikuttaa ehkä tekemällä tehdyiltä, mutta parasta on se että nähtävillä on harvemmin esillä olleita teoksia ja eri aikakausien taiteilijat "keskustelevat" keskenään. Oheisena joitakin minuun vaikutuksen tehneitä, nähdäkseni harvemmin esillä olleita teoksia. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa uuteen ikkunaan ja sitä voi suurentaa. Modernia elämää kuvaavan teeman yksi sali, edessä olevat veistokset ovat Arvo Siikamäen "Muukalainen" (1967) ja Kaisa Saikkosen "Abigail" (1966) Yhtenä teemana on luonto. Otsikolla  Luonnon aika  se  kysyy, miten luonto muuttuu?  Ainakin pääosa nähtävillä olevista teoksista on  internetissä katsottavissa, oheisen linkin takana: Kansallisgalleria - Oma galleria: Luonnon aika - The Age of Nature - Naturens tid Tähän teemaan liittyi kome

Boris Christoff, oopperan kuningasroolien kuningas

Kuva
Bulgarialais-italialainen bassolaulaja Boris Christoff (bulgarialaisen nimen voisi kirjoittaa myös Hristov, mutta toisaalta hän asui Italiassa käytännössä koko laulajanuransa ajan)  eli vuosina 1914-93. Ensimmäisen kerran kuulin häntä Aidan levytyksellä vuodelta 1955, jonka lainasin kirjastosta. Siinä lauloivat mm. Jussi Björling ja Zinka Milanov, mutta jo aivan oopperan alussa minut pysäytti jykevästi soiva, hieman metalliselta kalskahtava bassoääni ylipappi Ramfisin roolissa. Sittemmin Boris Christoffista on tullut yksi suurista suosikeistani sekä äänen vaikuttavuuden että hänen loistavan eläytymiskykynsä ansiosta. Levykokoelma "Les Introuvables du Chant Verdien", joka esittelee näyttein kymmeniä 1900-luvun alkupuolella laulaneita suuria Verdi-laulajia sai kansikuvakseen Christoffin Filip toisen rooliasussa (oopperassa Don Carlo). Kuvassa levypakettiin kuuluva kirja, jossa on sama kansikuva kuin itse levykokoelmallakin. Kirjassa on tunnetun musiikkikirjoittajan André Tubeu

Helsingin taidekesää 2023 - klassikoita

Kuva
 Helsingin tämänkesäisissä näyttelyissä on kaksi juhlavaa, oman aikansa klassikoita esittelevää näyttelyä. Galleria Forsblomin 40-vuotisjuhlanäyttely ja Sinebrychoffin museossa Alexander Lauréus -näyttely. Aloitan Forsblomista, jossa on esillä gallerian vakiotaiteilijoiden sekä hieman vanhempia että aivan uusia teoksia. Monipuolinen ja kiehtova kooste! Lista esillä olevista taiteilijoista: Peter Frie, Susanne Gottberg, Veikko Hirvimäki, Kaarina Kaikkonen, Ola Kolehmainen, Leena Luostarinen, Heikki Marila, Marika Mäkelä, Jarmo Mäkilä, Lars-Gunnar Nordström, Kim Simonsson, Raili Tang, Marjatta Tapiola, Marianna Uutinen, Rafael Wardi. Näyttely on avoinna 13.8. asti eli hyvin on vielä aikaa käydä uudestaankin. Oheisena omia poimintojani ensimäiseltä käyntikerralta. Marjatta Tapiola : Kallo, 2023 Taulun aihe ei ole ehkä se kiinnostavin tässä, vaan värit. Heikki Marila : Asetelma Balthasar van der Astin mukaan 3, 2023 Suurikokoinen 250x400cm teos, johon on uponnut litrakaupalla maalia. van