Marseillen ihmeitä

Pointe Rougen rannikkoa Marseillen eteläosassa

Ranskan matka jatkui Marseilleen, joka on etelärannikon suurin kaupunki. Se on hyvin elävä, värikäs paikka, jonka aarteiden löytäminen vaatii hieman aikaa ja kärsivällisyyttä. 


Cité Radieuse ("Säteilevä kaupunki"), Le Corbusierin suunnittelema asuinrakennus on rakennettu vuosina 1947-52 Marseillen kaupungin projektina. Se oli monella tapaa aikaansa edellä oleva, tarkasti suunniteltu 337 huoneiston jättiläinen. Kaupunki järjestää sinne päivittäin opastettuja kierroksia, joissa pääsee näkemään yhden näytteillä olevan, kalustamattoman, alkuperäisessä asussa olevan asunnon. Talossa on lisäksi kauppoja ja ravintoloita sekä taidegalleria eli sinne voi mennä vierailemaan myös ilman opastusta.

Esillä oleva asunto on suunniteltu hyvin kompaktiksi. Heti ulko-oven takana oleva keittiö on pieni mutta käytännöllinen. Sen eteen avautuu olohuone. Yläkerrassa ovat makuuhuoneet. Jokaisella makuuhuoneella (yksi aikuisille ja kaksi lapsille) on oma pesutila.

Yläkerran lasten huoneet.

Opas kertoi että talo sijaitsi aluksi niin erillään muusta kaupungista että asukkaita oli vaikea saada houkuteltua. Nykyisin se on suojelukohde ja kulttiasemassa UNESCON maailmanperintökohteena (vuodesta 2016) eli kysyntää riittää. 80 neliömetrin asuntojen hinnat pyörivät 500 000 euron kieppeillä. 

Asunnot ovat pitkän keskuskäytävän varrella. Jokaisen oven vieressä on kaappi, johon ainakin alkuaikoina tuotiin tilatut ruokatarpeet ja jäät (pakastimia ei ollut). Kaappien takaosa avautuu suoraan keittiöön.

Näkymät rakennuksen kattotasanteelta ovat hulppeat: toisella puolella on näkyvyys merelle ja tässä kuvassa taas näkyy oikealla paikallisen huippujoukkeen Olympique de Marseillen jalkapallostadion Stade Vélodrome.


Klassisen musiikin konsertteja löytyi tarjolle matkamme aikana. Paikallisen Chopin-seuran kutsumat pianistit esiintyivät pienehkössä salissa (noin 150 paikkaa). 20-vuotias japanilainen, Pariisissa opiskeleva Yuko Gomi soitti vakuuttavasti Haydnia, Chopinia ja Lisztiä. Illan pääesiintyjä oli suosikkipianistini Jean-Efflam Bavouzet. Hän tulkitsi Beethovenin kolmannen sonaatin sellaisella teholla että yleisöstä osa antoi voimakkaat aplodit jo ensimmäisen osan jälkeen. Hän jatkoi soittamalla Johann Nepomuk Hummelin harvinaisen sonaatin ja konsertti huipentui Schumannin ja Ravelin tanssillisiin sävellyksiin (Wienin karnevaali ja La Valse). Välillä pianisti kertoi ystävänsä, säveltäjä Maurice Ohanan, kiintymyksestä Raveliin ja erityisesti tämän pianokonserttoon vasemmalle kädelle. Kuulimme Ohanan vasemmalle kädelle sävelletyn etydin, joka olikin omistettu Ravelille.

Oopperan yläaula ja sen komea kattomaalaus (jossa Orfeus lumoaa soitollaan)

Toinen konsertti oli Marseillen komean oopperatalon yläaulassa, jossa oopperaorkesterin jousikvartetti soitti Shostakovitshin vavahduttavan kvarteton numero 8 sekä Dvořakin huikaisevia melodioita ja rytmejä tarjoilevan "amerikkalaisen" kvarteton numero 12. 


Marseillen keskustan näkymiä: keskellä kopio maineikkaan 1600-luvun kuvanveistäjän, "Ranskan Michelangelon", Pierre Pugetin teoksesta Milon de Crotone.

Rautatieaseman juhlava portaikko patsaineen

Kaupungin vanhaa historiaa: patsas kuvaa Marseillen aikaa antiikin kreikkalaisena kaupunkina. Marseille on ollut olemassa kaupunkina yli 2600 vuotta.


Linnamainen luostarikirkko Abbaye Saint Victor, jolla on yli tuhatvuotinen historia. Sen kryptassa on esillä säilyneitä antiikinaikaisia rakenteita ja sarkofageja.

Saint Victorin sisänäkymä.




Castellane-aukion keskellä kohoaa kaupunkia symboloiva 25 metriä korkea Carraran marmorista veistetty patsas ja sen alla oleva suihkulähde Fontaine Cantini. Veden äärellä olevat patsaat kuvaavat kaupungin alueen vesistöjä Rooman Fontana di Trevin tyyliä lainaten. Patsaskokonaisuuden suunnitteli ja lahjoitti kaupungille vuonna 1913 hyvin vaikutusvaltainen mesenaatti Jules Cantini. Hän oli itsekin kuvanveistäjä vaikka ei toteuttanutkaan tätä teosta. Yksi Marseillen taidemuseoista kantaa hänen nimeään.

Marseillen eteläosasta alkaa kansallispuisto Parc National des Calanques, jossa on upeita maisemia kukkuloineen ja vuonomaisine "kalankeineen". Siellä on erilaisina retkeilyreittejä, osa varsin helppokulkuisia ja osa kiipeilytaitojakin vaativia.



Teimmekin pidemmän retken Les Goudes-nimisen kylän lähelle. Reitin varrelta oheinen näkymä 120 metriä korkealle kalliosaarelle.


Kivistä ja kallioista meren rantaa. Maisemat ovat upeita.


Kukkulan laelta näkyy Les Goudes.











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Militarismin kriittistä tutkimusta viimein myös Suomessa

Turku syyskuussa 2025

Taloutta, politiikkaa ja eläinten viisautta