Maurice Denis Nizzan taidemuseossa

Nizzan taidemuseo Musée des Beaux-arts Jules Chéret ei ole ehkä kaikkein tunnetuimpia Ranskan taidemuseoita ja jää tunnettuudessa jälkeen kaupungissa olevista Matisse- ja Chagall- museoista.

Vierailukohteena museo on kuitenkin hieno, varsinkin kun nyt huhtikuussa siellä oli kiinnostava Maurice Denis-näyttely. Museon omista kokoelmista oli lisäksi otettu esiin näyttelyn teemaan liittyviä, aivan upeita teoksia.

Maurice Denis: Kuvanveistäjä Aristide Maillol työssään (1907)

Taidemuseo toimii vanhassa loistohuvilassa, joka alunperin rakennettiin ukrainalaiselle ruhtinatar Elisabeth Kotschoubeylle noin vuonna 1880, mutta jo 1883 yhdysvaltalainen liikemies James Thomson vaimoineen osti sen ja teetätti merkittäviä lisäkoristuksia, seinämaalauksia jne. Kun Nizzan kaupunki osti talon vuonna 1926 taidemuseota varten, pääosa seinämaalauksista peitettiin ja monet pylväät poistettiin. Tällä hetkellä on suunnitteilla remontti, jossa ainakin osa vanhoista koristeluista palautettaisiin näkyviin.

Pääportaikko on näyttävä, sen sivuilla olevat suuret maalaukset kuvaavat taidehistorian merkkihenkilöitä.

Maurice Denis (1870-1943): Omakuva vuodelta 1914. Denis oli merkittävä taidehistorioitsija sekä teoreetikko. Hänen maalaustyylinsä vaihteli symbolismista art nouveau-tyyliin ja uusklassismiin. 

Nausikaa, pallopeli (1913). Odysseuksen tarinaan liittyvä uusklassinen maalaus. Antiikin tarinat kiehtoivat  taiteilijaa.

Hyvä paimen (1914). Raamattuun liittyvät aiheet olivat Denisille läheisiä. Hän toteutti myös monia kirkkojen koristeluja, seinämaalauksia, lasimaalauksia jne. Tässä kyseessä on siis Jeesus, joka ei hylkää laumaansa.

Maurice Denisin toinen vaimo Elisabeth tai Lisbeth (os. Graterolle). Taiteilija leskeytyi vuonna 1919, mutta rakastui tyttärensä musiikinopettajaan ja he menivät naimisiin 1922. Maalaus Lisbeth Sinisessä on vuodelta 1921.

Syksy Margotonissa (1923)

Kristuksen yksinäisyys (1918). Tässä taitaa näkyä tekijän ihailu Paul Cézannen taidetta kohtaan. Yksi Denisin tunnetuimmista teoksista onkin Kunnianosoitus Cézannelle (Hommage à Cézanne).

Vaikka Denisin näyttelyssä olevat teokset olivat omalla tavallaan vaikuttavia, museon parasta antia olivat kuitenkin mielestäni sen omat kokoelmat.

Raoul Dufy: Asetelma kaloja ja hedelmiä (1922). Fauvismia tai dekoratiivista ekspressionismia edustava vahva taiteilija.

Raoul Dufy: Marseillen satama (1952). Loistavaa värien käyttöä ja ilmaisuvoimaa.

Marie Laurencin: Nuoren tytön muotokuva (1950). Yksi suosikkitaiteilijoistani, jonka teosten eteerisyys ja salaperäisyys kiehtovat.

Kees van Dongen: Madame Jancy (1923)

Jules Chéret: Fagette (1901). Chéretin nimi (1836-1932) on myös taidemuseon virallisessa nimessä. Tämän Belle Epoque-taiteilijan iloiset ja viettelevät naishahmot tunnettiin nimellä "Chérette". Hän oli erittäin tunnettu julistetaiteilija ja museolla onkin huomattava kokoelma hänen teoksiaan, hän kun asui Nizzassa pitkän elämänsä loppuajat.

Jean-Joseph Benjamin-Constant: Laulajatar Emma Calvén muotokuva (1898). Komea kuva aikansa loistavimpiin kuuluneesta oopperatähdestä, jota pidettiin kaikkien aikojen parhaana Carmenin esittäjänä.

Chéretin keramiikkaa ja värileikkiä.

Chéret: Keltainen Domino (1908).

Museon kokoelmissa on myös tällainen taidokas marmoriveistos: Tuntematon kuvanveistäjä Luigi Guglielmia mukaillen: Verhottu naisen pää (1800-luvun loppu). Guglielmi oli samoihin aikoihin vaikuttanut italialainen kuvanveistäjä.

Félix Ziem: Alméen tanssi (noin 1840). Orientalismia parhaimmillaan.

Veistoksiakin löytyy tästä hienosta, joskaan ei loppujen lopuksi kovin suuresta museosta.