Lisää Marseillen hienouksia

 Marseillen matkamme kulttuuriosuus jatkui kaupungin ydinkeskustaan.

La Vielle Charité on 1600-luvulla alun perin köyhäintaloksi suunniteltu rakennuskokonaisuus, jonka arkkitehti oli sen ajan Marseillen suurnimi Pierre Puget. Nykyään siellä toimii monipuolinen museo- ja tiedekeskus. Pääsymaksua ei ole niin kuin ei muuten useimpiin muihinkaan Marseillen museoiden peruskokoelmiin.

Adrien Vescovin tekstiilitaiteen näyttely valloitti museokeskuksen sisäpihan (erivärisiä kankaita ulkoparvilla) sekä sen keskellä sijaitsevan vuodelta 1707 peräisin olevan italialaista barokkityyliä olevan kappelin.

Kappelin kangaskoristelu tuotti aivan huikeita näkymiä valon taittuessa kankaisiin eri kulmista.

Vielle Charitén museoissa on myös huomattavat kokoelmat antiikin esineistöä, Ranskan toiseksi merkittävin egyptiläisen muinaisesineistön kokoelma, afrikkalaista ja aasialaista taidetta jne.

Löytyyhän se Michelangelon David-patsaan kopio täältäkin kuten löytyi Nizzastakin. Tämän marmorisen version lahjoitti kaupungille kuvanveistäjä-mesenaatti Jules Cantini vuonna 1903. Cantinin taidelahjoitukset näkyvät monin paikoin kaupungissa, huomattavimpana hänen nimeään kantava taidemuseo.

Näkymä kaupungin vanhaan hallintokeskukseen, jossa sijaitsee mm. kaupungintalo. Takana siintää vanha satama Vieux Port, joka on aivan keskellä kaupunkikeskustaa. Osa kuvassa näkyvistä rakennuksista on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen, mihin syy löytyy seuraavan kuvan tekstistä.

Le Panier on Marseillen vanhin osa, sinne nimittäin asettuivat antiikin kreikkalaiset noin 600 eaa. Nykyään kaupunginosassa on keskiaikaisiakin rakennuksia. Graffiti-taiteilijatkin siellä viihtyvät, kuten näkyy kuvista. Toisen maailmansodan lopulla, vuonna 1943 saksalaiset miehittäjät räjäyttivät suuren osan tästä kaupunginosasta (1500 rakennusta), muttei onneksi kaikkea.

Lisää Le Panierin näkymiä.

Marseillen uusin taidekeskus vuodelta 2013 majailee tässä jännittävässä rakennuksessa, jonka on suunnitellut japanilainen Kengo Kuma. FRAC (Fonds régional d'art contemporain) on Ranskan valtiovallan konsepti hajauttaa taidelaitoksia eri puolille maata. Moniin kaupunkeihin on perustettu tätä nimitystä käyttävä uuden taiteen esittelypaikka.

Näkymä talon keskikerroksen terassilta. Naapuritalon lasipinta heijastaa kuvaa siitä missä ollaan.

FRACissa oli esillä japanilaista nykytaidetta sekä tässä kuvassa näkyvä taiteilijaparin Angela Detanico - Rafael Lain maailmankaikkeutta tieteen ja mytologian kautta tutkiva taide. Seinällä videoteos "Valon kukinta" ja edessä lattialla "Kuun meret". Loistavan meditatiivista taidetta.

Jules Cantini on siis antanut nimensä Marseillen yhdelle taidemuseolle, jonka kokoelmien perusta on ollut hänen keräämäänsä taidetta. Sittemmin kokoelmia on täydennetty 1900-luvun ja myös vielä uudemmalla taiteella. Tällä hetkellä ripustuksessa on erityisasema surrealismilla. Mikäs sen parempi, kun suorastaan rakastan tätä taidesuuntausta! Kuvassa loistelias Max Ernstin Arizonan maisemia (1953).

Max Ernstistä en koskaan saa tarpeekseni: Galapagos, maailman viimeisen kolkan saari, 1955.

Jacques Hérold: Maa, yö (1965)

André Masson: Antille, 1943. Periaatteessa taulussa on esitetty tanssiva nainen. Kuka löytää?

Hulppea pronssipatsas, joka esittää aistiemme havaintokyvyt ylittävää läpinäkyvää ihmeolentoa. Sen suussa oleva kristalli antaa sille magneettisia erityisvoimia. Jacques Hérold: Suuri läpinäkyvä ja sen ateria, 1947-64.

Matta: Contra vosotros asesinos de palomas, 1950. Rauhanaatetta taiteen keinoin, teoksen nimi on otettu Federico Garcia Lorcan runosta ja lienee suunnilleen "Teitä kyyhkyjen murhaajia vastaan". Matta teki taidetta "automatismisesti" eli laittoi maalit tauluun ja antoi sitten pensselin kulkea tietoisuutensa virran johtamana. 

Vähän eksoottisempaa modernismia oli myös esillä. Egyptiläisen Aldinen hienonhieno Aamurusko, noin 1960.

Abdelkader Guermaz: Maisema, 1976. Algerialaisen maalarin abstraktia taidokkuutta.

Shafik Abboud: Kompositio, 1964. Ihanaa värien käyttöä ja mielikuvituksen lentoa.

Tällainen ihmeellinen "Englantilainen puutarha" löytyy Pastré-puiston alueelta. 112 hehtaarin puisto löytyy kaupungin itälaidalta ja sattumoisin asuntomme oli aivan sen lähellä.

Oli kuin olisi astunut satujen maailmaan. Marseillessa on paljon rikastuttavaa nähtävää ja koettavaa.