Hitaan hämäläisyyden jäljillä

Hämeenlinnassa helmikuussa 2026.

Museo Skogster sijaitsee vanhassa jugend-tyylisessä tavaratalorakennuksessa torin laidalla. Siellä on esillä Hämeenlinnan historiaa sekä erikoisnäyttelyitä. Tällä hetkellä näytteillä on kauniita vanhoja ryijyjä. Oheisena muutamia kuvia (klikkaamalla kuvaa se aukeaa uuteen ikkunaan ja sitä voi suurentaa).

Aikanaan ryijyjä käytettiin myös sängyissä peittoina, mutta näyttelyssä lienee vain seinille ripustettuja koristeryijyjä. Kuvan keskimmäinen kaunotar on 1700-luvun lopulta.

Linnoja kuvattiin monissa ryijyissä. 

Museosta tarttui kouraan mainio Hämeenlinna-seuran julkaisu "Hidasta". Siinä kerrotaankin hämäläisille niin perinteikkäästä hitauden kulttuurista mainion esimerkein. Todetaanpa sekin että Hämeen sijainti on ollut epäselvyyden aiheena ammoisista ajoista lähtien. Ruotsin vallan aikana yhtä aluetta kutsuttiin Hämeeksi ja vuonna 1237 itse paavi Gregorius IX valitti että hämäläiset eivät suostuneet kääntymään kristinuskoon! Sitten ruotsalaiset perustivat Hämeen läänin ja rakensivat sinne Hämeen linnan. Sen viereen rakentui pieni kaupunki, jossa keskiajalla oli muutama sata asukasta. 

Historiantutkijat eivät kuitenkaan oikein tiedä mitkä olivat historiallisen Hämeen rajat. Kehiteltiin teorioita muinaisesta Hämeen kuningaskunnastakin. Murrettakin tutkittiin, jotta löytyisi jotain yhtenäistä aluetta. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä ei ole yhtenäistä hämeen murretta: iittiläinen sanoo mie ja sie, tamperelainen puhuu ilmeisesti satakuntalaisittain ja jämsäläinen savolaisittain. Joskus Hämeessä sanottiin "ehlottasin että lählettäs", mutta sekin "Hämeen ällä" on kadonnut. 

1800-luvulla ja 1900-luvun alussa käytiin kovasti keskusteluja Hämeen sijainnista: jotkut katsoivat että hämäläiset ja satakuntalaiset ovat samaa heimoa, onhan Satakunnassa mm. Hämeenkyrön pitäjä. Toiset eivät hyväksyneet ollenkaan Pirkanmaata Hämeeseen vaan Satakuntaan. Nykytilanne on sellainen että ns. historiallisen Hämeen alueita kuuluu peräti seitsemään eri maakuntaan.

Mistä voisi johtua legendaarinen toteamus "hidas hämäläinen"? Topelius kirjoitti 1875 Maamme-kirjassaan mm. näin: "Hämäläinen on se varsinainen kivenvääntäjä, joka on painanut leimansa kansansa enemmistöön.  Kestävämpää miestä et tapaa, jos hän on ottanut jotain tehdäkseen, eikä hitaampaa, jos hänen päähänsä on pistänyt olla mitään tekemättä." Filosofi Eero Ojanen kertoo kielitieteilijöiden teorioista että indoeurooppalaisissa kielissä olennaista on jatkuva liike kolmiulotteisessa avaruudessa, kun taas suomalaisugrilaisissa kielissä olennaista ovat henkilöt ja heidän suhteensa, liikkeen ollessa katkonaista ja lyhytkestoista. Olisiko tämä rajallisuus ja hitaus suomalaisten/hämäläisten uusi superkyky muuttuvassa maailmassa, jossa on pakko asettaa rajoja?

Muistettakoon tässä kuitenkin kielitieteilijä Erkki Hiltusen huomio että suomalaiset ovat aina puoliksi indoeurooppalaisia tai ruotsalaisia: "Jokaisen suomalaisen päässä on käynnissä jatkuva Suomi-Ruotsi - maaottelu."

Hämeenlinnan hienossa taidemuseossa on tällä hetkellä esillä kaksi näyttelyä. Museon kokoelmia esitellään teemalla Elämän näyttämöllä - Kohtauksia ja rooleja kokoelmista. Lainaan esittelyä: "Kokonaisuus käsittelee kokoelmateosten kautta ihmiskunnan suuria kertomuksia, aatteita, mytologioita, historian murroskohtia, sosiaalisen käyttäytymisemme normeja ja yksilön identiteetin muotoutumista." Yritin etsiä hämäläistä hitautta ja ehkä sitä siellä monipuolisten teosten joukossa olikin. Ainakin itse tutustuin näyttelyihin kaikessa rauhassa, mikä kannatti.

Henni Alftan: Comedienne (2015). Kiehtovaa salaperäisyyttä.

Aleksanteri Ahola-Valo: Pois menneisyydestä (1930). Suorastaan räjähtävää energiaa, rajojen rikkomista indoeurooppalaiseen tyyliin?

Yleisnäkymää näyttelystä. Lattialla suuri Martti Aihan veistos, takana näkyy Gallen-Kallelan Väinämöisen lähtö, vasemmalla Edelfeltiä ja oikealla Emma Ainalan sfinksimäinen naishahmo.

Matti Savolainen: Musta flyygeli (1960)

Toisena näyttelynä on poikkeuksellinen Kehyskertomuksia 24 fps. Näyttely esittelee Aalto-yliopiston opiskelijoiden elokuvallisia tulkintoja Hämeenlinnan taidemuseon kokoelman teoksista rakentaen tarinoita niiden ympärille. Teokset ja niiden innoittamat lyhytelokuvat nähdään rinnakkain ja elokuvalavasteiden ympäröimänä.

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin itse elokuvat eivät minua juurikaan sytyttäneet, mutta jotkin niihin liittyneet tekstit olivat kiinnostavia. Ja tietenkin itse taideteokset, joista osa oli harvoin nähtyjä. Kuten yllä oleva Matti Savolaisen ainakin musiikin ystävässä vahvoja tunteita herättävä maalaus.

Juhani Linnovaara: Taiteentuntijat (1965). Tähän jo sinänsä koomiseen teokseen oli kehitetty hyvin hauska dialogi, jonka voi lukea tekstinä näyttelyssä. Taiteentuntijat ovat tietenkin puheissaan tositärkeitä tulkitessaan abstraktia teosta.

Taidemuseon näyttelyt ovat avoinna vielä huhtikuun alkuun (Elämän näyttämöllä) ja toukokuun alkuun (Kehyskertomuksia) asti. Ryijynäyttelyn näkee aina elokuun alkuun asti. Suosittelen!