Maahanmuuton myytit - Hein de Haasin kirja

 Hein de Haas on sosiologi ja erikoistunut maahanmuuton tutkimukseen. Aikaisemmin hän toimi Oxfordin yliopistossa ja vuodesta 2015 Amsterdamin yliopistossa. How Migration Really Works on julkaistu vuonna 2023.

Hän kertoo puhuneensa kirjassa käsittelemistään asioista poliitikoille: Nämä ovat kiitelleet, mutta sanoneet että heille olisi poliittinen itsemurha puhua näistä. De Haas haluaisi päästä eroon maahanmuuttokeskustelun ainaisesta vastakkainasettelusta. Tämä kirja ehkä auttaa asiassa, toivotaan niin.

Alla lueteltuna kaikki 22 myyttiä ja lyhyt yhteenvetoni De Haasin perusteluista miksi ne eivät pidä paikkaansa.

Myytti 1: Maahanmuuttajia on ennätysmäärä

Vain 3% maapallon asukkaista asuu ulkomailla ja luku ei ole noussut sataan vuoteen. Muutoksena on viime vuosina ollut ei-eurooppalaisten maastamuutto. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla suunta oli toisin päin, eurooppalaisia muutti miljoonittain Amerikkaan, Australiaan jne.

Myytti 2: Rajat ovat vailla kontrollia

Laittomia maahanmuuttajia on hyvin vähän, vain muutama prosentti kaikista (EU:ssa viime vuosina noin 2 miljoonaa muuttajaa vuodessa, joista vain noin 65000 tullut "laittomasti" rajalle). Lisääntyneet rajakontrollit ovat vaikuttaneet niin että kausimaahanmuuttajien on vaikea palata takaisin kotimaihinsa ja tämä lisää laitonta maassaoloa. Työvoiman kysyntä on suurin syy maahanmuuttoon, mutta tiukka kontrolli rajoittaa laillista maahanmuuttoa. Poliittinen propaganda pelottelee valtavalla invaasiolla, mutta sellaista ei ole näkyvissä (toisin kuin silloin kun eurooppalaiset kolonisoivat muita mantereita).

Myytti 3: Maailmassa on pakolaiskriisi

Pakolaisten määrä on noin 25 miljoonaa ja pysynyt suunnilleen samalla tasolla viimeiset 40 vuotta. Valtava osa pakolaisista pakenee sotaa ja pakenee lähialueelle (joko kotimaan sisällä tai naapurimaihin). Kaikkien aikojen pakolaisaalto oli toisen maailmansodan aikoihin, kun arviolta 55 miljoonaa eurooppalaista joutui pakenemaan. Eurooppa selvisi siitä, nyt "ongelma" on paljon pienempi.

Myytti 4: Yhteiskuntamme ovat monimuotoisempia kuin koskaan

Viimeiseen sataan vuoteen ei ole muutosta monimuotoisuudessa tapahtunut, mutta aikaisemmin rasismin ja halveksunnan kohteena saattoivat olla vaikkapa saksalaiset USA:ssa, italialaiset ja espanjalaiset jne pohjoisemman Euroopan maissa. Nykyään näitä maahanmuuttajia ei enää halveksuta, mutta on löydetty uusia kohteita. Nationalismi, kansallisvaltiokehitys ja globalisaatio ovat kuitenkin vähentäneet monimuotoisuutta yleisesti ottaen (mm. paikalliset kulttuurit ja vähemmistökielet katoavat). Homogenisoituneet kansalliset kulttuurit saattavat sitten suhtautua vihamielisesti vähäiseenkin erilaisuuteen. 

Myytti 5: Köyhien maiden kehittyminen vähentää maastamuuttoa

Tutkimus osoittaa tilanteen olevan päinvastoin: Mitä enemmän maa vaurastuu ja kehittyy, sitä enemmän sieltä muutetaan pois. Esimerkkimaita ovat Turkki, Meksiko, Marokko, Intia ja Filippiinit. Parempi koulutus ja varallisuus kannustavat lähtemään (sekä myös maaseudun tyhjeneminen työvoiman tarpeen vähentyessä). Vasta siinä pisteessä, kun maa on niin vauras että se itse alkaa houkuttaa maahanmuuttajia, maastamuutto alkaa vähentyä. 1900-luvun loppupuoli oli aasialaisten maastamuuton aikaa ja kirjoittaja arvelee että 2000-luvulla olisi sitten afrikkalaisten vuoro - erityisesti koska eteläisen Afrikan maat kehittyvät.

Myytti 6: Maastamuutto on epätoivoista pakoa kurjuudesta

Useimmat lähtijät tekevät tietoisen ja suunnitelmallisen valinnan. Kaikkein köyhimmillä ei ole myöskään varoja tai mahdollisuutta lähteä. Muutto vauraampaan maahan tuo yleensä sekä paremmat tulot, paremman työuran että lapsille paremman tulevaisuuden. Sen avulla voi myös tukea taloudellisesti kotimaahan jääviä (Maailman Pankin mukaan vuonna 2020 maastamuuttajat lähettivät kotimaihinsa peräti 502 miljardin dollarin arvosta varoja, kun samana vuonna ulkomaiset suorat investoinnit kehittyviin maihin olivat 536 miljardia eli vain vähän enemmän). Päätös muuttoon on siis yleensä rationaalinen. Lisäksi todetaan että salakuljetus ja muu sääntöjä kiertävä toiminta ovat asialla sittenkin vain suhteellisen vähäisessä osassa maastamuuttoja, vaikka media ja poliitikot nostavat nämä otsikoihin.

Myytti 7: Emme tarvitse ulkomaisia työntekijöitä

Maastamuuttajat ovat yleensä koulutettuja ammattilaisia eikä pidä unohtaa että rikkaistakin maista muutetaan töihin muualle. Vuonna 2020 4.7 miljoona brittiä asui ulkomailla (vs 9.5 miljoonaa ulkomailla syntynyttä Britanniassa) ja vastaavasti italialaisia 3.3 miljoonaa (vs 6.3 miljoonaa). Maastamuuttajat vastaavat vastaanottajamaan työvoiman tarpeeseen ja useimmilla on jo valmis työpaikka tiedossa. Maahanmuutto kasvaa vastaanottajamaan talouden kasvaessa ja pienenee talouden sakatessa. Vaurastuneet, ikääntyvät ja korkeasti koulutetut länsimaat tarvitsevat erityisesti palvelualoille ulkomaista työvoimaa. Työnantajat ja työnvälitysfirmat rekrytoivat ahkerasti ulkomailta vaikka poliitikot yrittävät tätä asiaa piilotella.

Myytti 8: Maahanmuuttajat vievät työpaikat ja heidän vuokseen palkat laskevat

Maahanmuuttajat eivät kilpaile samoista työpaikoissa kotimaisten ihmisten kanssa eikä työvoiman kysyntä ole muuttumaton suure. Tutkimusten mukaan työttömyys ei kasva eivätkä palkat juurikaan muutu maahanmuuton takia (joissakin tapauksissa on vähäisiä palkkamuutoksia alas tai ylös). Koska maahanmuuttajat tekevät tärkeitä töitä, joita paikalliset eivät tee, nousee kaikkien tuottavuus ja usein tulotasokin (lisäksi tietenkin kuluttajien määrä kasvaa). Todellinen syy palkansaajien huonontuneeseen asemaan ja palkkatason laskuun on kirjoittajan mukaan politiikka, joka on poistanut työmarkkinasäätelyn, heikentänyt työsuhdeturvaa, heikentänyt ammattiliittojen asemaa ja työntekijöiden oikeuksia sekä lisännyt eriarvoisuutta. 

Myytti 9: Maahanmuutto heikentää hyvinvointivaltiota

Tutkimusten mukaan maahanmuuton vaikutus julkisiin menoihin tai veroihin on vähäinen. Erityisesti nuoret maahanmuuttajat ovat terveitä ja päästyään töihin he lisäävät verotuloja. Maahanmuuttajista vain hyvin pieni vähemmistö muuttaa sosiaaliturvaa hakeakseen, sillä jokseenkin kaikki tulevat tai haluavat päästä töihin. Myöskään EU-alueen vapaa liikkuvuus ei ole aiheuttanut muuttoa korkean sosiaaliturvan perässä. Mielenkiintoinen paradoksi on että laittomasti työskentelevät ovat yhteiskunnalle hyvin tuottoisia silloin, kun he maksavat veroja mutta eivät saa sosiaaliturvaa kuin minimitasolla (tämän sallii esimerkkinä USA). Sen sijaan kun laittomia "työturisteja" ei ollenkaan sallita, tämä johtaa pimeän talouden lisääntymiseen.
Kaiken kaikkiaan maahanmuuttajat antavat paljon hyvinvointivaltiolle, ovathan he myös usein sosiaaliturvan tuottajia tehdessään hoivatyötä terveydenhuollossa jne. Hyvinvointivaltion puutteet ja ongelmat johtuvat kirjan mukaan talouskuri- ja leikkauspolitiikasta.

Myytti 10: Maahanmuuttajien integraatio on epäonnistunut

Tosiasiassa integraatio on onnistunut erinomaisesti. Ensimmäinen sukupolvi on vielä vaikeuksissa varsinkin jos he ovat vähän koulutettuja, mutta toinen sukupolvi on yleensä sekä kielen että koulutuksen osalta kantaväestön tasolla. Valitettavana ongelmana on työhönottajien rasismi "eksoottisia" työnhakijoita kohtaan, joskin tämä vaihtelee suuresti eri maittain. Maahanmuuttajien yritteliäisyys, työteliäisyys ja yhteisöllisyys auttavat. Kulttuurinen integraatio näkyy esim. Ranskassa siten että ensimmäisen polven muslimimuuttajilla 90% on etunimenä "musliminimi" (esim. Mohamed tai Fatima), kun kolmannessa polvessa heitä on enää 23%.
De Haas esittää parhaaksi keinoksi integraatiolle työhön pääsyn tai yrityksen perustamisen helpottamisen ja nopeuttamisen. Huonoa politiikkaa on pitää maahanmuuttajat odottamassa "säilössä".
Monikulttuurisuusajattelu saa kirjassa kritiikkiä: Sen tarkoitus on kertoa maahanmuuttajille että he ovat erilaisia ja voivat joskus palata takaisin kotiinsa. Vaikka muuttajien kulttuurista on joitain erikoisuuksia omittu uuteen maahan (ruokia, musiikkia, vaatteita), uuden kotimaan syvemmät kulttuuriset ja yhteiskunnalliset perinteet tai periaatteet eivät ole muuttuneet miksikään maahanmuuton seurauksena.

Myytti 11: Massiivinen muutto on tuottanut massiivista eriytymistä (segregaatiota)

Vaikkakin ongelmia on selvästi havaittavissa, kokonaisuutena segregaatiota on suhteellisen vähän (voi verrata vaikkapa USA:n rotuerotteluun, joka on ollut paljon rajumpaa). Tilastollisesti on tutkittu segregaatiota ja USA:n mustilla luku on yhä korkea (asteikolla 0-100 se oli 60 vuonna 2010). Vastaavat luvut Euroopan maiden vähemmistöillä ovat yleensä 10-30, korkein Ruotsin iranilaisilla (50-60). Iso-Britanniassa luvut ovat korkeahkoja, jonka kirjoittaja arvelee johtuvan maan yleisesti tiukasta luokkajaosta. Jokseenkin kaikkialla luvut ovat koko ajan pienenemään päin maahanmuuttajien kotiutuessa yhä paremmin.
Kirjassa ei pidetä segregaatiotakaan välttämättä pahana asiana, sillä usein maahanmuuttajien yhteisöllisyys nostaa heitä yhteiskuntaan mukaan. Pahana ongelmana nähdään asuntopolitiikka, joka on johtanut halvemman luokan sosiaaliasuntojen rakentamiseen kauas keskustoista ja asuntomarkkinoiden yksityistämisen myötä niihin on ajautunut maahanmuuttajia "gettoutumaan". Kerrostalolähiöt, joissa ei ole mitään muuta kuin asuntoja (ei pieniä kauppojakaan vaan suuret kauppakeskukset ovat niistä kaukana), ovat valitettavan otollisia huonoille oloille. Kaiken kaikkiaan suurin ongelma nykyisin on yhteiskuntien lisääntynyt luokkajako ja eriarvoisuus eikä suinkaan etninen jakautuminen.

Myytti 12: Maahanmuutto lisää rikollisuutta

Tietynlaiset maahanmuuttajat ovat edustettuina rikosten tekijöinä, mutta tutkimusten mukaan heidän rikoksensa ovat lievempiä kuin kantaväestöllä (hyvin vähän väkivaltarikoksia). Useissa tapauksissa maahanmuuttajayhteisöjen vahva sosiaalinen kontrolli ehkäisee rikollisuutta eikä ole todisteita siitä että maahanmuuton ja rikollisuuden lisääntymisellä olisi korrelaatio. Erityisen vähäisesti rikollisia taipumuksia on laittomilla maahantulijoilla, koska he eivät luonnollisesti halua poliisia kimppuunsa.

Ongelmallisin ryhmä ovat toisen polven maahanmuuttajat, joiden sosiaalinen status on pudonnut aikaisemmasta (syinä työttömyys, rasismi jne). He saattavat hakeutua rikosten tai vaikkapa uskonnollisen fundamentalismin piiriin. Tämä on tosin yleinen uhka kaikille 18-35 -vuotiaille nuorille miehille, joilla on heikko koulutus ja vähäiset tulot.
Yleiset ennakkoluulot ja rasismi vaikuttavat siihen että etnisten vähemmistöryhmien jäsenet pidätetään helpommin kuin valtaväestön edustajat vaikkapa huumeiden käytöstä (sitä esiintyy kuitenkin kaikissa väestöryhmissä). Kirjan yksi esimerkki: Kun musta mies tappaa toisen mustan, se on jengiväkivaltaa. Kun taas valkoinen mies ampuu useita ihmisiä, puhutaan tappajan mielenterveysongelmista. Elokuvatkin korostavat näitä asetelmia.

Tosiasiassa rikollisuus on kaikkialla vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä maahanmuutosta huolimatta (tai ehkä myös sen takia).  

Myytti 13: Maastamuutto johtaa aivovuotoon

Syyt maastamuuttoon ovat yleensä työttömyys ja muuten kehittymättömät olot lähtömaassa, esim. yleinen terveydenhoito ei toimi eikä tarjoa töitä lääkäreille jne. Korkeasti koulutetut maastamuuttajat tuovat lähtömaihinsa sekä rahaa että vaikutteita ja hyvin usein he palaavat jossain vaiheessa takaisin toimien sitten esimerkiksi yrittäjinä (mm. Intian IT-yritysten perustajat hakivat taitonsa ulkomailta). Maastamuutto ei siis ole missään määrin syyllinen "aivovuotoon" vaan syyllisenä ovat ongelmat lähtömaassa.

Myytti 14: Maahanmuutto johtaa taloudelliseen hyötyyn kaikille

Näyttää kuitenkin siltä että maahanmuutto hyödyttää sekä lähtömaassa että vastaanottajamaassa enimmäkseen rikkaita. Useimmat maahanmuuttajat ovat lähtöisin suhteellisen vauraista oloista lähtömaassaan ja vastaanottajamaissa hyödyn saavat työnantajat, jotka saavat työvoimaa. Tavallisempi kansa ei suoraan  taloudellisesti hyödy maahanmuutosta ja joutuu usein kokemaan sen sosiaalisen jännitteen, jota maahanmuutto voi aiheuttaa.

Myytti 15: Maahanmuutto ratkaisee ikääntyvään väestöön liittyvät ongelmat

Laskelmat osoittavat että maahanmuuttajia ei ole riittävästi tähän. Jotta esimerkiksi Saksan huoltosuhde olisi vuonna 2050 kunnossa, tarvitsisi maa 3.4 miljoonaa maahanmuuttajaa vuodessa! Yhdysvalloissa luku olisi 10.8 miljoonaa. Nämä ovat yli kymmenkertaisia nykyisiin määriin verrattuna. Haasteena tälle ajatukselle on myös se että syntyvyys laskee vauhdilla myös kehittyvissä maissa (vuonna 2020 Meksikossa ja Turkissa lisääntymisasteluku oli enää 2.0, Marokossa 2.4, Etiopiassakin pudotus vuosien 1986 ja 2020 välillä oli 7.4 -> 4.2). Sekin on vielä totta että maahan jo muuttaneiden syntyvyys laskee hiljalleen kantaväestön alhaiselle tasolle. Maailmassa ei siis ole rajattomasti käytettävää työvoimaa. Ratkaisut tulee löytää muilla keinoin.

Myytti 16: Rajat sulkeutuvat

Väitetään että maahanmuuttoa on rajoitettu yhä kovemmalla kädellä, mutta tämä ei oikeasti pidä paikkaansa. Laillista maahanmuuttoa sallitaan edelleen laajasti, jopa siten että Yhdysvalloissa Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella sitä oli kaikkien aikojen suurin määrä. Myös paperittomat, "laittomat" maahanmuuttajat pääsevät tulemaan talouselämän heitä tarvitessa ja vaikka poliitikkojen puheet muuta väittävät (Yhdysvalloissa heitä on noin 11 miljoonaa ja varsin harvat heistä joutuvat viranomaisten seulaan). Poliitikot joutuvat kamppailemaan kolmen eri poliittisen tavoitteen keskellä: talouden vapaus, maahanmuuton vapaus ja kansalaisten tyytyväisyys. Siksi usein valehdellaan että rajat ovat kiinni vaikka eivät olekaan.

Myytti 17: Konservatiivit ovat tiukempia maahanmuuton suhteen

Kun vertaillaan oikeistolaisten ja vasemmistolaisten hallitusten toteuttamaa maahanmuuttopolitiikkaa länsimaissa, niin juuri minkäänlaista eroa ei ole. Erot ovat puolueiden sisällä: vasemmistossa ay-liike lähinnä vastustaa, liberaalit puolustavat maahanmuuttoa. Oikeistossa talouselämän edustajat puolustavat ja arvokonservatiivit vastustavat. Vasemmisto toki puhuu "pehmeämmin" ylläpitääkseen humaania mainettaan ja oikeisto vastaavasti pitää kovasta maineestaan huolta. 
De Haasin mukaan äärioikeisto on kaapannut maahanmuuttokeskustelun eikä asian hyvistä ja huonoista puolista päästä asiallisesti keskustelemaan.

Myytti 18: Yleinen mielipide on kääntynyt maahanmuuttoa vastaan

Mielipidetutkimukset kertovat päinvastaista: maahanmuuttoon suhtaudutaan yhä positiivisemmin. Pääosa ihmisistä on varsin maltillisia asian suhteen. Mitä enemmän maahanmuuttoa ja ihmisten kanssakäymistä on, sitä vähäisemmiksi käyvät ennakkoluulot ja rasismi. Kirjassa toki nostetaan esiin edelleen eri maissa vaikuttava rasismi, joka kohdistuu yhtälailla maissa jo asuviin kuin uusiin tulokkaisiin. Kuitenkin avoin rasismi on nykyään paljon harvinaisempaa kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, vaikka jotkut poliitikot sitä harjoittavatkin vain hieman peitellysti.

Myytti 19: Salakuljetus on syy laittomaan maahanmuuttoon

Tosiasiassa salakuljetus on reaktio rajavalvontaan eikä sinänsä syy laittomaan maahantuloon. Kirjoittaja syyttää poliitikkoja (jälleen) typerän tiukasta rajojen panssaroimisesta, kun sen sijaan pitäisi kehittää maahanmuuton käsittelyjärjestelmää. Suurimman hyödyn tiukasta rajavalvonnasta saavat yritykset: EU käyttää vuosina 2021-27 22.7 miljardia euroa rajakontrolliin ja tarvittavaa tekniikkaa hankitaan pitkälti yksityisiltä tuottajilta. Tämä ei kuitenkaan estä laitonta maahanmuuttoa ja valitettavana tuloksena ovat myös monet kuolemantapaukset rajoilla. Salakuljettajat eivät välttämättä ole rikollisia vaan he tarjoavat palveluksia ihmisille, jotka etsivät keinoa kiertää rajavalvontaa ja tiukkaa maahanmuuttokontrollia (laiton maahanmuutto lisääntyy aina, kun tulee kiristyksiä maahan pääsylle). 

Myytti 20: Ihmiskauppa on modernin orjuuden muoto

Ihmiskaupan uhrit eivät juuri koskaan ole kidnapattuja, vaan alun perin vapaaehtoisesti töihin tulleita. Sen jälkeen heitä sitten kohdellaan huonosti ja hyväksikäytetään esim. uhkauksilla ja kiristyksellä. Kirjoittajan mielestä tätä ei useinkaan voi kutsua orjuudeksi ja orjien määrää (ILO:n mukaan olisi jopa 40 miljoonaa orjaa maailmassa) liioitellaan. Hän näkee että työntekijöiden suojaa ja työoloja tulee kauttaaltaan parantaa, jotta estetään hyväksikäyttöä. 

Myytti 21: Rajavalvonta vähentää maahanmuuttoa

Kirjassa esitetään neljä päinvastaista vaikutusta: 1) maahanmuutto siirtyy uusille reiteille ja alueille, 2) muuttajat vaihtavat maahanmuuton kategoriaa (esim. työperusteinen vs perheperusteinen) tai pyrkivät maahan laittomasti, 3) maahanmuutto lisääntyy rajusti juuri ennen valvonnan tiukennusta kun siitä tulee suorastaan pakkomielle muuttoa miettineille, 4) maahan jo muuttaneet jäävät pysyvämmin maahan.
Esimerkiksi EU:n laajeneminen ja siihen liittynyt rajojen avautuminen ei ole aiheuttanut kovin suurta maastamuuttoa uusista jäsenmaista vanhoihin ja vauraampiin maihin, kun sen sijaan Brexit ja tiukempi rajavalvonta lisäsi selvästi mm. maahanmuuttajien jäämistä Britanniaan pysyvämmin.

Myytti 22: Ilmastonmuutos johtaa massiiviseen maastamuuttoon

Näyttäisi siltä että näin ei ole käymässä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suhteellisen hitaasti eteneviä eli ihmisillä on aikaa etsiä ratkaisuja. Useimmat ihmiset eivät muuta kauaksi esim. tulvia pakoon ja pyrkivät palaamaan takaisin kotialueelleen. Lisäksi suuri osa ilmastonmuutoksen pahimmin koettelemista ihmisistä on köyhistä maista eikä heillä ole resursseja muuttaa kauaksi. 

Lisää tietoa Hein de Haasin ja hänen kollegoidensa tutkimustyöstä löytyy hänen kotisivultaan sekä International Migration Instituten (IMI) -sivuilta: 

Hein de Haas

International Migration Institute (IMI) — IMI