Ravel - Béjart Boléro ja tanssijatähdet
Maurice Ravelin noin 15-minuuttinen Boléro vuodelta 1928 on viime vuosisadan ja oikeastaan koko musiikin historian yksi kuuluisimmista ja hämmentävimmistä sävellyksista. Näennäisen yksinkertainen ja toistuva rytmi, joka säestää orientaalis-espanjalaista melodiaa, voisi olla tylsä tapaus mutta eipä vaan olekaan vaan huikea ja lähes hypnoottinen kun hitaasti etenevä crescendo imaisee mukaansa.
Ravel sävelsi Boléron balettitanssija Ida Rubinsteinille ja tämä esitti sen Bronislava Nizhinskan (Vaslav Nizhinskin sisar) koreografiana 22.11.1928 Pariisissa. Ravelin alkuperäinen idea oli ainakin jossain määrin poliittinen: teos kuvaisi propagandan kansaan tekemää vaikutusta. Ensimmäinen koreografia oli kuitenkin vahvan eroottinen: yksinäinen tanssijatar esittää tanssin miesjoukolle.
Sittemmin tunnetuimman koreografian Bolérosta on tehnyt Maurice Béjart (1927-2007) vuonna 1961. Hän jatkoi alkuperäisen koreografian ideaa: naissolisti esittää "Melodiaa" ja 40 miestanssijan ryhmä säestää esittäen "Rytmiä". Solisti tanssii pyöreällä punaisella pöydällä, jonka ympärillä miesryhmä ensin istuu tuoleilla. Hänellä on teoksessa 18 "fraasia" eli liikeosaa, joilla on kuvaavia nimiä kuten "kissa", "rapu" tai "BB" (= Brigitte Bardot). Ensimmäiset noin 6 minuuttia vain solisti tanssii, aluksi näemme pimeällä näyttämöllä vain kädet ja niiden liikkeet. Sitten alkaa varsinainen tanssi, johon Béjart otti vaikutteita intialaisista ja afrikkalaisista tansseista sekä stripteasen liikkeistä. Hiljalleen miestanssijat lähestyvät pöytää ja alkavat tanssia sen ympärillä: ensin vain kaksi miestä, sitten neljä, kahdeksan ja loppua kohden yhä useampi.
Béjartin koreografian ensi-ilta oli Brysselissä 10. tammikuuta 1961 ja hänen oman balettiryhmänsä (Ballet du XXe siécle) solistina tanssi Dushka Sifnios. Sifniosin esityksestä on filmattu versio ja se on nähtävillä youtubessa:
Bolero/Ravel - Duska Sifnios - Maurice Bejart - Andre Vandernoot - 1961 - YouTube
Esitys on jännittävällä tavalla erilainen kuin myöhemmät versiot baletista. Solisti on tietyllä tavalla pidättyväinen eikä niin teknisesti taidokas, mutta liikkeiden pantterimainen pehmeys ja viettelevä katse tekevät vaikutuksen. Miesryhmä on kuvattu hyvinkin ilmeikkääksi joukoksi, kun myöhemmissä esityksissä ryhmä on ilmeiltään yleensä pidättyväinen. Kuvauksessa on käytetty mainioita kuvakulmia, ohjaaja oli sattumoisin Sifniosin aviomies.
Béjart halusi sitten vuonna 1979 uudistaa teoksensa ja vaihtoi sukupuoliroolit: solistiksi tuli miestanssija ja rytmiä tanssivat naiset. Tätä muodonmuutosta Béjart kuvitti toteamalla kyseessä olevan bakkanaali eli miehen olevan Dionysos-jumala ja naisten bakkanteja. Solistiksi tuli balettiryhmän tähti Jorge Donn, Koreografi oli kuitenkin pettynyt naisten liian pehmeään tanssiin ja hän vaihtoi heidän tilalleen miestanssijat puoli vuotta myöhemmin olleeseen esitykseen. Dionysos ja hänen palvojansa, jotka lopussa vaipuvat transsiin.
Jorge Donnin esityksestä on nauhoite vuodelta 1982, jossa hieman sumuisesta kuvasta huolimatta kaikki toimii: Jorge Donn, Bolero-1982. - YouTube
Fantastinen esitys, jossa karismaattinen solisti tuntuu olevan kuin hypnoosissa ja taitaa hypnotisoida osan katsojistakin. Donn on se legendaarisin Boléron esittäjä, joka esitti teoksen myös Claude Lelouchin elokuvassa "Les Uns et les autres".
Béjartin baletin sooloa tanssivat vuorotellen naiset ja miehet. Vaikka tanssi on tavallaan melko yksinkertainen eikä siinä ole kovin raskaalta näyttäviä liikkeitä, se on kuitenkin fyysisesti kova koitos tanssijalle. Solistihan ei pysähdy missään vaiheessa 15 minuutin aikana. Pariisin oopperan tanssija Marie-Agnés Gillot totesi vuoden 2018 esitysten yhteydessä että joskus hänet täytyi taluttaa pukuhuoneeseen esityksen jälkeen.
Huipputanssijat ovat mielellään ottaneet Boléron ohjelmistoonsa. Tanssijalegenda Maija Plisetskaja (1925-2015) tuli varta vasten Béjartin balettiryhmään tanssiakseen teoksen vuonna 1974. Hän oli siis tanssijaksi "vanha" eli 49-vuotias. Harjoitteluaikaa oli varsin vähän ja liikkeet vaikea muistaa, joten esityksessä Plisetskaja tuijotti katsomossa olevaa Béjartia. Tämä nimittäin mimikoi liikkeet tanssijalle.
En tiedä onko nauhoitetussa versiossa Plisetskajan tuijotus edelleen kohdistumassa koreografiin, mutta minusta esitys on häkellyttävän tehokas. Katsokaa käsiä, kissamaisia liikkeitä ja lopussa solistin ihastuneita, innoittuneita ilmeitä. Plisetskaja ottaa vapauksia suhteessa koreografiaan, hän kun ei kuulemma halunnut tanssia mitään samalla tavalla kahteen kertaan.
Boléro- Ravel/Béjart- Maïa Plissetskaïa /1974 (Complet 20 min) - YouTube
Vuoden 2015 viimeisenä päivänä niin ikään viisikymppinen Sylvie Guillem tanssi Tokion baletin miesten kanssa oheisen juhlaesityksen: https://youtu.be/SS_WJmLGFrA
Guillem on hyvinkin erilainen kuin Plisetskaja: tarkasti koreografiaa seuraava, ylväs ja vahva. Hänenkin kätensä ovat huikean ilmeikkäät, hypyt erityisen ilmavat, musikaalisuus ja valtava kokemus juuri tästä teoksesta näkyy kaikessa.
Toinen esimerkki miessolistista on Nicolas Le Riche. Hän esitti Boléron Pariisin oopperassa jäähyväisillassaan 9.7.2014. https://youtu.be/n7FfCXW-LuM
Tässäkin voi huomata eroa Jorge Donnin edellä nähtyyn tanssiin: Le Riche on lihaksikkaampi ja tekee "urheilullisemman" vaikutuksen. Hänen liikkeensä kuvaavat erinomaisesti musiikin värejä ja tanssi on ylvästä ja tyylikästä samalla tavalla kuin Guillemillä. Tämän version "rytmiryhmän" tanssijat ovat ehkä kaikkein taidoikkaimmat näistä esiin ottamistani viidestä esityksestä.
Tätä kirjoittaessani huomaan että eilen esitettiin Yle Teemalla Nicolas Le Richen aikaisempi Boléro-esitys Pariisista vuodelta 2008. Sen voi katsoa Yle Areenassa: Maurice Béjartin Boléro | TV | Areena | yle.fi
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti