Toshiro Mayuzumi - avantgarden ja perinnemusiikin yhdistäjä
Japanilainen säveltäjä Toshiro Mayuzumi (1929-97) ei ole kaikkein tunnetuin maansa 1900-luvun loppupuolen modernin taidemusiikin nimi, sillä se titteli taitaa mennä Toru Takemitsulle. Mutta onpahan ollut erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen musiikin tekijä!
Sain vinkin tästä säveltäjästä luettuani Radion Sinfoniaorkesterin historiasta että vuonna 1975 orkesteri esitti hänen Nirvana-sinfoniansa (sävelletty 1958), josta en ollut aikaisemmin koskaan kuullutkaan. Mielenkiintoni heräsi ja löysin teoksesta parikin levytystä.
Hiroyuki Iwaki johtaa Tokion Metropolitan Sinfoniaorkesteria sekä kuoroa ja buddhalaismunkkien laulajia:
Toisessa esityksessä Wilhelm Schüchter johtaa NHK-sinfoniaorkesteria (Japanin radion orkesteri). Yllättävän erilainen tunnelma, sillä tässä soitetaan korostaen dramaattisuutta ja nopeammalla tempolla (32 minuuttia vs 37 minuuttia). Kuorossa ei ole buddhalaismunkkeja kuten Iwakilla, mikä sekin voi vaikuttaa.
Nirvanassa on kuultavissa säveltäjän pyrkimys esikuvansa Edgard Varèsen tapaan rakentaa musiikkia "äänten sisältämästä energiasta". Hän kertoi itse seuraavasti sävellystyöstä: "Olen tuonut erilaisia ääniä sävellyksiini ... esimerkiksi sekoitettuja säveliä, jotka ovat useiden tai jopa useiden kymmenien puhtaiden sävelten yhdistelmiä." Nirvana tarkoittaa asioiden ideaalista tilaa, mitä teoksessa soivat temppelikellot myöskin osaltaan kuvastavat. Japanissa temppelikellot ovat kaikkien asioiden väliaikaisuuden symboli.
Aivan mahtava teos, jossa on kuusi osaa - kolme osaa on puhtaasti instrumentaalista musiikkia ja kolme muuta japanilaisia lauluosuuksia. Instrumentaaliosuudet kuvastavat temppelikellojen soittoa ja ovatkin nimeltään "Campanology 1-3". Niissä voi mielestäni kuulla länsimaista modernismia, ainakin soitinvalikoimassa ja kiehtovan nopealiikkeisissä sävelkuluissa. Vaikuttavan juhlavat lauluosuudet noudattavat buddhalaisten munkkien sävelkieltä, joka eroaa länsimaisesta duuri-mollista. Viimeinen osa yhdistää tavallaan orkesterin ja kuoron tyylilajit, niin pääsemme Nirvanaan.
Sinfonian tekstistä en ole löytänyt kopiota, mutta se perustuu buddhalaiseen Surangama Sutra-kirjaan. Kirjan tarkoitus on opettaa hengellisyyttä ja erityisesti mielen hallintaa. Ainakin laulettuna teksti kuulostaakin hyvin meditatiiviselta. Asiaan vihkiintyneille tämä sutra on ilmeisen tärkeä, sillä löysin kiinalaisen sanonnan: "Kun olet lukenut ja omaksunut Surangama Sutran opit, kaikki muut maailman kirjat ovat ajanhukkaa."
Levykansi
Mayuzumi on huomattavan monipuolinen säveltäjä, joka yhdisti mitä erilaisimpia vaikutteita teoksiinsa. Välillä japanilaisuus on hallitseva, mutta soittimet ovat jokseenkin aina länsimaisia. Kuten seuraavissa esimerkeissä kuulee, puhtaan länsimainen musiikkitraditio nousee esiin monissa sävellyksissä. Näiden kahden musiikkikulttuurin lisäksi hän haki vaikutteita mm. balilaisesta musiikista.
Nuoren säveltäjän mainio orkesterisävellys "Rumba-rapsodia" yhdistää Stravinskyn Petrushkan vaikutteita (hänen opettajansa Akira Ifukube ihaili tätä säveltäjää) ja tanssiaiheen yllättävän rumban. Gershwin tulee myös mieleen vaikka tiettävästi hän ei tämän sävellyksiä ottanut mallikseen.
Rumba-rapsodia on tosiasiassa otettu hänen vuotta aikaisemmin säveltämästään pianoteoksesta "Alkupalat", jonka alkuperäisessä versiossa on mukana säestämässä myös rumpali sekä basisti. Basso-osuus on kadonnut, joten tässä levytyksessä pianistin kumppanina on rumpali. Kuten kuuluu, niin jazz-musiikki oli nuoren miehen innoittajana (hän soitti pianoa jazz-yhtyeessä) - aluksi soi boogie-woogie ja toinen osa onkin tuo rumba.
Valmistuttuaan Tokion taidekorkeakoulusta kuuden vuoden opiskelun jälkeen 1951 hän matkusti vuodeksi jatko-opintoihin Pariisiin, jossa sai kuulla mm. Messiaenin ja Boulezin sävellyksiä.
Nuori säveltäjä töissä.
Ksylofonille ja orkesterille tehty "Concertino" on eklektinen teos sekin, kun välillä tunnutaan tanssivan eri tempoissa, sitten ollaan japanilaisessa tyylissä ja pian vaihdetaan jazz-vaikutteisiin (johon soolosoitin sopii mainiosti).
Mayuzumin jo nuorena osoittamasta taidosta kertoo jälleen seuraava taidekorkeakoulun lopputyönä sävelletty "Divertimento kymmenelle soittimelle" (7 puhallinta, viulu, kontrabasso ja piano). Välillä pistetään tangoksikin, jos teoksen kokonaiskuva onkin selvästi modernistinen.
Säveltäjä johtaa itse Tokion kaupunginorkesteria seuraavassa videossa, jossa teoksena on hurjan energinen 5-minuuttinen "Bacchanale". Tässä teoksessa hän yhdisti kiinnostuksensa kohteet eli avantgarden ja jazzin. Teos ensiesitettiin nuoren säveltäjäkolmikon ("Sannin no kai"-ryhmä) Mayuzumi, Yasushi Akutagawa, Ikuma Dan yhteiskonsertissa tammikuussa 1954. Dan kuvasi kollegansa teosta "kuin nuoren miehen huudoksi, moderniksi ja briljantiksi".
Vuodelta 1962 on edelleen aasialaisia ja eurooppalaisia aiheita loisteliaasti yhdistävä balettimusiikki Bugaku (nimi viittaa perinteiseen japanilaiseen hovitanssiin). Teos kestää noin 23 minuuttia.
Toshiro Mayuzumi (黛敏郎) - Bugaku, ballet in two parts 舞楽 - YouTube (Uuden Seelannin sinfoniaorkesteria johtaa Takuo Yuasa)
Baletin tilasi New Yorkin City Ballet ja sen toinen perustaja George Balanchine teki koreografian, jota New York Timesin kriitikko kuvasi sanoilla "the sexiest show in ballet". Oheisilla videoilla on lyhyitä näytteitä (alkuosa on juhlava häärituaali ja toinen osa hääparin varsin kiihkeä yhteinen hetki - pas de deux):
Kuva Bugaku-baletista: pas de deux
Tässä vaiheessa kuulija voi viimeistään todeta että Mayuzumi voisi olla erinomainen elokuvasäveltäjä ja niinhän asian laita olikin. Hän sävelsi musiikkia yli sataan elokuvaan. Hollywoodkin kutsui hänet tekemään musiikin John Hustonin elokuvaan "The Bible - In the Beginning" (1966). Hän sai siitä musiikistaan Oscar-palkintoehdokkuuden. Lisäksi hän sävelsi musiikin Tokion olympiakisojen viralliseen elokuvaan (1965).
Oopperoita hän sävelsi kaksi, baletteja kaikkiaan kolme ja orkesteriteoksia on yli 20. Kamarimusiikkia ja elektronista musiikkia löytyy myös hänen katalogistaan.
Kamarimusiikista ja säveltäjän myöhäisemmästä työstä vielä esimerkki hyvin palkitsevasta sooloharpputeoksesta, jossa kokeillaan solistin taitoja. Japanilainen meditatiivisuus hallitsee, mutta välillä on dramaattisempia yllätyksiä (nuoteissa lukee esim. "slap the body" - läimäise runkoa!). Kaikki soittotekniikat käytössä! Harppua soittaa Gabrielė Ašmontaitė.
Toshiro Mayuzumi
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti