Joonas Kokkonen

 Joonas Kokkonen

Ranskan radion musiikkikanavalla "France Musique" kuulin 15.11. ohjelman suomalaisista kapellimestareista "Le miracle finlandais". Se on netin kautta edelleen kuultavissa.

Toimittaja Christian Merlin tuntee hyvin suomalaista musiikkielämää ja myös henkilökohtaisesti osan ohjelmassa soitetuista kapellimestareista, joista monet ovat johtaneet Ranskassa. Minua kiinnostivat ohjelmaan valitut musiikkiesimerkit ja erityisesti vaikutuin Sakari Oramon osuudesta, joksi oli valittu Joonas Kokkosen neljännen sinfonian osa. En ole aikoihin kuullut Kokkosen musiikkia konserteissa tai radiossakaan, mutta nyt innostuin asiasta vaimoni kanssa. Vaimoni lainasi kirjastosta neljä levyä ja kylläpä siitä tulikin valloittava uudelleen tutustuminen tämän hienon säveltäjän musiikkiin.



Ilmeni että Kokkosen (1921-96) sävellystyyli jakautuu tietyssä mielessä kolmeen kauteen: ensin uusklassiseen, sitten dodekafoniseen (noin 50-luvun lopulta 60-luvun lopulle) ja viimeiseksi vapaatonaaliseen (jonka kauden tunnetuin sävellys lienee ooppera "Viimeiset kiusaukset"). 

Kirjastosta löydetyillä levyillä oli kuultavissa dodekafonisen kauden sinfoniat 1 ja 2 vuosilta 1960 ja 1961 sekä "Opus sonorum" -orkesteriteos vuodelta 1965. Ensimmäinen sinfonia alkaa jännittävästi Sibeliuksen sävelkulkuja muistuttaen, mutta sitten mennään "Schönbergiin" . Säveltäjän kuvauksen mukaan teos on kuin siemenestä kasvava puu, jonka kasvun rajat tulevat lopussa vastaan ja teos päättyy hiljaisiin säveliin kuten se alkoikin. Minusta aivan mahtava teos, jos sattuu pitämään tästä tietyssä mielessä analyyttisestä ja ankarasta musiikista. Sain kuunneltavaksi kaksi versiota eli RSO/Paavo Berglund 1995 ja RSO/Sakari Oramo 2008. En kuullut mitään kovin suurta tulkinnallista eroa, ehkä eniten äänitystekniikassa eli soundissa oli eroavaisuutta.
Toinen sinfonia on vähän vielä ankarampaa ja aika traagistakin musiikkia, mutta pidin siitäkin. Tästä kuulin Oramon johtaman version.

Lahden Sinfoniaorkesteri levytti aikanaan kaikki Kokkosen orkesteriteokset ja tästä sarjasta kuuntelin kahta levyä. Ulf Söderblom levytti 1991 teokset "Opus sonorum", Sinfonia 3 sekä "Requiem". Ensimmäinen on jännittävä Sibeliuksen kunniaksi kirjoitettu "pienois-sinfonia", jossa säveltäjä korvasi lyömäsoittimet pianolla. Hän oli kuulemma kyllästynyt siihen että modernissa musiikissa käytettiin liikaa lyömäsoittimia. Sinfonia 3 (1967) on jo selvästi tonaalisempi kuin kaksi edellistä sinfoniaa ja siinä on todella paljon erilaisia sointivärejä kuvaamassa ilmeisesti luontoa. Kokkosen mukaan teos sai alkusysäyksen voimakkaasta luontoelämyksestä, vaikka hän toteaakin sen olevan puhtaan absoluuttista musiikkia. Requiem (1981) on osittain traaginen, osittain herkän kaunis teos kahdelle solistille, kuorolle sekä orkesterille. Mielenkiintoista on kuulla tässä levytyksessä nuorta Soile Isokoskea. 

Toinen Lahden orkesterin levy on Osmo Vänskän johtama vuodelta 1989 ja mainittavaa on että Kokkonen oli mukana levytystilanteessa. Teoksina tässä ovat "Sinfonisia luonnoksia" (1968), Sellokonsertto (1969) ja Sinfonia 4 (1971).  Heti on sanottava että minusta sellokonsertto on mestariteos (solistina levyllä loistava Torleif Thedéen). Nopeammissa osissa on virtuoosista leikkisyyttä ja hidas osa on aivan upean kaunis. Konsertto on muuten omistettu Alvar Aallolle, joka suunnitteli Kokkosen juuri tuolloin valmistuneen asunnon. Säveltäjä toteaa myös musiikilla olevan paljon yhteistä arkkitehtuurin kanssa ja sen kuulee hänen teostensa rakenteiden viimeistelyssä. Sinfonia 4 muistuttaa mielestäni monilta osin Viimeisten kiusausten (1975) musiikista. Se ei ole niin värikäs kuin kolmas sinfonia, mutta aivan erilainen kuin 1 ja 2 eli melkein "helppoa" musiikkia.

Paavo Berglundin johtamalla RSO-levyllä on kolmantena teoksena sinfonioiden 1 ja 4 lisäksi "...durch einen Spiegel..", Metamorfooseja 12 jouselle ja cembalolle (1977). Olen kuullut sen aika usein ja edelleen pidän sitä mahtavana sävellyksenä. Teoksen nimi viittaa Raamatun kohtaan Paavalin kirjeestä: "Nyt me katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin." Tunnelma tässä sävellyksessä on juurikin arvoituksellinen ja mystinen eikä vähiten cembalon eksoottisen soinnin vuoksi. Sävelkieli ei ole mielestäni vaikea, mutta ainakin tämä kuulija jää mieleltään jonkinlaiseen ihmetyksen tilaan.

Ehdoton suositteluni on siis kuunnella sellokonsertto ja "...durch einen Spiegel..."  Sinfonioiden osalta suosikkijärjestykseni on nyt 3, 1, 4, 2. Toivottavasti Kokkosen musiikkia saadaan jatkossa enemmän konserttiohjelmistoon.



Kommentit

  1. Joonas Kokkosen musiikki youtubessa:
    - Sellokonsertto, 3. sinfonia ym
    https://www.youtube.com/playlist?list=OLAK5uy_nKhR4amOGIEGhugsrpgrHrWsunncTSeeA
    - 4. sinfonia: https://www.youtube.com/watch?v=fkPXmUSdwqo
    - ...durch einen Spiegel...: https://www.youtube.com/watch?v=07OwFhUog_A
    - sellokonsertto Marko Ylönen/RSO, Sakari Oramo: https://www.youtube.com/watch?v=4RybgvFj-p0&t=84s

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mohamed Mbougar Sarr kirjoittamisen salaisuuksien jäljillä

Helsingin taidekesää 2023 - klassikoita

Sopeutumattomat - kolme kirjaa