Laulajalegendoja näyttämöllä nähtynä

 Mikäpä onkaan innostavampaa kuin nähdä aiemmin vain levytyksistä tuttu laulajalegenda oikeassa oopperaesityksessä tai konsertissa. Ystävällisten oopperatalojen sekä yksityishenkilöiden toimesta näitä historiallisia esityksiä löytyy internetin välityksellä varsin paljon. Osassa kuvan laatu on tosin harmillisen huono (mustavalkoisuus vielä menee, mutta sumuinen kuva on jo vaikeampi sulattaa). Tähän blogiini otin hyvälaatuisia videoita.

Leontyne Price (Aida)

Mennään asiaan: Leontyne Pricen viimeinen oopperaesitys oli Metropolitanin Aida vuonna 1985. Metin orkesteria johti James Levine ja esityksen ohjasi John Dexter.

Aida - MET, 1985 (Levine, McCracken, Price, Estes, Cossotto, Macurdy) - YouTube

22:30 Aida: Ritorna vincitor!
49:00 duetto Aida ja Amneris
1.31:00 Aidan Niiliaaria "O patria mia"
1.41:45 duetto Aida ja Amonasro
1.49:40 duetto Aida ja Radames
2.27:00 finaaliduetto Radames ja Aida

Leontyne Pricen upean samettinen ääni ("laulajien Stradivarius") soi edelleen täyteläisesti tässä esityksessä, jonka aikaan hän oli 57-vuotias. Huippuhetkiä on useita, minua värisyttivät erityisesti Niiliaaria (jonka jälkeen ihastunut yleisö huutaa bravoota useamman minuutin) sekä sen jälkeen tuleva duetto Simon Estesin (Amonasro) kanssa.  Kaksi ilmiömäistä laulajaa. Kolmas huippulaulaja tässä on Fiorenza Cossotto Amnerisin roolissa. Radamesin roolissa on John McCracken, joka oli uransa loppusuoralla ja hänen tenoriäänensä ei tunnu aina riittävän roolin vaatimuksiin - varsinkin suuri aloitusaaria "Celeste Aida" jää hieman "vajaaksi". Toisaalta tämä mm. Otellon (Barbirollin johdolla) ja Carmenin Don Josén (Bernstein) levyttänyt tenori on mielestäni karismaattinen ja tyylikäs. Bassorooleissa John Macurdy on ylipappi Ramfis ja Dimitri Kavrakos Egyptin kuningas.

Estes ja Price (Amonasro ja Aida)

Price saa seurakseen kolme muuta tähtilaulajaa fantastisessa Verdin Requiemin filmauksessa vuodelta 1967, jossa La Scalan orkesteria sekä kuoroa johti Herbert von Karajan ja esityksen ohjasi varsin tunnettu elokuvaohjaaja Henri-Georges Clouzot.

Price, Cossotto, Luciano Pavarotti ja Nicolai Ghiaurov muodostavat unelmakvartetin tähän mestariteokseen. Elokuvallinen toteutus on sekin hieno, välillä fokus on laulajissa ja välillä Karajanin säveliä "leipovissa" käsissä.

Verdi - Messa da Requiem, Conducted by Herbert von Karajan (English Subs) - YouTube

Eräs ystävällinen tubettaja on laittanut suorat linkit teoksen eri osiin, jos haluaa mennä vaikkapa suoraan tiettyyn suosikkikohtaansa (minulle niitä ovat esim. "Hostias" ja sopraanosoolo "Libera me"):

Requiem aeternam 0:30 Kyrie eleison 5:26 [II. Dies irae 8:42] (Quantus tremor est futurus 10:31) Tuba mirum 10:55 Mors stupebit 12:58 Libre scriptus 14:20 (Dies Irae 18:21) Quid sum miser 19:23 Rex tremendae 23:24 Recordare 26:53 Ingemisco 31:06 Confutatis maledictis 34:45 (Dies irae 38:50) Lacrymosa 40:25 [III. Offertory] Domine Jesu Christe 46:05 Hostias 50:50 [IV. Sanctus 56:51] [V. Agnus dei 59:49] [VI. Libera me 1:10:44] Dies Irae 1:12:50 Requiem aeternam 1:15:05 Libera me (fugue) 1:18:13

Minulle erityisen hienoja elämyksiä ovat kaikki ne osat, joissa kuuluu Leontyne Pricen ääni-ihme. Se on kuin sulaa laavaa, jos äänestä nyt niin voi sanoa. Nuori (31v) Pavarotti on olemuksensa jonkinlaisessa ujoudessa jännittävää katseltavaa, laulu on jo sitä loisteliasta itseään. 

Maineikas ohjaaja Jean-Pierre Ponnelle teki 1970-80 -luvuilla useita oopperoiden filmiversioita, joista minulla itselläni on kotikaapissani Figaron häät. 

Tuhkimo haaveilee (Frederica von Stade)

Rossinin Tuhkimosta ("La Cenerentola") Ponnelle teki huippuhauskan sekä tyylikkään version vuonna 1981.  Rossini - La Cenerentola - Abbado - YouTube

Ja mitkä laulajat! Frederica von Stade (Cenerentola), Francisco Araiza (prinssi Ramiro), Claudio Desderi (Dandini), Paolo Montarsolo (Don Magnifico), Paul Plishka (Alidoro) sekä Tuhkimon ilkeät sisarpuolet: Laura Giannini ja Margherita Guglielmi. La Scalan orkesteria ja kuoroa johtaa Claudio Abbado.

28:40 duetto Cenerentola ja Ramiro
37:30 alkaa Dandinin entrée ja aaria "Come un'ape nei giorni d'aprile"
1.22:00 Cenerentolan entrée linnaan, 1.näytöksen finaali
1.43:00 Ramiron aaria "Si ritrovarla io giuro"
2.04:40 Ramiro löytää Cenerentolan uudestaan ja joukkokohtaus 
2.23:00 Cenerentolan aaria "Nacqui all'affanno... Non piu mesta"

Pääpari von Stade, Araiza on hienostunut, ilmeikäs ja taidokas. Hauskanpito on erityisesti kaksikon Desderi, Montarsolo asialistalla. Dandinin (Desderi) sisääntulokohtaus on komiikkaa parhaimmillaan, kun ohjaaja laittaa laulajat elehtimään ja liikkumaan musiikin rytmissä. Montarsolon mimiikka on huikeaa, ilkeä isäpuoli on hänen tulkinnassaan suhteellisen sympaattinen torvelo.

Dandini ja Tuhkimon sisarpuolet

Rossini rakentaa kunkin näytöksen päätteeksi surrealistisen joukkokohtauksen, jossa laulajien virtuositeetti pääsee esiin ja ohjaaja saa keksiä esittäjille mitä hullunkurisimpia tempauksia. Esityksen huipentaa tietenkin Tuhkimo-Cenerentolan suuri aaria, jossa viimeistään voi kuulla von Staden taidon ja ilmeikkyyden laulajana.

Tuhkimon suuria finaaliaaria menossa (von Stade ja Araiza)