Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2025.

Turku syyskuussa 2025

Kuva
Turun taidemuseon kaunis sisääntuloaula, johon on sijoitettu kahvilan pöydät. Vasemmalla näkyvät portaat yläkerran kokoelmasaleihin. Olipa onnistunut matkan ajoitus: Turussa lämpötilat olivat lähellä hellelukemia eli 23-24 astetta iltapäivisin, kun vierailimme kaupungissa syyskuun toisella viikolla. Huom! Kuvat aukeavat uuteen ikkunaan niitä klikkaamalla. Jykevännäköinen asuinpaikkamme, entinen vankilamielisairaala Kakolanmäellä toimii nyt asuntohotellina. Tuli turvallinen olo näiden muurien takana asuessa. Koko Kakolan alue on viime vuosien aikana muuttunut hätkähdyttäväksi yhdistelmäksi uuteen käyttöön muokattua entistä vankila-arkkitehtuuria sekä uudempaa kerrostaloarkkitehtuuria.  Joitakin kaltereita on jätetty paikalleen. Takana portaikko seuraaviin kerroksiin. Hotellin käytävillä on tauluja, joissa on vanhoja lehtileikkeitä kertomassa vankilamielisairaalan historiasta. Niiden perusteella tähän rakennukseen joutuminen ei ollut niin huono juttu vangeille, sillä täällä oli paljo...

Musiikinhistorian kaunein rakkauslaulu?

Kuva
Richard Strauss: Morgen, opus 27, numero 4 Richard Strauss (1864-1949) Richard Strauss sävelsi tämän laulun (ja kolme muuta) keväällä 1894 häälahjaksi morsiamelleen sopraanolaulaja Pauline de Ahnalle . Alkuperäinen versio on lauluäänelle ja pianolle, mutta jo 1897 säveltäjä teki orkesteriversion soittiminaan orkesterijouset, sooloviulu, harppu sekä kolme käyrätorvea. Laulun sanoina on  John Henry Mackayn runo. Mackay (1864-1933) oli skotlantilaisen isän ja saksalaisen äidin poika, joka 2-vuotiaasta asti asui Saksassa isänsä kuoleman jälkeen. Strauss sävelsi myös toisen hänen runonsa samaan opukseen 27: Heimliche Aufforderung (Salainen kutsu). Und morgen wird die Sonne wieder scheinen und auf dem Wege, den ich gehen werde, wird uns, die Glücklichen   sie wieder einen inmitten dieser sonnenatmenden Erde... und zu dem Strand, dem weiten, wogenblauen, werden wir still und langsam niedersteigen, stumm werden wir uns in die Augen schauen, und auf uns sinkt des Glückes stummes ...