Musiikinhistorian kaunein rakkauslaulu?

Richard Strauss: Morgen, opus 27, numero 4

Richard Strauss (1864-1949)

Richard Strauss sävelsi tämän laulun (ja kolme muuta) keväällä 1894 häälahjaksi morsiamelleen sopraanolaulaja Pauline de Ahnalle. Alkuperäinen versio on lauluäänelle ja pianolle, mutta jo 1897 säveltäjä teki orkesteriversion soittiminaan orkesterijouset, sooloviulu, harppu sekä kolme käyrätorvea.

Laulun sanoina on John Henry Mackayn runo. Mackay (1864-1933) oli skotlantilaisen isän ja saksalaisen äidin poika, joka 2-vuotiaasta asti asui Saksassa isänsä kuoleman jälkeen. Strauss sävelsi myös toisen hänen runonsa samaan opukseen 27: Heimliche Aufforderung (Salainen kutsu).

Und morgen wird die Sonne wieder scheinen
und auf dem Wege, den ich gehen werde,
wird uns, die Glücklichen sie wieder einen
inmitten dieser sonnenatmenden Erde...
und zu dem Strand, dem weiten, wogenblauen,
werden wir still und langsam niedersteigen,
stumm werden wir uns in die Augen schauen,
und auf uns sinkt des Glückes stummes Schweigen...

Seuraavassa yritykseni käännökseksi:

Ja aamulla aurinko jälleen paistaa
ja tiellä, jota tulen kulkemaan,
se tulee meidät onnelliset jälleen yhdistämään
tässä aurinkoa hengittävässä maailmassa...
ja rannalle, laakealle ja aallonsiniselle,
me laskeudumme hiljaisina ja hitaasti,
mykkinä katsomme toisiamme silmiin,
ja meidän päällemme laskeutuu onnen tyyni vaitiolo...

Mackay tunnettiin aikanaan runoistaan ja romaanistaan Anarkistit

Sehr ruhig, molto tranquillo (Hyvin rauhallisesti) on nuottien antama ohje laulajalle. Hidas tempo vaatii laulajalta erittäin hyvää äänen kontrollia. Laulua esittävät niin nais- kuin mieslaulajatkin yhtä hyvällä menestyksellä.

Onko rakastettu jo läsnä vai tulossa seuraavana aamuna? Toiset laulajat tuntuvat kuin meditoivan rakkaan odotuksessa, kun taas toiset ovat lähes hurmaantuneina laulamassa ehkä jo läsnä olevalle rakkaalleen. Pitkä johdanto, jonka soittaa piano tai orkesteriversiossa sooloviulu harpun säestämänä, johdattaa kuulijan jopa kiihkeän odotuksen tilaan musiikin kuvatessa kenties sydämen sykettä. Viimeisiä säkeitä ("stumm werden wir...") säestää orkesteriversiossa käyrätorvien lämmin syleily, kunnes sooloviulu päättää teoksen. Pianoversiossa säestys on niukempi ja laulaja on enemmän "omillaan".

Listaan alla useampia löytämiäni esityksiä, joilla kaikilla on omat ansionsa. Strauss itse levytti sävellyksensä kertaalleen sekä pianistina että kapellimestarina ja alla on linkit molempiin.

Sopraano Gundula Janowitz unelmoi orkesteriversiossa vuodelta 1990 (Academy of London -orkesteria johtaa Richard Stamp) R.Strauss: Morgen! Op.27 No.4 (Janowitz) - YouTube
Loistavaääninen Janowitz antaa herkällä laulullaan tosiaan vaikutelman siitä että aivan ihania onnen hetkiä on tulossa. 

Julius Patzak, Baijerin valtionorkesteria johtaa säveltäjä itse 1941: Morgen
Oman aikansa tenoritähti herkistelee jokaisen sanan merkitystä painottaen. Tempo on aika nopea ja tuntuu siltä että hän laulaa rakkaalleen, joka on läsnä. Sanoisin että loistava esitys!

Robert Hutt ja säveltäjä pianistina vuonna 1919: Robert Hutt - Morgen!
Dramaattinen Heldentenor-ääni ei ole ehkä ihan omimmillaan tässä herkässä laulussa. Tuntuu siltä että tulkinta jää hieman ohueksi. Levytystekniikka ei vuonna 1919 toki ollut ihan parasta laatua.

Dietrich Fischer-Dieskau/Gerald Moore 1970: 4 Lieder, Op. 27: No. 4, Morgen! 
Liedin mestari laulaa erittäin hallitusti, onko kontrollia jopa liikaa? Hyvin hidas tempo, todella "sehr ruhig".

Arleen Auger/Dalton Baldwin 1988: Arleen Auger Morgen Richard Strauss 1988 YouTube 9
Auger tuntuu laulavan melkein kuin unessa, mutta mikä sopraanoäänen herkkyys ja luontevuus! 
Omalla tavallaan loistelias tulkinta.

Renée Fleming ja Prahan sinfoniaorkesteri/Christian Benda 2011: Strauss - Renée Fleming & Christian Benda, "Morgen"
Ei ihan samaa herkkyyttä tässä esityksessä kuin Augerilla (joka oli hänen opettajansa Salzburgin Mozarteumissa), mutta koskettavaa laulua tältä viime aikojen suurelta sopraanotähdeltä. 

Jessye Norman ja Gewandhaus-orkesteri/Kurt Masur 1983: R. Strauss: Morgen!, Op. 27 No. 4 (Version with Orchestra)
Huippuorkesteri lisää nautintoa. Norman ei laula pianissimoa kuin aivan lopussa, mutta tämä ekstrovertimpi tulkinta on rakkauden hurmiota täynnä. 

Elisabeth Schwarzkopfin klassikkolevytys, Lontoon Sinfoniaorkesteri/George Szell 1968: 4 Lieder, Op. 27: No. 4, Morgen! (Version with Orchestra)
Upeahan tämäkin on, kun orkesteri on erinomainen ja taitava laulaja huokuu onnellisuutta. Tulkitsen että rakastettu on paikalla, sopraano hehkuu siihen malliin.

Janet Baker/Gerald Moore 1968: 4 Lieder, Op. 27: No. 4, Morgen!
Liedpianistien kuningas Moore osaa hommansa, esityksessä on hitaampi tempo kuin monilla (kesto yli 4 minuuttia, muilla yleensä välillä 3:30-3:50). Baker suorastaan kuiskaa monet sanat, varsinkin loppusäkeissä.

Kuolematon Fritz Wunderlich/Baijerin radion orkesteri, Jan Koetsier 1963: R. Strauss: 4 Lieder, Op. 27, TrV 170 - 4. Morgen!
Miehen tulkinta voi olla parhaimmillaan juuri tällainen, rohkeasti rakkauttaan tunnustava, vaikka hieman hämmentynyt suuresta onnestaan. Hän laulaa oikeasti rakkaalleen. Orkesteri on tässä äänityksessä aivan ihanan lämminsointinen, tempo on nopeahko (aikaa menee 3:17).

Vertailun vuoksi toinen kuolematon tenori: Jussi Björling/Ruotsin radion orkesteri, Georg Ludwig Jochum 195?:  4 Lieder, Op. 27, TrV 170: No. 4. Morgen
Björling on hieman enemmän meditoiva/haaveileva kuin Wunderlich tässä tulkinnassaan, mutta kyllä hänenkin upea äänensä aukeaa rakkauden hurmioon. 

Lucia Popp/Irwin Gage 1981: Strauss - Morgen ! - Popp / Gage
Suuria suosikkejani, ihmeellinen sopraano Lucia Popp! Hänen esityksessään kuuluu mielestäni kiihkeä odotus tulevista onnen hetkistä.

Gerard Souzay/Dalton Baldwin 1964: R. Strauss: 4 Lieder, Op. 27 - No. 4, Morgen
Sensuelli ranskalainen laulaja vakuuttaa hänkin, tunnustaen rakkauttaan hillityn hienostuneesti. Viimeiset sanat hän melkein kuiskaa. Souzay oli monien laulutyylien ja laulukielten hallitsija, hieno baritoni.

Juuri tätä kirjoittaessa suosikikseni nousee Wunderlichin versio, jotenkin vaan hänen tenoriäänensä hehku ja herkkyys soivat suoraan sydämeen.