laurinmaa

Unelmien matka taiteen harrastajalle! Kuukausi Firenzessä syksyllä 2026. Kun pääsee keskelle tätä huimaavaa kulttuurihistoriaa, tuntee olevansa kuin uudestisyntynyt osaksi ihmiskunnan ja ihmisyyden historiaa.  Mistä pitäisi aloittaa, kun tämä noin 360.000 asukkaan kaupunki tarjoaa miljoonakaupunkeihin verrattavat taideaarteet? Aloitetaan vaikkapa keskeltä: Cattedrale di Santa Maria del Fiore . Tältä näyttää lähestyä ihmeen kaunista suurkirkkoa, joka kohoaa kaupungin ytimessä. Miten pitkä rakennushistoria! Kirkon rakentaminen aloitettiin 1296 ja se oli rakenteeltaan valmis 1436, jolloin Filippo Brunelleschin suunnittelema valtava kupoli valmistui. Järisyttävä, kooltaan maailman suurin kupoliin maalattu fresko (3600 neliömetriä) taas valmistui 1579 tekijöinä Giorgio Vasari ja Federico Zuccari . Heiltä meni apulaisineen sen tekemiseen "vain" noin 7 vuotta. Mutta ei siinä kaikki: kirkon monivärinen marmorifasadi on vasta vuodelta 1887 eli edustaakin uusgotiikkaa. Alkuperäinen f...

  Didier van Cauwelaert : Les émotions cachées des plantes (2018) - ( Kasvien piilossa olevat tunteet). Ranskalainen kirjailija van Cauwelaert on kirjoittanut useita tiedettä popularisoivia kirjoja, jotka hätkähdyttävät antamalla melko vähän tunnettuja tietoja maailmastamme. Taitavana sananikkarina hän värittää teoksiaan huumorilla ja väliin suorastaan hurjilla anekdooteilla. Aikaisemmin luin Justin Greggin kirjan   Jos Nietzsche olisi ollut sarvivalas, jonka johtopäätös oli että ihmiset häviävät eläimille mitä tulee viisauteen tai ainakin järkevyyteen.  Taloutta, politiikkaa ja eläinten viisautta . Nyt kun lukee tätä kasvien tunteista ja myös älykkyydestä kertovaa kirjaa, tulee miettineeksi että ovatko kasvitkin ihmistä viisaampia. Ensimmäinen tarina kertoo hortensiasta, jonka tunnereaktio paljasti murhaajan. Yhdysvaltalainen tuomioistuin käytti kasvihuoneessa tapahtuneessa murhatapauksessa todistajana kyseisessä tappelussa vahingoittunutta hortensiaa: kasviin kytkettii...

Kun lukee tämän kirjan alkaa epäillä onko todellisuudessa menossa tai edes tulossa vihreä siirtymä, jossa käyttäisimme vähemmän saastuttavaa energiaa ja vähemmän raaka-aineita. Kirjoittaja on tieteen ja teknologian historiaan erikoistunut tutkija (työpaikkanaan Centre National de la Recherche Scientifique - Ranskan kansallinen tieteellisen tutkimuksen keskus). Jean-Baptiste Fressoz : More and More and More (2024) -  (Suomeksi: Enemmän ja enemmän ja enemmän) Fressoz käy läpi viime vuosisatojen energian käytön historiaa haluten todistaa että on väärin puhua hiilen tai öljyn tai sähkön aikakausista, koska selkeitä siirtymiä eri energian lähteistä toisiin ei ole tapahtunut. Kirjan alussa kirjoittaja toteaa että noin viimeisen parin sadan vuoden "energiasiirtymien" jälkeen poltetaan nykyisin öljyä, kaasua, hiiltä ja puuta enemmän kuin koskaan. Puuta kaadetaan poltettavaksi kolme kertaa enemmän kuin sata vuotta sitten ja puunpoltto tuottaa kaksi kertaa enemmän energiaa kuin ydinv...

Loistavimpia nähtävyyksiä Marseillessa on kaupungin nykytaiteen museo  Le [MAC] musée d'art contemporain de Marseille  Museon kokoelmien perustana on Cantini-museon uudemman taiteen kokoelma. Se tarkoittaa käytännössä taidetta 1950-luvulta alkaen nykyhetkeen asti. Avoimella mielellä näyttelyihin menevä nauttii näistä usein provosoivista ja haastavista teoksista. Ei taida olla ihmettelemistä siinä että tietyissä konservatiivisissa piireissä taidetta pelätään. Löytyihän täältä toki puhtaan kaunistakin taidetta ilman erityistä poliittista sanomaa. Kuvia klikkaamalla niitä voi avata uuteen ikkunaan ja sitten suurentaa, jos haluaa katsoa yksityiskohtia. Peter Saul: La Twalette (1969). Provosoivia maalauksia tehnyt toisen provokaattorin eli sarjakuvataiteilija Robert Crumbin ystävä. Tummaihoinen kehonrakentaja toiletissa. Tarkoituksena on ilmeisesti parodioida valkoisten ylenmääräistä hygieniahysteriaa. Jean-Michel Basquiat: King of the Zulus (1985). Nimi viittaa Louis Armstrongin...

 Marseillen matkamme kulttuuriosuus jatkui kaupungin ydinkeskustaan. La Vieille Charité on 1600-luvulla alun perin köyhäintaloksi suunniteltu rakennuskokonaisuus, jonka arkkitehti oli sen ajan Marseillen suurnimi Pierre Puget . Nykyään siellä toimii monipuolinen museo- ja tiedekeskus. Pääsymaksua ei ole niin kuin ei muuten useimpiin muihinkaan Marseillen museoiden peruskokoelmiin. Adrien Vescovin tekstiilitaiteen näyttely valloitti museokeskuksen sisäpihan (erivärisiä kankaita ulkoparvilla) sekä sen keskellä sijaitsevan vuodelta 1707 peräisin olevan italialaista barokkityyliä olevan kappelin. Kappelin kangaskoristelu tuotti aivan huikeita näkymiä valon taittuessa kankaisiin eri kulmista. Vieille Charitén museoissa on myös huomattavat kokoelmat antiikin esineistöä, Ranskan toiseksi merkittävin egyptiläisen muinaisesineistön kokoelma, afrikkalaista ja aasialaista taidetta jne. Löytyyhän se Michelangelon David -patsaan kopio täältäkin kuten löytyi Nizzastakin. Tämän marmorisen versi...