laurinmaa

 Ateneumin peruskokoelman näyttelyripustus on uudistettu ja nyt teoksia ei ole järjestetty kronologisesti tai taiteilijan mukaan vaan erilaisilla laajakantoisilla teemoilla (niitä on neljä). Osa teemoista vaikuttaa ehkä tekemällä tehdyiltä, mutta parasta on se että nähtävillä on harvemmin esillä olleita teoksia ja eri aikakausien taiteilijat "keskustelevat" keskenään. Oheisena joitakin minuun vaikutuksen tehneitä, nähdäkseni harvemmin esillä olleita teoksia. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa uuteen ikkunaan ja sitä voi suurentaa. Modernia elämää kuvaavan teeman yksi sali, edessä olevat veistokset ovat Arvo Siikamäen "Muukalainen" (1967) ja Kaisa Saikkosen "Abigail" (1966) Yhtenä teemana on luonto. Otsikolla  Luonnon aika  se  kysyy, miten luonto muuttuu?  Ainakin pääosa nähtävillä olevista teoksista on  internetissä katsottavissa, oheisen linkin takana: Kansallisgalleria - Oma galleria: Luonnon aika - The Age of Nature - Naturens tid Tähän teemaan liittyi kome...

Bulgarialais-italialainen bassolaulaja Boris Christoff (bulgarialaisen nimen voisi kirjoittaa myös Hristov, mutta toisaalta hän asui Italiassa käytännössä koko laulajanuransa ajan)  eli vuosina 1914-93. Ensimmäisen kerran kuulin häntä Aidan levytyksellä vuodelta 1955, jonka lainasin kirjastosta. Siinä lauloivat mm. Jussi Björling ja Zinka Milanov, mutta jo aivan oopperan alussa minut pysäytti jykevästi soiva, hieman metalliselta kalskahtava bassoääni ylipappi Ramfisin roolissa. Sittemmin Boris Christoffista on tullut yksi suurista suosikeistani sekä äänen vaikuttavuuden että hänen loistavan eläytymiskykynsä ansiosta. Levykokoelma "Les Introuvables du Chant Verdien", joka esittelee näyttein kymmeniä 1900-luvun alkupuolella laulaneita suuria Verdi-laulajia sai kansikuvakseen Christoffin Filip toisen rooliasussa (oopperassa Don Carlo). Kuvassa levypakettiin kuuluva kirja, jossa on sama kansikuva kuin itse levykokoelmallakin. Kirjassa on tunnetun musiikkikirjoittajan André Tubeu...

 Helsingin tämänkesäisissä näyttelyissä on kaksi juhlavaa, oman aikansa klassikoita esittelevää näyttelyä. Galleria Forsblomin 40-vuotisjuhlanäyttely ja Sinebrychoffin museossa Alexander Lauréus -näyttely. Aloitan Forsblomista, jossa on esillä gallerian vakiotaiteilijoiden sekä hieman vanhempia että aivan uusia teoksia. Monipuolinen ja kiehtova kooste! Lista esillä olevista taiteilijoista: Peter Frie, Susanne Gottberg, Veikko Hirvimäki, Kaarina Kaikkonen, Ola Kolehmainen, Leena Luostarinen, Heikki Marila, Marika Mäkelä, Jarmo Mäkilä, Lars-Gunnar Nordström, Kim Simonsson, Raili Tang, Marjatta Tapiola, Marianna Uutinen, Rafael Wardi. Näyttely on avoinna 13.8. asti eli hyvin on vielä aikaa käydä uudestaankin. Oheisena omia poimintojani ensimäiseltä käyntikerralta. Marjatta Tapiola : Kallo, 2023 Taulun aihe ei ole ehkä se kiinnostavin tässä, vaan värit. Heikki Marila : Asetelma Balthasar van der Astin mukaan 3, 2023 Suurikokoinen 250x400cm teos, johon on uponnut litrakaupalla ma...

Kesänäyttelykierrokseni jatkui. Vuorossa olivat Taidehalli ja Galleria Bronda . Taidehallissa oli esillä  Saara Ekströmin monipuolista ja monella eri tavalla tehtyä (valokuvat, videot, veistokset jne) taidetta otsikolla "Läpi aikamyrskyn tyynen silmän". Koin että teokset kuvasivat erilaisia luonnossa esiintyviä muotoja, niiden symboliikkaa sekä suhdetta aikaan ja ihmisyyteen. Ekström on huolissaan elinympäristömme/maapallomme tilasta, kuten niin moni muukin nykytaiteilija ja se kuvastuu monissa hänen töistään. Niissä on kuitenkin myös paljon kauneutta. Mielestäni ei pidä sittenkään liikaa yrittää analysoida, vaan antaa teosten "puhua" omalla kuvakielellään. Taiteilijan kotisivulla on mainio kattaus hänen aikaisempia teoksiaan: PORTFOLIO – SAARA EKSTRÖM (saaraekstrom.com) Omia poimintojani: Tämä korkean salin lattiasta kattoon ulottuva "lasimaalaus" sykäytti. Videoteoksesta otettu kuva Ja tässä edellinen teos hiukkasen myöhemmin kuvattuna. "Puhua kie...