Helsingin taidekesää - Ateneum

 Ateneumin peruskokoelman näyttelyripustus on uudistettu ja nyt teoksia ei ole järjestetty kronologisesti tai taiteilijan mukaan vaan erilaisilla laajakantoisilla teemoilla (niitä on neljä). Osa teemoista vaikuttaa ehkä tekemällä tehdyiltä, mutta parasta on se että nähtävillä on harvemmin esillä olleita teoksia ja eri aikakausien taiteilijat "keskustelevat" keskenään.

Oheisena joitakin minuun vaikutuksen tehneitä, nähdäkseni harvemmin esillä olleita teoksia. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa uuteen ikkunaan ja sitä voi suurentaa.


Modernia elämää kuvaavan teeman yksi sali, edessä olevat veistokset ovat Arvo Siikamäen "Muukalainen" (1967) ja Kaisa Saikkosen "Abigail" (1966)


Yhtenä teemana on luonto. Otsikolla Luonnon aika se kysyy, miten luonto muuttuu? Ainakin pääosa nähtävillä olevista teoksista on  internetissä katsottavissa, oheisen linkin takana:
Kansallisgalleria - Oma galleria: Luonnon aika - The Age of Nature - Naturens tid

Tähän teemaan liittyi komeita ja värikkäitä teoksia, joissa toki näkyi myös huoli luonnon tilanteesta.

Reidar Särestöniemi "Punapartainen jänkä" (1970)

Unto Pusa "Metsä" (1957) - jotensakin humoristiselta vaikuttava, ihanien värien maalaus. Mutta kaikki ei taida olla ihan kunnossa tässä metsässä?

Gabriel Engberg "Katkennut hongankelo" (1905) ja Kain Tapper "Rankkasade" (1973)

Näin modernin taiteen ystävälle ehkä kiehtovin osa on teema: Moderni elämä. Näyttely kysyy, miltä nykyaika tuntuu? Teokset netissä:

Lauri Ahlgrén "Liikettä avaruudessa" (1985) - aikamoinen solmu tai jopa solmioiden rykelmä tulee tästä mieleen. Teosta pidempään katsoessa melkein hypnotisoituu. Avaruudellisuus sekä sarjakuvan tyylikeinot liitetään tähän informalisti-maalariin (1929-2021), jota pidetään abstraktin värigrafiikan edelläkävijänä Suomessa.


Mikko Jalavisto "Krash" (1971) - tämän maalarin kaksi teosta herätti väreillään ja fotorealismillaan kiinnostukseni.

Mikko Jalavisto "Keskiaika I" (1973) - ilmeisesti taiteilija haluaa tässä kritisoida modernin ajan kylmiä rakennelmia, mutta värit ovat kuitenkin kiehtovat.



Sinikka Kurkinen "Unet kulkee" (1999) - kamera ei ole heilahtanut, vaan maalaus on unenomaisesti häilyvä. Teki minuun suuren vaikutuksen väreillään ja tunnelmallaan. Voimakkaista väreistään tunnettu Kurkinen (syntynyt 1935) oli Sam Vannin oppilas, jota opettaja tiettävästi piti lahjakkaimpana oppilaanaan. Hänen maalauksiaan on kuvattu myös musikaalisiksi ja erityisesti tämä työ tuntuu liikkuvan sävelten tahdissa.



Anitra Lucander "Sommitelma" (1957) ja Eva Cederström "Hommage à Georges Braque" (1970) - klassisemman modernismin hienoja edustajia.


Kolmas teema Taiteen vallassa kysyy puolestaan, kuka käyttää valtaa? Siinä esille tulevat erityisesti taidetta keränneet mesenaatit ja museon johtajat.

Berndt Abraham Godenhjelm "Omakuva pietarilaisessa työhuoneessa" (noin 1840). Taiteilija (1799-1881) on tunnettu erityisesti alttaritauluistaan, joita Suomessa on jopa 25. Tällä alalla häntä pidetäänkin Robert Wilhelm Ekmanin ohella merkittävimpänä. Pidän tätä omakuvaa erinomaisen onnistuneena, varsinkin kun interiööri on hyvin tyylikkäästi ja taitavasti kertomassa taiteilijan persoonasta.



Le Corbusier "Kaksi naista" (1939) - museon kansainvälisemmän osaston teos, joka on täynnä arvoituksellisuutta ja myös viehkeää aistillisuutta. Ainakin minun mielestäni siis.


Giorgio De Chirico "Muusa" (1973), litografia. Näyttelyssä on esillä vaihtuva grafiikan osasto ja minun käydessäni nähtävillä mm. kaksi tämän italialaistaiteilijan aina hätkähdyttävää työtä.

Helene Schjerfbeck "Punaiset omenat" (1915)



Sam Vanni "Jalo Sihtolan muotokuva" (1952). Sihtolan keräämä kokoelma on merkittävimpiä Ateneumiin sijoitettuja yksityisiä kokoelmia. Kuvanneeko Vannin käyttämä väripaletti metsäteollisuusmiehen persoonaa. Sihtola oli myös Mika Waltarin tukija.

Per Stenius "Pulloasetelma" (1958)

Näkymää Ateneumin pääsaliin, jossa luontoteemaa: Olavi Lanun suuret veistokset, edessä "Ruostunut pajukko" (1987). Seinällä oikella näkyy Toni R. Toivosen suurikokoinen "Giving Birth and Dying Still" (2016)

Se neljäs perusnäyttelyn teema on sitten nimeltään Kansan kuvat, josta löytyvät monet tutut klassikkoteokset.  Toki mukana oli joitain harvinaisuuksiakin. Kansallisgalleria - Oma galleria: Kansan kuvat - Images of a People - Folkets bilder


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mohamed Mbougar Sarr kirjoittamisen salaisuuksien jäljillä

Helsingin taidekesää 2023 - klassikoita

Sopeutumattomat - kolme kirjaa