Kulttuuriharrastusta: Sota ja rauha -ooppera

 Sota ja rauha -ooppera

Operavision tarjoaa useiden oopperatalojen kiinnostavia esityksiä hyvälaatuisina videotallenteina. Tällä viikolla katsoin Moskovan Stanislavski-teatterin tuoreen esityksen Sergei Prokofjevin oopperasta Sota ja rauha. Kolmen ja puolen tunnin teoksen voi hyvin katsoa osissa jakaen vaikkapa kolmelle illalle. Esitys oli korkealaatuinen, hyviä laulajia tuntuu Venäjällä riittävän ja näyttämöllepano oli varsin vaikuttava.

Oopperan ensimmäinen osa "Rauha" kertoo Natasha Rostovan romanssit ja kahden miespääroolin, Andrei Bolkonskin sekä Pierre Bezuhovin tarinat. Prokofjevin teos ei tietenkään ole yhtä kattava kuin vaikkapa Bondartshukin yli kuusituntinen mestarielokuva tästä Tolstoin romaanista. Taitavasti hän kuitenkin ottaa esiin tärkeimmät ja tunteita kiihdyttävimmät kohdat sävyttäen niitä herkällä musiikilla. Suurimman vaikutuksen teki tässä esityksessä ehkä valssi, jonka Natasha ja Andrei tanssivat. Tosin se ylimaallinen tunnelataus, jonka näin elokuvassa elokuvan keinoin toteutettuna, ei tässä tanssissa tullut esiin. Näyttämökuvana ensimmäisessä osassa oli jokseenkin koko ajan kristallikruunujen valaisema sali, joka huonekalujen siirroilla saatiin eri kohtauksiin mukautettua. Puvustus oli 1800-luvun alun mukainen eli romaania vastaava.

Oopperan toinen osa kuvaa Napoleonin sotaretkeä Venäjälle. Näyttämötoteutus tässä oli hyvin kiinnostava. Käytännössä koko ajan lavalla oli kansaa sekä sotilaita (esittelyn mukaan noin 400 henkilöä), jotka osallistuivat tapahtumiin välillä kuorona ja välillä vain seisoen kuin lavastuksena. Kun vaihdettiin ranskalaisista venäläisiin sotilaisiin, niin taustalta tuli erilaiseen uniformuun tulleita esittäjiä. Musiikki on tässä osassa usein varsin pompöösiä ja paatoksellistakin, jos sitten löytyy sisäistyneitä monologejakin. Napoleon hämmästelee sitä miten hän ei saakaan enää voittoja niin helposti ja Kutuzov pohtii sodan mielettömyyttä tehden samalla vaikeita päätöksiä mm. Moskovasta vetäytymisestä. Oopperan päätöksessä Natasha ja Andrei tapaavat vielä ennen Andrein kuolemaa ja tämä on hyvin herkkä kohtaus, jossa katsojalle jäi jännittävä tunne oliko kyseessä uni vai todellinen tapaaminen. Bezuhov selviää ranskalaisten vankeudesta ja lopuksi kuoro laulaa isänmaallisesti (onhan ooppera kirjoitettu 1940-luvulla ja Neuvostoliiton viranomaiset vaativat säveltäjää lisäämään siihen isänmaallista paatosta). Romaaniin kuuluvaa loppua, jossa Bezuhov kosii Natashaa, ei ole oopperassa.

Laulajista tenorit tekivät kirkkailla äänillään vaikutuksen: Bezuhov on Nikolai Jerohin ja Natashan vietellyt Kuragin taas Sergei Balashov. Tyylikkään viileästi lauloi Andrein roolin baritoni Dmitri Zujev ja Natashana on ilmeikäs sopraano Natalja Petrozhitskaja. Olin aiemmin nähnyt Pariisin oopperan esitystä vuodelta 2000, jossa Andrei oli aivan erilainen hahmo. Hän oli hyvin voimakkaasti eläytyvä, jonka voi myös hyväksyä tulkinnaksi tästä roolista. Kutuzov oli vahva ja kumea bassoääni, Dmitri Uljanov.