Erik Enroth ja taidemaalarin "sommiteltu todellisuus"



Olen pitkään harrastanut Erik Enrothin (1917-75) taiteen tutkimista ja siitä nauttimista.  Taidehistorioitsija Tomi Moisio on tutkinut Enrothin taidetta vieläkin perusteellisemmin ja niinpä sitten tilasin äskettäin häneltä hänen tuoreen väitöskirjansa "Sommiteltu todellisuus - Erik Enrothin taiteellinen diskurssi". Kirja on todella kiinnostavaa luettavaa ei pelkästään siksi että kerrotaan uutta tietoa taiteilijasta vaan myös siksi että Moisio pohtii kirjassaan sitä mistä taide kertoo, miten taiteesta tulisi kertoa ja myös millainen kulttuurinen ja historiallinenkin konteksti voidaan liittää taiteeseen. Hän käyttää tutkimuskeinoinaan jopa politiikan tutkimuksen sekä kirjallisuustieteen keinoja selvittäessään taiteenhistorian ja yleensä historian kuvauksen kertomuksellisuutta sekä sen (usein vääristävää) vaikutusta siihen miten käsitämme asioita ja totuutta. Kuvaako/jäljentääkö taide totuutta vai luoko se oman totuutensa? Vastaus Enrothin kohdalla voisi olla "sommiteltu todellisuus".

Moisio pyrkii kirjassaan korjaamaan Enrothiin liitettyjä kliseitä kuten "Tampereen voimamies", "Kubistinen ekspressionisti", "Sara Hildénin aviomies". Tässä hän onnistuu mielestäni erinomaisesti valottamalla Enrothin monipuolisuutta taiteilijana, korostamalla taiteilijan tekemisen metodia enemmän kuin tyyliä ja käymällä läpi Enrothin elämäntaival, joka ei rajoittunut Tampereeseen eikä yhteen avioliittoon. Ensimmäistä kertaa saadaan kattavasti tietoa Enrothin myöhäisemmästä taiteesta, jota löytyy paljon hänen tyttärensä kotoa Meksikosta. Aivan upeita teoksia, jotka kertovat jatkuvista uusista kokeiluista ja ratkaisuista taiteen tekemisessä.

Suuri osa väitöskirjasta käsittelee Enrothin taiteen kontekstia eli sitä mitkä asiat ja millainen taide on vaikuttanut hänen taiteeseensa. Historiallisena kontekstina korostuu konflikti/sota ja sen jälkeinen aika, jota valotetaan myös ajan kirjallisuuden ja elokuvan kautta. Itseäni innosti tutkia muita taiteilijoita, joiden taiteella on yhtymäkohtia Enrothin taiteeseen ja joista todennäköisesti Enroth sai vaikutteita. Tässä joitakin kirjassa listattuja ja laittamani linkki, josta voi saada käsitystä kyseisen taiteilijan teoksista.

Gösta Adrian-Nilsson, Gösta Adrian-Nilsson (GAN) | artnet
Aage Storstein, Aage Storstein | artnet
André Lhote, Enrothin opettaja Pariisissa André Lhote | artnet
Richard Mortensen, Richard Mortensen | artnet
Rufino Tamayo, Rufino Tamayo | artnet

Lukuisia muitakin taiteilijoita kirjassa mainitaan. Jännittävää on lukea katkelmia Enrothin arvioista eri taiteilijoista ja tyylisuunnista. Hän suhtautui ilmeisen varauksellisesti kaikkein radikaaleimpiin suuntauksiin, kuten surrealismiin tai abstraktiin ekspressionismiin. Tosin Moisio toteaa Enrothin kuitenkin kokeilleen näitäkin tyylejä omassa taiteessaan.

Enrothin kirjoittamat runot ja novellit (pääosin julkaisemattomia) saavat kirjassa oman kappaleensa. Tämä lisää kuvaa kiehtovasta, monipuolisesta persoonasta, joka sitä paitsi uransa ja elämänsä lopulla pääsi taide-elämän "huipulle": hän sai taiteilijaeläkkeen sekä Kuvataiteen valtionpalkinnon 1970 ja hänet nimettiin Helsingin Juhlaviikkojen ensimmäiseksi vuoden taiteilijaksi vuonna 1971.

Lopuksi on pakko laittaa kirjaan otettu lainaus Francis Baconilta (Michael Peppiattin kirjasta  "Francis Bacon in Your Blood"): "After all, people live behind screens, they live screened off from reality, and perhaps, every now and then, my paintings record life and the way things are when some of those screens have been cleared away. That´s probably why so many people find my work horrific."
Jotkut Enrothinkin työt herättävät tämän kommentin eloon. 

Erik Enrothin taidetta ei kovin paljon löydy internetistä, joten kannattaa tutkia tätä väitöskirjaa ja esimerkiksi hankkia vuoden 2012 Sara Hildénin taidemuseon näyttelykirja (kuva alla).

Päivitys - Kansallisgalleriassa on nähtävillä 11 Enrothin teosta: Kansallisgalleria - Hae kokoelmista

Otso Kantokorven blogista löytyy mielenkiintoinen analyysi tuosta vuoden 2012 näyttelystä.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mohamed Mbougar Sarr kirjoittamisen salaisuuksien jäljillä

Helsingin taidekesää 2023 - klassikoita

Sopeutumattomat - kolme kirjaa