Euryanthe – romanttisen oopperan mestariteos

Operavision-palvelu tarjoaa netissä nähtäväksi Theater an der Wienissä vuonna 2018 tallennetun esityksen Carl Maria von Weberin oopperasta ”Euryanthe”. Tämä hyvin harvoin kuultu ooppera vuodelta 1823 osoittautui musiikilliseksi mestariteokseksi, joka vie romanttisen oopperataiteen kehittäjän Weberin vielä pidemmälle kuin hänen tunnetuin oopperansa ”Taika-ampuja” (Der Freischütz, 1821). Euryanthessa ei ole enää puhuttua resitatiivia vaan teos on läpisävelletty. Romanttisen hehkun lisäksi musiikissa on käytetty roolien psykologista vaikuttavuutta lisääviä tehokeinoja, kuten kromatiikkaa sekä toistuvia aiheita. Weberiä ihailleet Wagner ja Verdi ovat selvästi ottaneet vaikutteita juurikin tästä teoksesta. Wagnerin "Lohengrin" (1850) vaikuttaa tietyiltä juonen käänteiltään sekä musiikiltaan välillä melkein kopiolta, jos vähäsen liioitellaan. Verdin "Macbethin" (1847) kohtauksissa voisi myös kuulla vaikutteita Euryanthesta.

Ikävä kyllä Euryanthen libretto on heikko ja se on ilmeisesti se pääsyy sen harvoihin esityksiin. Weber valitsi libreton kirjoittajaksi Helmine von Chezyn, joka pohjaa tekstin keskiaikaiseen ranskalaiseen tarinaan. Tiettävästi Weberkin yritti parannella tekstiä, mutta lopputulos on aika omituinen. Toisaalta romantiikan ajan näytelmissä ja oopperoissa juonen kimurat ovat usein melkoisen mahdottomia. Tässä oopperassa hyvän parin (Euryanthe, Adolar) onnea uhkaavat pahat kilpakosijat (Eglantine, Lysiart) ja tenori melkein tappaa uskottomaksi luulemansa sopraanon. Onneksi apuun tulee oikealla hetkellä ilmaantuva jättiläiskäärme. Loppu on sitten onnellinen.

Varoituksen sana, jos katsoo tuon Wienin esityksen: Ohjaaja Christof Loy tulkitsee "yli" eli vie psykologisen tason vähintäänkin freudilaiseksi hullunmyllyksi. Seksuaalisuus on raakaa ja näyttämöllä kieritään tuskaisesti. Onneksi useimmat aariat saadaan kuulla kuitenkin suhteellisen paikallaan pysyvien laulajien esittäminä. En kerro baritonin suuren aarian esityksestä kuitenkaan...

Oopperan päähenkilöt ovat:
Euryanthe, sopraano
Adolar, tenori
Lysiart, baritoni
Eglantine, sopraano tai mezzosopraano
Kuningas Ludwig, basso

Wienin esityksen katsottuani halusin kuunnella levytystä, jotta voisin keskittyä musiikkiin vielä paremmin näyttämölläkieriskelyn häiritsemättä. Löytyikin vuodelta 1974 hieno Marek Janowskin johtama levy, jossa päätähtinä Staatskapelle Dresden -orkesteri sekä Jessye Norman. Tässä lista laulajista:

Wien 2018 - Dresden 1974:
Euryanthe: Jacquelyn Wagner - Jessye Norman
Adolar: Norman Reinhardt - Nicolai Gedda
Lysiart: Andrew Foster-Williams - Tom Krause
Eglantine: Theresa Kronthaler - Rita Hunter
Ludwig: Stefan Cerny - Siegfried Vogel

Wienin naislaulajat olivat erinomaiset, nuori sopraano Wagner sekä loistavasti näytellyt mezzosopraano Kronthaler. Kokonaisuutena kuitenkin levytyksen mestarilaulajat toden teolla näyttävät miten hienosta musiikista onkaan kysymys. Ainoa kysymysmerkki on ehkä Rita Hunter, jonka kuivahko sopraano toisaalta sopii "pahan naisen" rooliin.

Alkusoitto on ainoa osa oopperasta, jota esitetään varsin paljon. Se on hyvään romanttiseen tyyliin rakennettu yhdistelmä vauhtia ja lyyrisiä osuuksia esitellen oopperan musiikillisia teemoja.

Euryanthen aaria ”So bin ich nun verlassen” on loistava, linjakas sopraanoaaria. Kannattaa etsiä Jessye Normanin levytys tästä aariasta. Samoin aariasta ”Glöcklein im Tale”.

Euryanthen ja Eglantinen duetto on taitavasti sävellettyä psykologista draamaa, tilanteessa jossa Euryanthe paljastaa salaisuuden Eglantinelle tietämättä että tämä on hänen kostoa janoava kilpailijansa Adolarin rakkaudesta.

Eglantinella on myös vaikuttava ”pahan naisen” aaria ”O mein Leid is untermessen”, jossa hän paljastaa kärsimyksensä ja katkeruutensa. Lysiartin aaria "Wo berg'ich mich... Schweigt glühenden Sehnen's" on tulkinnallisesti ja lauluteknisesti erittäin vaativa. Aaria ei ole puhtaan melodinen vaan kuvastaa ristiriitojen ravistaman miehen psyykeä nopeilla teemojen ja sävelkorkeuden vaihteluilla jne. Wienin esityksessä baritoni ei mielestäni saa aariaa soimaan, sen sijaan Tom Krausen tai Christian Gerhaherin levytetyt esitykset ovat komeita.

Tenorilla (Adolar) on tietenkin hienoa musiikkia, esimerkiksi aaria ”Unter blühenden Mandelbäumen”. Ja vielä täytyy mainita kuoron monet osuudet, joista metsästäjien kuoro on mielenkiintoinen toisinto Taika-ampujan vastaavasta numerosta
.

Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus tutustua tähän oopperaan.