Kimalaisen lento

Kimalaisen lento on yksi klassisen musiikin tunnetuimpia sävellyksiä. Harvemmin kuulee kerrottavan minkä suuremman teoksen osa se on ja vielä harvemmin kuulee tuon oopperan, jossa tällä mainiolla sävellyksellä on merkittävä rooli.

Nyt on tilaisuus nähdä Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera "Tsaari Saltanin tarina" Mariinski-teatterin esityksenä vuodelta 2015. Sen voi katsoa youtubessa. Joku aika sitten se oli nähtävillä myös Mariinski-teatterin omalla tv-kanavalla. 

Tsaari Saltanin tarinan Rimski-Korsakov (1844-1908) sävelsi vuosina 1899-1900 ja se pohjautuu Aleksandr Pushkinin satuun vuodelta 1831. Ja kyseessä onkin täydellinen satu, jossa tapahtuu ihmeellisiä asioita. Yksi niistä on kimalaisen lento, mutta mennään tapahtumat järjestyksessä.

Tsaari Saltan etsii itselleen vaimoa ja prologissa tapaamme kolme sisarta, jotka haaveilevat pääsevänsä tsaarin morsiameksi. Kansanmusiikkimaisesti tanssiva musiikki säestää. Vanhemmat sisarukset lupaavat morsiamena tsaarille joko upean aterian tai hienon kankaan, nuorin sisar antaisi vahvan pojan. Tsaari kuulee nämä lupaukset ja valitsee nuorimman sisaren vaimokseen. Kaksi muuta sisarta ovat vihaisia ja kateellisia. Avuksi tulee vanha nainen Babariha ja neuvoo heille keinon kostaa.
Tsaari lähtee sotaretkelle, tuore vaimo saa poikalapsen ja lähettää iloviestin miehelleen. Kostajat  kaappaavat viestinviejän ja vaihtavat viestin. Tsaarille kerrotaan että lapsi ei ole ihminen vaan hirviö ja hän saa raivokohtauksen. Emme tiedä mitä hän ilmoittaa vastauksessaan sillä jälleen viesti vaihdetaan, kun viestinviejä on juotettu humalaan. Tsaarin väärennetyssä vastauksessa hän määrää sekä vaimonsa että "hirviölapsen" heitettäväksi tynnyrissä mereen. Tsaarittaren musiikki tässä dramaattisessa kohtauksessa on surumielisen kaunis, yksittäisten jousien säestämä.

Seuraavassa näytöksessä näemme tynnyrin ajautuneen saaren rantaan, sekä äiti että poika ovat hengissä ja pojasta on kehkeytynyt huomattavan nopeasti nuori mies, prinssi Gvidon. Hän on kätevä käsistään ja tekee itselleen jousen pyydystääkseen ruokaa. Prinssi kuitenkin näkee joutsenen, joka lentää pakoon mustaa petolintua. Hän ampuu petolinnun (joka on oikeasti paha haltija) ja kiitollinen joutsen (oikeasti taiottu prinsessa) alkaa palkita Gvidonia: saarelle ilmestyy upea kaupunki, jonka hallitsijaksi prinssi valitaan juhlavan musiikin soidessa. Kaupunki on täynnä ihmeitä, mutta prinssi kaipaa isänsä näkemistä.

Joutsen-prinsessa taikoo Gvidonin kimalaiseksi ja hän lentää meren yli isänsä palatsiin. Tässä soi tuo mainio Kimalaisen lento. Tsaari, joka suree vaimonsa karkottamista, kuulee kauppamiehiltä ihmeellisestä kaupungista ja kiinnostuu matkustamaan sitä katsomaan. Hovissa edelleen juonittelevat kolme naista yrittävät estellä, mutta kimalainen pistää heistä jokaista tutun teeman soidessa uudestaan. Sekasorrosta huolimatta tsaari päättää lähteä matkaan. Loppu on sitten yhtä onnea: katuvainen tsaari saa takaisin vaimonsa ja poikansa, joka on tietenkin menossa naimisiin joutsenesta "kuoriutuneen" prinsessan kanssa. 

Näin taianomaiseen tarinaan Rimski-Korsakov on säveltänyt sopivan rikasta ja taianomaisesti soivaa musiikkia. Oopperan kaikki neljä näytöstä (avaavan prologin jälkeen) avautuvat orkesterijohdannolla ja lisäksi on orkesterivälisoittoja eri kohtaustenkin välillä. Aivan upea on mielestäni neljännen näytöksen aloittava prinssin rakkaudenkaipuuta kuvaava orkesterijohdanto, jonka jälkeen alkaa prinssin soolo.  Rimski-Korsakov oli taitava orkesterin käyttäjä ja koko sävelkudos on loistavasti kirjoitettua musiikkia. Eri soittimia käytetään värejä tuomaan, erityisesti kiinnitin huomiota ihastuttaviin huilusooloihin herkissä kohtauksissa. Kansanmusiikkiaiheita löytyy, Mussorgskin Boris Godunovin musiikkia muistuttavia dramaattisia teemanvaihtoja ja rytmejä samoin. Muistumat saattavat toki johtua osittain siitä että Rimski-Korsakov orkestroi Mussorgskin keskenjääneitä oopperoita ja niitä versioita on esitetty pitkään. Aivan yhtä hauska tämän oopperan musiikki ei ole kuin Rimski-Korsakovin satiirisen satuoopperan "Kultainen kukko" musiikki (vuodelta 1907), joka taitaa pitää suosikkipaikkansa minun listallani hänen oopperoistaan (niitä on 15 mutta en ole kuullut kaikkia).

Laulullisesti rikkaimmat roolit ovat kahdella sopraanolla eli Tsaaritar Militritsalla ja Joutsen-prinsessalla. Prinssi Gvidonilla (tenori) on pari hienoa sooloa, mutta vähän yllättäen itse Tsaari Saltanin bassorooli ei saa kovin paljon laulettavaa. Oopperassa on lisäksi pienempiä rooleja, joilla on omat soolonumeronsa. Ilkeät sisarukset ja Babariha laulavat lähinnä yhdessä ilman isompia sooloja.

Mariinskin esityksessä pääosien laulajat olivat:

Tsaari Saltan, basso - Eduard Tsanga
Tsaaritar Militritsa, sopraano - Irina Tshurilova
Prinssi Gvidon, tenori - Mihail Vekua
Joutsen-prinsessa, koloratuurisopraano - Albina Shagimuratova
Kutojasisar, mezzosopraano - Varvara Solovjeva
Kokkisisar, sopraano - Tatjana Kravtsova
Babariha (vanha nainen), altto - Jelena Vitman

Nuoren Tshurilovan sopraano soi ihanan kirkkaasti ja puhtaasti sopien viattoman tsaarittaren rooliin kuin nakutettu. Shagimuratova on upeimpia koloratuurisopraanoja mitä tällä hetkellä löytyy ja erittäin vaikuttava, poikkeuksellisen taitava laulaja. Mieslaulajatkin tässä olivat varsin nuoria, mutta ei voi moittia heidänkään lauluaan. Mariinski-teatteri tuntuu tuottavan/löytävän jatkuvasti hienoja, uusia huippulaulajia.

Esityksen johti tietenkin Valeri Gergijev mestarilliseen tyyliinsä. Pidin tyylikkäästä näyttämökuvasta ja "satumaisesta" ohjauksesta (Aleksandr Petrov), jota värittivät orkesterivälisoittojen aikana animaatiot sekä taikuuksia toteuttaneet valkoisiin pukeutuneet, jännittävät naamiomiehet. Lavastus perustui oopperan esityksiin samassa teatterissa vuodelta 1937 ja ne oli silloin suunnitellut tunnettu satukuvittaja Ivan Bilibin. Bilibin teki aikanaan (1905) kuvitukset Pushkinin Tsaari Saltanin tarinaan, joista kuvista muutamia olen liittänyt tähän tekstiini.