Michel Butor: romaani Tänä yönä nukut levottomasti
Viimeisin lukukokemukseni on ranskalaisen Michel Butorin romaani "Tänä yönä nukut levottomasti" (alkuperäinen nimi "La Modification" = "Muutos"). Teos on vuodelta 1957 ja Leena Pasasen suomennos vuodelta 1967.
Michel Butor (1926-2016) oli "Nouveau Roman" - tyylisuunnan merkittävä edustaja, vaikka kirjoittikin vain neljä romaania. Nämä kirjailijat halusivat irrottautua vanhantyylisestä juoniromaanista ja kokeilla muita kirjoittamisen keinoja, esimerkiksi irrottautumista realismista, kertojasta tai selkeistä henkilötarinoista. Tunnettuja tämän tyylisuunnan kirjailijoita ovat olleet Nathalie Sarraute, Claude Simon ja Marguerite Duras.
Butorin romaanilla on päähenkilö, Léon Delmont, mutta romaani kuvaa mitä hän (tai kenties lukija) näkee ja ajattelee eikä tarina ole se pääasia. Koko kirja on kirjoitettu sinä-muodossa: "Kun heräät ylihuomenna... lähdet silloin...", ranskaksi alunperin "vous"- eli teitittelymuodossa. Lukija uppoutuu väkisinkin miehen ajattelumaailmaan ja tunteisiin. Koko ajan havainnoidaan ympäristöä, välillä piinallisen tarkasti: jokainen pieni yksityiskohta kuvataan. Varsinkin romaanin alkuosassa kuvaus on välillä upean runollista: (näkymä junan ikkunasta) "...puhelinlangat kohoavat, eroavat toisistaan, painuvat alas, palaavat näkyviin, menevät ristiin, niitä ilmestyy lisää, ne sulautuvat yhteen kuin monimutkainen musikaalinen viivasto, jossa ei ole mitään nuotteja vaan jossa sävelet ja soinnut ilmaistaan vain viivojen leikillä."
Onhan tässä tarinakin: 45-vuotias mies on pitkällä junamatkalla Pariisista Roomaan ilmoittaakseen kolmekymppiselle rakastajattarelleen muuttavansa tämän kanssa yhteen ja jättävänsä perheensä. Mutta tekeekö hän lopulta tämän ratkaisun, mihin tämä 21 tunnin pituinen rasittava matka hänet ja hänen ajatuksensa vie? Mitä pidemmälle matka etenee, sen ihmeellisempiä käänteitä "sinä" joudut kokemaan. Junan kolmannen luokan kovalla penkillä nukkumisen yrittäminen ja muiden matkustajien liikkeet ja katseet vievät "sinun" ajatuksesi harhailemaan moniin aikaisempiin Rooman matkoihin, omaan historiaasi, tulevaisuuteesi sekä uniin.
Muiden matkustajien tarkkaileminen on välillä varsin humorististakin, kun "sinä" keksit matkustajille nimiä ja elämäntarinoita. "Vanhaan" elämäänsä kyllästynyt italialaisen kirjoituskonevalmistajan Pariisin konttorin johtaja tosin näkee melkein kaikessa ja kaikissa jotain pessimististä eikä oikein tahdo uskoa onneen. Hänen toivonsa on nuoren rakastajattaren kanssa alkava "uusi" elämä. Vai onko tämä matka sittenkin enemmän matka "sinun" sisimpääsi ja junassa tehdyt havainnot rakentamassa pala palalta tietoisuutta itsestäsi? Kirja antaa paljon pohdiskelun aiheita.
Butor oli merkittävä taiteentuntija ja on kirjoittanut esseitä taiteesta. Tämä romaanikin tuntuu jonkinlaiselta rakkaudentunnustukselta Rooman taidetta kohtaan. "Sinä" kuljet yksin tai rakastajattaren opastamana ihailemassa arkkitehtuuria ja muuta taidetta. Onneksi nyt voi vaikka selata netistä kuvia näistä teoksista, jotka kirjassa luetellaan. Olen tähän tekstiini liittänyt muutamia kuvia. Antiikin ajan muistomerkkien lisäksi barokin arkkitehti Francesco Borromini mainitaan useita kertoja. Kirkoista pysähdytään ihailemaan San Pietro in Vincolia, josta löytyy Michelangelon Mooses-patsas. Rooman kävijälle nämä ovat varmaan tuttuja, mutta sitten mainitaan harvinaisempi löytö eli 1200-luvulla maalattu Pietro Cavallinin "Viimeinen tuomio" -fresko Trasteveren Santa Cecilia-kirkossa.
Kommentit
Lähetä kommentti