Rooman oopperan Nabucco

Rooman oopperan youtube-kanavalla on tallenteita kokonaisista oopperaesityksistä. Sieltä löytyy italiantaitoisille muutakin ohjelmaa, mm. esitelmiä ja haastatteluja. Oopperoiden tekstitykset ovat nekin vain italiaksi, joten saattaa olla tarpeen pitää juoniselostus tai libretto lähellä.

Katsoin Giuseppe Verdin oopperan "Nabucco" (tai Rooman oopperan käyttämä alkuperäinen nimi "Nabucodonosor") esityksen vuodelta 2013. Nabucco on Verdin ensimmäinen menestysteos vuodelta 1842 ja se nosti hänet maailmanmaineeseen. 

Nabucco perustuu Raamatun kertomukseen Babylonian kuninkaan Nebukadnesarin Jerusalemin valloituksesta, mutta on toki huomattavan romantisoitu ja vapaa näkemys tapahtumista. Tässä oopperassa, jos missä, musiikki ottaa pääosan. Verdi ottaa taitavasti yleisönsä: mukana on sotaisia marssirytmejä, dramaattisia forte-osia liikuttavan kauniiden melodioiden keskellä, loistavia kuorokohtauksia ja vielä hyvin lyyrisiä rukouksia.

Tämän hienon Rooman esityksen johti Riccardo Muti ja ohjasi näyttämölle Jean-Paul Scarpitta. Muti on lähes legendaarinen Verdi-kapellimestari eikä hän tässäkään esityksessä petä. Musiikki soi kaikkia vaadittavia sävyjä. Näyttämökuva on erittäin karu, lavasteita ei juurikaan ole vaan liikutaan tummia taustoja vasten. Puvustus on historiallista tyyliä. Henkilöohjaus on mielestäni toimiva, ei liioiteltu vaan laulajat pääsevät ilmaisemaan itseään erityisesti laulamalla ja hienovaraisilla ilmeillä sekä liikkeillä.

Pääosien laulajat tässä esityksessä olivat:

Nabucco, baritoni - Luca Salsi
Abigaille, sopraano - Tatjana Serjan
Zaccaria, basso - Riccardo Zanellato
Ismaele, tenori - Francesco Meli
Fenena, mezzosopraano - Sonia Ganassi

Luca Salsi on komea-ääninen ja taitavasti lauluaan sävyttävä baritoni. Nabuccon kaksi lyyristä aariaa "Chi mi toglie il regio scettro" (kohtaus, jossa salama lyö hänet maahan) sekä "Dio di Giuda" (jossa hän rukoilee heprealaisten Jumalalta apua) vaativat herkkyyttä ja hienostunutta laulutekniikkaa. 

Abigaille on melkeinpä oopperan hallitsevin rooli ja vokaalisesti vaikein. Tämä Nabuccon ottotytär kaappaa vallan ja on lähellä tuhota heprealaiset, mutta häviää lopulta ja ottaa myrkkyä. Rooli vaatii lähes mahdottomia laulajalta eli mm. erittäin korkeita ja heti perään erittäin matalia säveliä (kuten suuressa aariassa "Ben io t'invenni... Anch'io dischiuso un giorno"). Kyseessä ei ole kuitenkaan tunteeton nainen vaan hän kärsii ilman vastinetta jääneestä rakkaudesta ja loppukohtauskin on kirjoitettu liikuttavaksi. Venäläinen sopraano Tatjana Serjan on hätkähdyttävän hyvä: laulutekniikka on kohdallaan ja ilmaisuvoimaa löytyy hänen metallinhohtoisessa sopraanoäänessään.

Minuun teki suuren vaikutuksen basso Riccardo Zanellaton sävykäs ja taidokas bel canto-laulu heprealaisten ylipappina. Suuri aaria "Sperate, o figli" (jossa hän valaa toivoa kansaansa) oopperan alussa vaatii voimaa ja taitoa, kun taas pelkkien sellojen säestämä "Vieni, o Levita!" on herkän kauneuden ilmaus. Alla olevassa kuvassa Zaccaria ja kuoro.

Harvinaista kyllä oopperan tenorirooli on melko pieni, eikä tenorilla ole varsinaista aariaakaan. Duetoissa ja joukkokohtauksissa Francesco Meli kuitenkin saa osoittaa laulajantaitojaan. Samoin Fenenan rooli on pienehkö, mutta erityisesti Rossini-laulajana varsin tunnettu Sonia Ganassi on varma ja hyvä laulaja tässä roolissa.

Jäljelle jää kuoro, joka on Nabuccossa suuressa roolissa. Useissa kohtauksissa kuoro tulee mukaan solistien osuuksiin ja sitten on se kaikkien oopperakuorojen suurin "hitti" eli heprealaisten kuoro "Va, pensiero, sull'ali dorate" (Lennä, ajatus, kultaisin siivin) - periaatteessa hyvin yksinkertainen sävellys, mutta mikä ihana melodia sekä vapauden ja kotimaan kaipuuta kuvaava liikuttava tunnelma.

Melkein samat solistit (Salsi, Serjan ja Meli sekä sitten basso Ildar Abdrazakov) laulavat toisessa Verdin oopperassa "Ernani", jonka taidan katsoa seuraavaksi Rooman oopperan kanavalta.