Tenori Franco Corelli, 100 vuotta syntymästä
Italialainen tenorilaulaja ("tenorien prinssi") Franco Corelli syntyi Anconassa 8.4.1921. Hän oli 1950-60 -lukujen suuri spinto-tenori ja yksi ehdottomista laulajasuosikeistani. Spinto tarkoittaa "työnnetty" eli se on tenoriääni, joka "työntyy" puhtaasta lyyrillisestä äänityypistä kohti dramaattista. Corellin ääni oli tosin sen verran tumman dramaattinen ja voimakas että hän pystyi laulamaan myös täysdramaattisia rooleja kuten Trubaduurin Manrico, Pajatson Canio tai Turandotin Calaf.
Kuten kuvasta näkyy hänen suosioonsa vaikutti myös filmitähden ulkonäkö, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että hänet tunnetaan erityisesti äänestään ja laulutaidostaan. Varsinkin kun meillä ei ole kovinkaan paljon filmattua materiaalia hänen esityksistään. Onneksi on paljon levyjä, joita minäkin olen kerännyt kokoelmaani.
Corellin uran alku on vähintäänkin mielenkiintoinen. Hän opiskeli aluksi insinööriksi eikä laulajanura ollut mitenkään mielessä, kunnes hänen ystävänsä kehotti häntä osallistumaan laulukilpailuun. Sitä hän ei vielä voittanut, mutta tuomariston jäsenet kehottivat häntä opiskelemaan laulua. Corelli meni opiskelemaan, mutta lopetti kolmen kuukauden jälkeen todeten että opettaja tuhosi hänen äänensä ylärekisterin. Sen jälkeen hän päätti opiskella lähinnä omatoimisesti kuunnellen tunnettujen laulajien levytyksiä sekä toisen laulunopiskelijan välityksellä. Tämä "etäopetus" tapahtui siten että baritoniystävä kävi maestro Arturo Melocchin tunneilla ja välitti opit Corellille. Melocchi oli aiemmin koulinut Mario Del Monacosta (1916-82) dramaattisten tenorien tähden. Tämä erikoislaatuinen maestro oli tunnettu myös äänten "tuhoajana" mutta silloin kun ääni oli sopiva hänen opettamalleen tekniikalle, niin tulos oli hämmästyttävä. Corellin ääni oli ilmeisen oikea tähän. Melocchin opettamasta tekniikasta ja muustakin tenoritaiteesta lisää oheisessa artikkelissa, jos kiinnostaa: An ardent lesson | Franco Corelli
1950 Corelli sitten voitti laulukilpailun Firenzessä ja ura lähti alkuun Carmenin Don Joséna Spoleton oopperassa.
Laulutekniikan hallinnasta upea esimerkki on Radamesin aarian esitys Verdin Aidassa: "Celeste Aida" Aida, G. Verdi - Franco Corelli (Best "morendo" in the history of this aria!) - YouTube. Hän sävyttää lauluaan suurenmoisen kauniilla pehmennyksillä, joista viimeinen tulee loppuhuipennukseen. Hän aloittaa korkean B-sävelen fortena mutta siirtyy sitten hiljalleen Verdin alunperinkin kirjoittamaan pianissimo-hiljennykseen. Italiaksi tämä äänen volyymin vähittäinen hiljentäminen/häivyttäminen on nimeltään "morendo", johon vain harva laulaja pystyy. Tämä äänitys on osa Aidan kokonaislevytystä vuodelta 1967 (Zubin Mehta johti, Birgit Nilsson Aidana).
Corellin roolirepertuaari ja levytystiedot löytyvät kätevästi oheiselta sivulta: Franco Corelli [Tenor - Italien - Oper - Repertoire - Aufnahmen] (esdf-opera.de) Eri roolien määrä ei ollut erityisen suuri (39), mutta varsin monipuolinen. Sieltä löytyy Händeliä sekä harvinaisempia italialaisia oopperoita. Vuonna 1954 hän debytoi La Scalassa Gaspare Spontinin oopperassa La Vestale, jolloin sopraanopääroolissa oli Maria Callas. Tämä pari esiintyi sittemmin usein yhdessä näyttämöllä ja he levyttivät Bellinin Norman vuonna 1960.
Totesin ettei Corellin esityksistä ole paljon kuvattua materiaalia, mutta joitakin jännittäviä sellaisia löytyy. Vuonna 1954 filmattiin Leoncavallon Pajatso, jossa laulajat näyttelevät äänen tullessa nauhalta. Italian RAI-television orkesteria johti Alfredo Simonetto ja päärooleissa ovat Corelli Caniona, Mafalda Micheluzzi Neddana sekä itse legenda Tito Gobbi Toniona. Mielestäni esitys on mainio ja Corelli eläytyy loistavasti. Aikansa uutta tenoritähteä voi kuulla esimerkiksi kohdassa 14:10 "Un tal gioco" , 44:50 "Vesti la giubba" (Canion kuuluisa aaria "Naura, Pajatso") ja näyttämöllä tapahtuva traaginen loppukohtaus "No, Pagliaccio non son" alkaa 1h08:30. Corellin äänessä oli tässä vaiheessa jännittävää vibratoa, joka myöhemmin jäi pois. I Pagliacci, Mafalda Micheluzzi, Franco Corelli, Tito Gobbi - YouTube
1956 filmattiin tyylikäs värillinen elokuva Puccinin Toscasta, jossa Corelli Cavaradossina on ainoa laulaja joka myös näyttelee itse (laulu tulee nauhalta). Muissa rooleissa laulajat ja näyttelijät ovat eri henkilöitä. Toscana laulaa varsin maineikas Maria Caniglia ja Scarpiana Giangiacomo Guelfi. 7:15 alkaa Cavaradossin aaria "Recondita armonia", 12:50 Toscan ja Cavaradossin upeita melodioita täynnä oleva duetto. 1h30:00 tulee sitten tenorin suurenmoinen aaria "E lucevan le stelle" (jossa hän suree tulevaa kuolemaansa ja muistelee rakkauttaan Toscaan). Bravo Corelli!
Tosca - Franco Corelli - 1956 - YouTube
Napolin oopperan esityksestä Verdin oopperasta Kohtalon voima löytyy televisiointi. Se on vuodelta 1958, kapellimestari oli Francesco Molinari-Pradelli ja Corellin baritonipartnerina upeaääninen Ettore Bastianini (1922-67, valitettavan nuorena kuollut laulaja). Ensin tenoriaaria "La vita e inferno" (epätoivoinen Alvaro muistelee kuolleeksi luulemaansa rakastettuaan) Franco Corelli - La vita e inferno - YouTube ja sitten duetto "Solenne in quest'ora" (ystävykset vannovat uskollisuutta toisilleen Alvaron maatessa haavoittuneena) Franco Corelli & Ettore Bastianini - Solenne in quest'ora - YouTube
Koko esitys löytyy youtubesta ja siinä on muitakin fantastisia laulajia: Renata Tebaldi (Leonora) ja Boris Christoff (Padre Guardiano) - heidän duettonsa alkaa 52:50 ja 'maailman kaunein melodia' rukouksessa "La vergine degli angeli" 1h14:00. Tebaldi laulaa suuren aarian "Pace, pace mio Dio" 2h22:00. La forza del destino 1958 - YouTube. Mikä aarre löytää tällainen tallenne!
Keitä sitten olivat Corellin levyiltä kuuntelemat ja sitä kautta oppia antaneet vanhemmat tenoritähdet? Mainittu on ainakin Enrico Caruso, Miguel Fleta, Aureliano Pertile sekä Giacomo Lauri-Volpi. Ehkä suurin tyylillinen vaikutin oli viimeiseksi mainittu, josta Corelli puhuu oheisessa haastattelussa (italiaksi, tekstitys englanniksi): Corelli talks about Lauri-Volpi - YouTube. Huomaa laulajan puheääni, joka ei muistuta ollenkaan hänen voimakasta lauluääntään. Haastattelussa hän kertoo ottaneensa sparrausta vanhemmalta kollegaltaan vierailemalla usein tämän kotona Valenciassa. Lauri-Volpilla (1892-1979) oli varmaan vuosisadan säihkyvin äänen ylärekisteri mutta myös hienoa tyylitajua, esimerkkinä tämä vuoden 1928 äänitys Bellinin Puritaanit-oopperan aariasta "A te, o cara": Giacomo Lauri Volpi - A te, o cara (Bellini - I puritani).wmv - YouTube
Vuonna 1958 Corelli meni naimisiin sopraanolaulaja Loretta di Lelion (1918-2013) kanssa, joka luopui omasta laulajanurastaan ja ryhtyi miehensä manageriksi sekä valmentajaksi. Tukea mies toki tarvitsi a) pitääkseen äänensä kunnossa ja b) voittaakseen ramppikuumeensa. Corelli pelkäsi tunnetusti esiintymistä ja hänet jouduttiin usein työntämään lavalle.
Puccinin Turandotin Calafin roolia pidetään Corellin merkkiroolina, jonka esityskäytännön hän tietyssä mielessä uudisti tuomalla siihen uusia sävyjä. Birgit Nilssonin laulaessa sensaatiomaisella äänellään nimiroolissa syntyi parivaljakko, josta sitten kerrottiin kaikenlaisia legendoja. Kilpailivatko he todellakin lavalla siitä kumpi laulaa korkeat nuotit pidempään, sitä en tiedä. Turandotin levytys vuodelta 1965 on ainakin huippuluokkaa (sen johti Francesco Molinari-Pradelli ja Renata Scotto lauloi Liún roolin).
Turandot-oopperan tunnetuin aaria on "Nessun dorma", josta tässä tuon levytyksen versio: Turandot, Act 3: "Nessun dorma" (Calaf, Chorus) - YouTube. Calaf odottaa kiihkeästi aamua, jolloin hän uskoo voittavansa prinsessan itselleen. Corellin laulussa yhdistyvät mielestäni tunteikas ilmaisu sekä loistava tekniikka, joka huipentuu lopun voitonriemuiseen purkaukseen.
Italian televisio muuten filmasi tämänkin oopperan (1958), jossa Corellin ohella esiintyi hieman tuntemattomampia laulajia (kuten Lucille Udovich - Turandot). Siitä en ole löytänyt kuin kovin heikkolaatuisen kopion.
27.1.1961 New Yorkin Metropolitan-oopperassa teki debyytin kaksi laulajalegendaa samassa Verdin Trubaduurin esityksessä: Corelli Manricona sekä Leontyne Price Leonorana. Esitys on nauhoitettu ja tässä osa: Franco Corelli Met Debut, Jan. 27, 1961 - "Ah, si ben mio...Di quella pira" - YouTube
Tenori laulaa ensin rakkaudestaan ja mahdollisesta kohtalostaan kaatua taistelussa (Corelli on ilmeikäs ja hieman leikitteleekin laulutaidoillaan). Sen jälkeen seuraa tuo tenorien suuri haaste eli cabaletta (lyhyt aaria) "Di quella pira", jossa korkeat C-sävelet ovat vaatimus (vaikkeivat alunperin Verdin). Ei ihme että yleisö huutaa bravoota.
Trubaduurista on saatavilla useampia levytyksiä, joissa Corelli laulaa Manricon roolin. Tunnetuin on Herbert von Karajanin johtama Salzburgin festivaaliäänite vuodelta 1962 (muissa rooleissa Leontyne Price, Giulietta Simionato sekä Ettore Bastianini).
Ranskalainen oopperaohjelmisto oli myös melko merkittävässä osassa Corellin uraa ja vaikka hän ei tiettävästi puhunut hyvin ranskaa niin laulettuna se menee ihan kohtuullisesti. Hänen ensimmäinen roolinsa oli Don José Bizet'n Carmenissa ja hän levytti oopperan vuonna 1970 (Carmenina Leontyne Price ja kapellimestarina Herbert von Karajan). Edelleen hän levytti Gounod'n Faustin 1966 (Richard Bonynge johti, Joan Sutherland - Marguerite, Nicolai Ghiaurov - Méphistophélès), ja saman säveltäjän Roméo et Juliette -oopperan 1968 (johti Alain Lombard, Mirella Freni - Juliette) . Roméon hehkuva rakkaudentunnustus "Ah, lève-toi soleil" antaa tilaisuuden upeisiin pianissimo-herkistelyihin ja myös timanttisiin yläsäveliin tässä live-otoksessa samoilta ajoilta: Franco Corelli - Romeo Et Juliet L'amour Late 60s - YouTube.
Aivan ilman kritiikkiä Corellia ei voi ohittaa. Roméon aarian lopussa hän venyttää "morendo" - häivytyksen ylipitkäksi. Se on upea, mutta osoitus myös show-henkisestä näyttämisenhalusta. Hänellä oli omat maneerinsa ja välillä laulutaidon esittely meni liiallisuuksiinkin. Jotkut kriitikot ovat lisäksi havainneet teknisiäkin puutteita hänen laulussaan sekä arvostelleet hänen herkissä kohdissa ainakin nykymuodin vastaisia nyyhkytyksiään ja muita efektejä.
Vielä on mainitsematta yksi Corellin huippurooleista eli Umberto Giordanon verismo-oopperan Andrea Chénier (1896) nimirooli. Hän levytti sen vuonna 1964 (Gabriele Santini johti, Antonietta Stella - Maddalena ja Mario Sereni - Carlo Gérard). Chénier on Ranskan vallankumouksen ajan runoilija, joka suuressa aariassaan puolustaa kansan oikeuksia sekä ylistää rakkautta: Franco Corelli: Giordano - Andrea Chénier, 'Un dì, all'azzurro spazio' - YouTube. Ylvästä, innoittunutta laulua!
Franco Corelli vetäytyi oopperalavoilta vuonna 1976 ilmeisesti varsin helpottuneena. Hän nimittäin totesi haastattelussa 60-luvulla että hän ajattelee laulamista ja ääntään koko ajan nähden siitä uniakin. Uran päättymisen jälkeen hän antoi laulunopetusta, mikä oli siinä mielessä ironista että hän oli aiemmin haukkunut laulunopettajat. Hänen tunnetuin oppilaansa lienee Andrea Bocelli.
Löysin vielä pari mielenkiintoista videota vuosilta 1971 ja 1972.
Hampurissa järjestettiin 10.10.1971 gaalakonsertti, jolla juhlistettiin 50-vuotiasta Corellia. Hän lauloi ensiksi Puccinin La Bohémen 1. näytöksen finaalin sopraano Mirella Frenin kanssa ja sitten Verdin Aidan viimeisen näytöksen sopraano Ilva Ligabuen sekä mezzosopraano Fiorenza Cossotton kanssa. Lopuksi hän kuorrutti juhlaesityksen kahdella laululla! Franco Corelli Gala con M Freni e F Cossotto Hamburg 1971 - YouTube. Tenorin suuri, entistäkin dramaattisempi ääni ei La Bohémen Rodolfona ole ehkä ihan parhaalla alueellaan vaikka komeata laulu toki on aariassa "Che gelida manina". Aida-osuus (alkaa kohdasta 17:10) on onnistuneempi ja yhteispeli naislaulajien kanssa on ihailtavaa. Erityisesti Cossotto on loistava partneri Amneriksen roolissa.
Vuonna 1972 Metropolitan-oopperan pitkäaikaisen johtajan Rudolf Bingin kunniaksi pidetyssä gaalassa Corelli lauloi Otellon ja Desdemonan rakkausdueton yhdessä sopraano Teresa Zylis-Garan kanssa. Verdin Otelloa voidaan pitää italialaisen oopperan dramaattisista tenorirooleista suurimpana. Monet olisivat halunneet kuulla Corellin laulavan sen, mutta sitä hän ei ottanut ohjelmistoonsa. Tyytykäämme tähän duettoon, jonka hän muuten lauloi esiinnyttyään aiemmin samana päivänä Verdin Don Carlo-oopperan nimiroolissa. Väsymätön sankaritenori! Franco Corelli.Teresa Żylis-Gara."Già nella notte densa"(SD) In Otello by Verdi - YouTube. Sivumennen sanoen onpahan hieno sopraano tässäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti