Kulttuurimatka Pohjois-Karjalaan: Joensuun taidemuseo

  Joensuusta löytyy mielenkiintoinen ja laadukas taidemuseo. Museo nimeltään "Onni" pohjaa kokoelmansa taidelahjoituksiin. Se perustettiin vuonna 1962 kahden lahjoituksen (Olavi Turtiainen ja Arla Cederberg) seurauksena. Vähän myöhemmin saatiin lisäksi Onni Okkosen merkittävä kokoelma ja nämä kolme muodostavat museon taidekokoelman perustan. Vuonna 1981 "Onni" muutti nykyiseen rakennukseensa, entiseen Klassilliseen lyseoon.

Vierailuni Joensuun taidemuseossa osoitti miten hieman pienempi museo voi antaa erinomaisen monipuolisen kattauksen erilaista taidetta "käyttäjäystävällisesti" eli  kävijä ei joudu juoksemaan saleja läpi teospaljouden sokaisemana. Aloitin tyylikkäästä vanhan eurooppalaisen taiteen salista (perustuu taidehistorioitsija Onni Okkosen keräämiin teoksiin), jossa on maalauksia sekä pieniä patsaita. Hämärästi valaistu sali vaikeutti kuvien ottamista, mutta kokeillaan:

Bernardo Daddi: Madonna ja lapsi (noin 1330). Varhaisrenessanssin mestarimaalari, joka oli ilmeisesti Giotton oppilas. Näen seesteistä herkkyyttä varsinkin enkelihahmoissa.

Liberale da Verona: Lukeva Madonna (noin 1500). Pysäyttävän hieno maalaus vuosina 1441-1526 eläneeltä veronalaistaiteilijalta. Onkohan missään Suomessa hienompaa renessanssiajan maalausta? Harmonia, värit, sisältö - kaikki täsmää.

Joensuun museon erikoisuus on Oscar Parviaisen (1880-1938) taiteen merkittävä kokoelma. Tämä Sibeliuksen ystävänä tiedetty, mutta melko tuntemattomaksi jäänyt maalari teki mm. suuria symbolistisia maalauksia. Niiden usein synkeät näyt eivät jätä katsojaa kylmäksi. Wikipedian artikkelissa on hyviä esimerkkejä hänen taiteestaan.

Parviaisen omakuva vuodelta 1905

Oscar Parviaisen suuret maalaukset museon portaikossa: "Maailmanloppu", "Kapusiinimunkkien hautakammio" ja "Paratiisi".

"Paratiisi" (1910) - jotenkin uhkaava näky tämäkin

"Viimeisten ihmisten kamppailu" (1914) - erittäin tehokas, komeasti maalattu. Tämän tyyppisiä maalauksia tehtiin muuallakin mutta ehkä enemmän 1800-luvun puolella. Oliko Parviainen tyyliltään aikaansa jäljessä ja jäi siksi ilman kuuluisuutta?

Taiteilijan valoisammista, Pohjois-Afrikan ja Italian matkoilla syntyneistä, teoksista löysin erinomaisen blogikirjoituksen: https://hurmioitunut.blogspot.com/2017/02/parviaisen-matkassa-pohjois-afrikkaan.html. 

Suomalaisen taiteen peruskokoelmassa on teoksia jokseenkin kaikilta tunnetuilta mestareilta. Otan tähän muutamia minua ihastuttaneita esimerkkejä.

Fanny Churberg: Maisema (1880)

Albert Edelfelt: Pariisitar tai Virginie (1883) - museon tunnetuin teos

Näkymä eleganttiin Arla-saliin, jossa on Suomen taidetta vuosilta 1850-90

Ellen Thesleff: Tyttö (omakuva, 1908) ja Maisema (1929)

Wäinö Aaltonen: Rouva Helt

Tyko Sallinen: Cagnes (1921) ja Maisema (1917)

Alvar Cawén: Pariisitar 

Näkymä modernin taiteen "Resetti"-saliin

Per Stenius: Talomaisema Intiasta (1959) ja Sommitelma (1958)

Osmo Valtonen: Optiikkaa (1972)

Outi Heiskanen: Tulilintu (2007)

Näkymä ikonisaliin. Salissa on rikas kokoelma suomalaista ikonitaidetta 1900-luvun lopulta. Kaunis ortodoksinen kirkkomusiikki soi taustalla.

Taidemuseossa on lisäksi antiikin kokoelma, joka oli tällä kertaa suljettu näyttelysalin uusimisen vuoksi. Myös pieni kiinalaisen vanhan taiteen sali löytyy. 

Kesän 2021 erikoisnäyttely, Camilla Vuorenmaan uusinta taidetta esittelevä "Henkien tarkkailijat", on avoinna 29.8. asti. Vuorenmaan näyttely kuvaa ihmisten tarvetta olla yhteydessä henkiolentoihin ja tuonpuoleiseen. Hän hakeutui vuonna 2019 residenssiin New Yorkiin ja siellä hän tapasi spiritualisteja. Hän haastatteli meedioita ja muissakin ammateissa toimivia ihmisiä esittäen heille kysymyksiä henkimaailmasta ja tulevaisuudesta. Näyttelyn ääniteokset perustuvat näihin haastatteluihin. Tekstien suomennoksia on kirjattu yhden näyttelysalin seinille. Varsin vaikuttavia ja viisaita ajatuksia ihmiselämän tarkoituksesta, yhteisestä hyvästä ja toisaalta tarpeesta tietää mitä on rajan toisella puolella. 

Vuorenmaan maalaukset ovat värikkäitä ja hellyttäviäkin, mutta toisaalta hämmentäviä tietynlaisessa karheudessaan. Osa on henkilökuvia (mm. Tukholman Nykytaiteen museossa muutama vuosi sitten ihailemastani taiteilija Hilma af Klintistä - joka harjoitti spiritualismia), osa ehkäpä kuvia tuonpuoleisesta. Taiteilijan aikaisemmista teoksista tutut eläinhahmotkin ovat esillä.

Kättely (tasapeli)

Salpakasvoinen