Kulttuurimatka Pohjois-Karjalaan: kirkot
Kirkkoarkkitehtuuri on usein sitä näyttävintä ja toisaalta herkintä. Rakennukset symboloivat oman alueensa ihmisten yhteistä historiaa usein liikuttavasti. Pohjois-Karjalan alueella on monta hienoa kirkkoa, joilla on omanlaisia tarinoita kerrottavanaan. Otan tähän tekstiin niitä varmaankin tunnetuimpia. Matkalla tänne täytyi toki käydä katsomassa vanhaa suosikkia eli Kerimäen kirkkoa.
Lieksan kirkko vuodelta 1982
Nykyisen kirkon paikalla oli ensimmäinen kirkko jo vuonna 1667, kun Lieksan nimi vielä oli Brahea sen perustajan Pietari Brahen mukaan. Kirkko purettiin Ison Vihan jälkeen rappeutuneena ja seuraava vuoden 1772 kirkko paloi salaman sytyttämänä 1828. 1836 valmistui C.L. Engelin suunnittelema suurehko puukirkko, jonka kellotapuili häämöttää kuvassa taustalla. Itse kirkko kuitenkin tuhoutui tulipalossa vuonna 1979. Reima ja Raili Pietilän käsialaa oleva moderni rakennus on vaikuttava vaikka suhteellisen matalana sitä ei kaukaa näe. Seinäpinta on kainuulaista harmaata graniittia ja verhoiltu vaalealla laudoituksella.
Lieksan kirkon alttari, ikkunan takaa näkyy vanha kellotapuli. Alttariseinän puukaihtimet luovat tunnelmaa.
Upea kattoristi, joka Andreaan ristin muotoisena muistuttaa luterilaisuuden ja ortodoksisuuden yhteisestä kulttuuriperinnöstä Pohjois-Karjalassa.
Näkymä kolmen eri aikakauden kirkkorakennuksiin: edessä Kristuksen kirkastuksen tsasouna vuodelta 1769, takana vasemmalla Engelin suunnittelema kirkkotapuli ja sen takana häämöttää Lieksan uusi kirkko.
Joensuun kirkko vuodelta 1903
Kauniin, lähinnä uusgotiikkaa edustavan kirkon suunnitteli Josef Stenbäck, jolta löytyy yli 30 kirkkoa Suomesta. Kellotornin korkeus on 57 metriä. Tässäkin on kyseessä kolmas samalle mäelle rakennettu kirkko.
Kirkon sisäosat tarjoavat hienoja jugend-tyylisiä vaikutteita eli runsaasti koristeellisia yksityiskohtia. Esimerkkejä näkyy kuvassa: valaisimet, parven koristukset sekä kattoon maalatut kukkivat puunoksat ja muut kukka-aiheet.
Yksityiskohtia nähtynä kirkon parvelta: vaikuttava valaisin ja taustalla rikasta koristelua.
Saarnatuoli ja sen päällä näyttävä kattokruunu, parasta jugend-tyyliä.
Ilomantsin ortodoksinen Pyhän Elian kirkko vuodelta 1892.
Ilomantsiin perustettiin ortodoksinen seurakunta jo 1300-luvulla ja se on edelleen Suomen ortodoksisin kunta (seurakunnassa on noin tuhat jäsentä, kun asukkaita on noin 5700). Tämä on järjestyksessä kuudes kirkko ja sen on aikanaan suunnitellut Dimitri Sadovnikov. Se on Suomen suurin puurakenteinen ortodoksinen kirkko.
Ikonostaasia. Ns. kuninkaan ovien vasemmalla puolella Jumalanäiti ja hänen vasemmalla puolellaan arkkienkeli Gabriel vartioimassa taivasten valtakuntaa. Ovien oikealla puolella Kristus ja arkkienkeli Mikael. Yläpuolella Viimeinen Ehtoollinen. (klikkaamalla kuvaa sen voi avata ja suurentaa)
Kattokruunu
Kirkko sivulta nähtynä, josta näkee pääkupolia ympäroivät neljä pienempää kupolia.
Ilomantsin luterilainen "Sadan enkelin" kirkko vuodelta 1796.
Evankelis-luterilainen seurakunta perustettiin Ilomantsiin 1653, kun tämä alue oli tullut osaksi Ruotsia. Nykyisen kirkon edeltäjän kohtalo on erikoinen: se rakennettiin vuonna 1754 ja aivan sen viereen (perimätiedon mukaan 9 metrin päähän) tehtiin ortodoksinen kirkko, jotta molemmat seurakunnat pääsivät arvostetulle paikalle Pappilanvaaralle. Tämä oli kuitenkin kohtalokas ratkaisu, sillä vuonna 1794 salama iski luterilaiseen kirkkoon ja tuli tuhosi sitten molemmat rakennukset. Tästä viisastuttiin ja seuraavat kirkot siirrettiin aivan uusiin paikkoihin etäälle toisistaan.
Puinen rakennus on ulkoakin kiehtovien yksityiskohtien koristama: katso räystästä sekä oheista sivuovea.
Enkelimaalauksia ja muuta koristelua.
Kirkko on saanut lempinimensä "Sadan enkelin kirkko" lukuisista maalauksistaan, jotka maalasi Samuel Elmgren vuoteen 1832 mennessä. Enkelikuvia on ilmeisesti yli sata. Ne ovat tämän katsojan mielestä aika kömpelöitä maalauksia mutta tekevät kirkosta toki sympaattisen. Urkuparven alta pilkistää harvinaislaatuinen kuva eli maailman luoja-Jumalan kuva, joka uhmaa Raamatun kuvakieltoa.
Kattokruunu ja taivaallisia näkymiä katonrajassa
Kerimäen kirkko (1847)
Maailman suurin puinen kirkkorakennus (noin 3300 istumapaikkaa). Se on niin iso ettei helposti mahdu kuvaan. Kellotapuli edessä peittää osaltaan. Legendoja siitä miksi pienelle paikkakunnalle tuli näin iso kirkko on monia: tuliko piirustuksiin mittavirhe? Ilmeisesti ei kuitenkaan, vaan silloinen kirkkoherra halusi puolet seurakuntansa asukkaista kerralla sisään. Saman kirkkorakentajan, Theodor Tolpon, käsialaa on myös maailman toiseksi suurin puukirkko Pohjois-Karjalan Rääkkylässä (siinä on 1200 istumapaikkaa). Linkin takana tietoa siitä:
Sisäkuva, josta näkee mahtavat puurakenteet. Kirkko on tyylillisesti kiehtova; sen katsotaan edustavan sekoitusta uusgotiikkaa, uusbysanttilaisuutta sekä vieläkin vanhempaa perinnettä. Valoa kirkkoon tulee runsaasti isoista ikkunoista sekä kupolin aukoista. Ei liene yllätys että suurta rakennusta ei lämmitetä talvella vaan sitä varten kerimäkeläisillä on oma pieni "talvikirkko".
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti