Kulttuurimatka Pohjois-Karjalaan: Pielisen museo ja Joensuun Hilma

 Lieksassa sijaitseva Pielisen museo esittelee rikkaasti seudun maaseutuelämän historiaa. Se on Suomen toiseksi suuriin ulkoilmamuseo Seurasaaren jälkeen. Kansakoulunopettaja Onni Koponen aloitti 40-luvulla kerätä kulttuuriperintöä, joka on perustana vuonna 1965 avatulle museolle. Alueella on kaikkiaan lähes 70 rakennusta ja lisäksi sisätilojen näyttelysaleissa runsas esineistö. Saimme asiastaan innostuneen oppaan avulla nauttia lähes kahden tunnin kierroksen aurinkoisessa säässä. 

1700-1800 - lukujen talonpoikaistalon ulkorakennuksia: vasemmalta "vanhanpojan aitta", riviaitta, liha- ja kala-aitta, maitoaitta, kalteriaitta (kalteri tarkoittaa parvea), ruoka-aitta. Vanhapoika saattoi tosiaan saada oman työ- ja nukkumistilansa, kun muu talon väki asui päärakennuksessa.

1910-luvun torpparin asunnosta löytyivät kivat paperista tehdyt ikkunakoristeet.

Samasta talosta esineistöä sekä jälleen hyllyjen reunoilla sanomalehdistä näppärästi leikatut koristeet.

Torpparin perheen kodin yhdistetty keittiö- ja lämmitysnurkkaus.

Porstuan vasemmalla puolella Kelovaaran savutupa (1821) ja oikealla Virsuvaaran suurtupa samoilta ajoilta.

Savutuvan näkymä. Vasemmalla ylhäällä päreitä.

Suurtupa on näin komea. Asukkaita saattoi olla jopa parikymmentä tässä tuvassa nukkumassa. Joku vanhempi kävijä oli kuulemma kertonut että vieraita voi tulla yönkin aikana makuusijoille, joten aamulla oli mahdollista herätä tuntemattoman vierestä. Karjalaista vieraanvaraisuutta! Huomaa kaasulamppu, joka sekin kertoo varakkaasta talosta. 

Tuvan pöytä, jota käytettiin sekä ruokailuun että työntekoon (penkkien reiät tehty sitä varten). Seinällä soittimia ja muuta esineistöä.

Silitysraudat ja keittolevyt jo varsin komeita nekin.

Museon vanhin talo "Luka Räsäisen savupirtti" (1765), sisustettu 1600-luvun tyyliin. 

Melkoisen pimeä (vain pari pientä ikkunaa) ja savuinen pirtti, johon talvella otettiin vielä hevonen "sulamaan".

Varvastuulimylly, jota pystyttiin "varpaan" päällä pyöräyttämään eri suuntiin.

Tukkisavotan työmiesten asunto: takana nukkumislavetit, edessä ruokapöytä.

Edellisen tilan vieressä keittiö, jota ilmeisen riuska emäntä hoiti (esim. isot pannut eivät ole ihan keveitä). Hänen yösijansa on vasemmalla osittain näkyvä pieni komero!

Tukkilaisten sauna näytti ihan viihtyisältä.

Edessä jokiuiton asuinponttuu, jolla siis uittajat asuivat uiton aikana. Takana Pielisen hevosponttuu, josta tarkemmin alla.

Hevosponttuu. Sen käyttöohjeet: veneellä vietiin 200 metrin köyden päässä ollut ankkuri eteenpäin jokea tai järveä, sen jälkeen ponttuulla oleva hevonen alkoi vetää köyttä takana näkyvälle kerälle eli "vorokille". Ponttuun perässä tulivat tukkilautat näin 200 metriä eteenpäin. 

Näyttelysaleissa on erittäin rikas kokoelma esineistöä, vaatteita jne. Runsas tekstimateriaali esittelee entisajan elämää - niin maanviljelystä, metsästystä, kalastusta kuin kaupunkilaiselämääkin. Lieksan ja muun Pielisen alueen historiasta on paljon kuvia ja pienoismalleja. 

Tietoa leipä- ja piirakkaperinteestä 

Kahvin ja teen juonnin historiaa

Komeita tuohitavaroita.

Eva Ryynäsen veistos "Tanssiva karhu" tervehtii iloisesti museovieraita

Joensuussa sijaitsee Pohjois-Karjalan museo Hilma, jossa esitellään Pohjois-Karjalan sekä Laatokan Karjalan historiaa. Vierailimme tällä kertaa mielenkiintoisessa valokuvanäyttelyssä "Suomen Itä valokuvissa", joka oli harvinaisen monipuolinen: mukana oli sekä puhtaasti historiallisia kuvia että uudempia taidevalokuvia. Alla muutamia vanhoja valokuvia esimerkkinä.

Miehiä käräjätalossa Ilomantsissa (1873)

Härän vetämä reki.

Romaninainen povaa (1896)

Kauppis-Heikki opettaa lapsia Kehvon koulussa (1894)

Kylämaisema Ilomantsin Tervaruukilta (1961)

Hilmalla on tarjolla myös virtuaalisia näyttelyitä: https://pohjoiskarjalanmuseo.fi/virtuaalinayttelyt. Sympaattinen vierailukohde aivan Joensuun keskustassa "Carelicum"-talossa.