Galina Ustvolskaja - säveltäjäihme RSOn konsertissa toukokuussa 2021
Huippukonsertti - ja siis huippukiinnostavaa musiikkia! Ja melkoinen sellistitähti!
RSO:n konsertti 14.5.2021 jäi ainakin minulle mieleen Hannu Linnun viimeisen johtajakauden huipentumana. Vieraanamme Narek Hakhnazaryan 1/3 | Konsertit, kausi 2020-2021 | RSO | yle.fi
Konsertin tiedot sekä käsiohjelma löytyvät yllä olevan linkin takaa. Yle Areenassa voi sekä nähdä konsertin televisioinnin että vaihtoehtoisesti kuulla sen radioäänityksen. Radion sinfoniaorkesterin konsertti | RSO Musiikkitalossa | TV | Areena | yle.fi
Konsertin ohjelmisto oli koottu teoksista, joita ei ilmeisesti alunperin ollut tarkoitettu samaan konserttiin, mutta mielestäni kokonaisuus toimi mainiosti. Joku voisi tietysti sanoa että kaksi melkoisen synkkäsävyistä teosta on liikaa yhteen ohjelmaan. Minusta Ustvolskajan ja Larcherin teokset olivat musiikillisesti niin kiehtovat että ei paremmasta väliä. Seuraavaksi kirjoitan vaikutelmistani.
Käsiohjelmassa Kimmo Korhonen toteaa Galina Ustvolskajan (1919-2006) musiikin olevan sekä modernia että kivikautista, mikä kuvaakin erityisesti hänen sinfoniamusiikkiaan mainiosti. Vielä jännittävämmin hänen musiikkiaan kuvaa hänen oppilaanaan ollut säveltäjä Boris Tishtshenko (seuraavassa oma käännökseni): "Hänen musiikkinsa ns. ohuus on metallia läpäisemään kykenevän laser-säteen ohuutta." Tishtshenko jatkaa vielä komeata kuvaustaan: "Hänen musiikkinsa etenee pistävän yksituumaisesti, epäinhimillisen intensiivisesti ja sellaisella hengen voimalla että se vaikuttaa murtautuneen pois musiikillisesta substanssista ja on olemassa itsenäisenä kuin säteily tai painovoima. Hänen jokaisen sävellyksensä ja jopa jokaisen nuotin painovoima on niin suuri että se muistuttaa kaukaisia tähtiä, joiden materiaalin tiiviys on tiedemiesten mukaan sellainen että pienikin hiukkanen painaisi maapallolla monta tonnia." Lisätietoa säveltäjästä hänelle omistetulla sivustolla: Galina Ustvolskaya - Oestvolskaja - Ustwolskaja
Vaikka Ustvolskajan sävellyksiin suhtauduttiin Neuvostoliitossa nuivasti, niitä ei kuitenkaan julkisesti tuomittu toisin kuin esim. hänen opettajansa Shostakovitshin sävellyksiä. Tämä johtui ilmeisesti siitä että hän ei ollut perinteisessä mielessä avantgardisti.
Galina Ustvolskajan 3. sinfonia "Jeesus Messias, pelasta meidät" (1983) on rukous vaikka onkin sanottu että säveltäjä ei ollut niinkään tarkoittanut teostaan uskonnolliseksi vaan absoluuttiseksi musiikiksi. Teksti on 1000-luvulla eläneen saksalaisen munkin Hermannus Contractusin käsialaa. Ustvolskaja käytti saman miehen tekstiä myös sinfonioissa numerot 2 ja 4. Ihmeellinen yhdistelmä kaunista lyyrisyyttä sekä kuin nuijalla hakattua "kivikautista" rytmiä. Ei varmaan ihan kaikkien makuun, mutta herätti ainakin tämän kuulijan ihastelemaan kokonaisvaikutelmaa. RSO:n esitys oli mielestäni erinomainen, pieni varaus on annettava Jussi Nikkilän eli resitoijan venäjän lausuntaan. Kuulee selvästi ettei hän ole venäläinen, mutta ehkä sitä ei aina pidä vaatiakaan tekstin vaikuttavuuden kannalta.
Galina Ustvolskaya - Symphony No 2 (Salzburg, 2018) - YouTube Toinen sinfonia "Tosi ja ikuinen autuus" (1979) on kenties vielä hätkähdyttävämpi tunnelmaltaan kuin kolmas. Resitoijalta vaaditaan hurjaa eläytymistä ja häntä seuraava musiikki on tässäkin välillä hakkaavaa, välillä rauhallisesti etenevää. Mahtava esitys muuten!
Ustvolskaya - Symphony No 4 "Prayer" (world premiere recording) - YouTube. Neljäs sinfonia "Rukous" (1987) on vielä niukemmin "orkestroitu" kuin kaksi aiempaa: piano, trumpetti ja tam-tam eli oikeasti kamarimusiikkiteos. Resitoija on tässä alttolaulajatar. Seitsemän minuutin mittainen pieni teos muistuttaa mielestäni jotain Stravinskyn myöhäisempää sävellysta terävän niukassa sävelkielessään.
Galina Ustvolskaya - Symphony No 5 / Галина Уствольская - Симфония № 5 - YouTube Viides sinfonia "Amen" (1990) on perussanomaltaan "Isä meidän" -rukous. Tämä teos on ehkä kaikkein "ohuin" sinfonia sävelkieleltään, laser-säteen terävää tarkkuutta. Linkin takaa löytyvä levytys oli ilmeisesti säveltäjän suosikki: resitoijana on vaikuttava baritonilaulaja Sergei Leiferkus.
Tyyliltään varsin yhtenäisen sinfoniasarjan täydennykseksi saa monipuolisempaa kuvaa Ustvolskajasta kuuntelemalla ainakin seuraavia teoksia:
Konsertto pianolle, jousille ja patarummuille (1946) Ustvolskaya - Concerto (1946) (Lubimov) / Уствольская - Концерт (Любимов) - YouTube Sävellys on omistettu pianisti Aleksei Ljubimoville, joka tässä sen soittaa vuonna 2010. Shostakovitshin vaikutusta voi varmasti kuulla tässä monipuolisessa musiikissa. Useammassakin kohdassa se tuo muistumia Ustvolskajan opettajan omista konsertoista. Toisaalta varsinkin finaalissa kuullaan jo nuoremmalle säveltäjälle tyypillisiä "vasaran" iskuja, tosin piano tekee ne pehmeämmin kuin lyömäsoittimet myöhemmissä teoksissa.
Trio klarinetille, viululle ja pianolle (1949) Galina Ustvolskaya - Trio / Галина Уствольская - Трио (1949) - YouTube. Hyvin hienovaraista kamarimusiikkia, joka ei vielä riistäydy "kaukaisille tähdille". Ei tosin ihan helpoimmasta päästä tämäkään modernistinen teos.
Pianosonaatti numero 6. Ustvolskaya - Sonata No 6 by Lubimov / Уствольская - Соната No 6, Любимов - YouTube. Huhhei - mikä aloitus tässä viimeisessä sonaatissa vuodelta 1988: pianisti moukaroi soitintaan railakkaasti. Eikä lopetakaan ihan heti vaan tämä omalla tavallaan minimalistinen myllerrys jatkuu melkein koko 7 minuutin ajan! Pari hiljaista jaksoa "yllättää" kuulijan välillä.
Konsertin solistinumerona oli Pjotr Tshaikovskin Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille.
Tuttu teos nuoren sellistin eloisana tulkintana: Narek Hakhnazaryan intoutui niin intomieliseen soittonautintoon että orkesterikin taisi olla parissa kohdassa hieman seuraamisvaikeuksissa. Solisti teki selkeät erot eri muunnelmaosien karakteerien välillä, kun minä olisin jopa odottanut vähän yhtenäisempää sointikuvaa. Hienoa soittoa joka tapauksessa. Ihan harrastuksen vuoksi olen sitten kuunnellut muita sellistejä tämän teoksen parissa: Rostropovitsh, Maisky ja sitten "Sellon aristokraatiksi" kutsuttu Pierre Fournier. Olen kallistumassa siihen suuntaan että Fournierin elegantti, tyylillisesti yhdenmukainen "sävelkertomus" (levytys vuodelta 1957) miellyttää minua tällä hetkellä eniten. Variations on a Rococo Theme, Op. 33: - YouTube
Myöhäisillan kamarimusiikkiosuudessa (alkaen Yle Areenan videolla kohdassa 1h27min) sellisti soitti aivan upeasti kaksi mestariteosta, ilman pidempää taukoa niiden välissä: Johann Sebastian Bachin sellosarjan nro 1 ja György Ligetin sonaatin soolosellolle.
Varsinaisen sinfoniakonsertin kolmannen säveltäjän, Thomas Larcherin, musiikista ajattelin kirjoittaa oman jutun.
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti