Sininen planeetta | Sinkka
Keravalla toimii virkeästi kiinnostava taidemuseo "Sinkka", jossa kävin syyskuussa katsomassa hienon ja aihepiiriltään ajankohtaisen näyttelyn "Sininen planeetta". Näyttely otti vahvasti kantaa ympäristöasioihin sekä politiikkaankin. Päätähtenä on aina vaikuttava Kimmo Kaivannon (1932-2012) taide. Kaivanto reagoi jo varhain ekologisiin kysymyksiin sekä otti kantaa myös esimerkiksi sotaa ja väkivaltaa vastaan.
Lattialla Laura Könönen: No Heaven Up in the Sky, 2011, seinällä oikealla Kimmo Kaivannon Hiljaisuus.
Könönen on kuvannut kiviteostaan siten että se kuvaa jalkoihimme pudonnutta palaa taivaasta ja kehottaa näin jokaista puhkaisemaan hengitysreiän omaan kuplaansa, kurottamaan kohti todellisuutta. Inspiraationa oli "The Truman Show"-elokuvan loppukohtaus, jossa päähenkilö törmää taivaan kanteen ja tajuaa eläneensä keinotekoisessa kuplassa. Teoksen suurempi versio sijoitetaan Helsingin Jätkäsaareen.
Kaivannon klassikkomaalaus vuodelta 1973 näyttää pensaalta mutta sen alaosa onkin räjähdyspilvi. Se ei kuitenkaan viittaa sotaan vaan ekologisen katastrofin mahdollisuuteen,
Kimmo Kaivanto: Monumentti muistomerkeille, 1970
Koen tämän serigrafia-teoksen sarkastisena kommenttina pöyhisteleville muistomerkeille. Teknisesti viimeisen päälle taidokas työ, kuten tekijän teokset yleensäkin.
Kaivanto: Ketju, 1971 (lasikuitua)
Suurempi versio tästä teoksesta löytyy Helsingin kaupungintalosta. Taiteilija käytti sormea kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä mielleyhtymiä. Tässä lienee tarkoitus kuvata järjestelmällisyyttä ja kurinalaisuutta niiden positiivisessa mielessä..
Kaivanto: Theodor Mundstockin ikkuna, 1970
Tämä sormi edustaa pahuutta ja sitä korostaa vielä sen sekä reunuksen musta väri. "Herra Theodor Mundstock" on Ladislav Fuksin romaani, jonka Prahan juutalainen nimihenkilö odottaa että hänet haetaan keskitysleirille natsivallan aikana.
Kaivanto: Nimetön ("Viimeinen pisara"), 1970
Jälleen räjähdys ja uhkaava katastrofi aiheena. Mitä tapahtuukaan maailmalle kun viimeinen pisara putoaa?
Kaivanto: Eilispäivä tänään, 1970
Toisin kuin Ketjussa tässä järjestelmän kurinalaisuus on pelottavaa ja uhkaavaa. Itse kukin voi miettiä mitä voimia tässä kuvataan. Luonto on sekin läsnä, joskin alistettuna.
Kaivanto: Saari purjehtii - muunnelma, 1980
Pieni teos, jossa sen kauneudesta huolimatta on jotain hämmennystä herättävää. Onko saari pakenemassa jotain?
Kaivanto: Lapset ovat pallonmuotoisia ja eläimet, 1968 ja takana Optimistinen virhe, 1974
Taiteilija teki myös jännittäviä ja arvoituksellisia veistoksia. Kuvan molemmat teokset henkivät lohdullisempia ajatuksia ja toivoa. Maalauksessa ruoho nousee paperin läpi - virhearvio josta tuleekin positiivinen asia. Kaivanto oli maalausta varten oikeasti kasvattanut ruohoa paperin läpi saadakseen työhönsä todellisuuden vaikutelman.
Kaivanto: Moraaliton maisema, 1970
Monitahoinen teos, sillä siinä (pommikoneesta?) putoaakin taulun kehyksen osia eikä pommeja. Otetaan kantaa Vietnamin sotaa vastaan, mutta myös pohditaan maalaustaiteen kykyä uskotella olematonta.
Lilli Haapala, videoteos Tutkimusmatkoja (paikkoihin joita ei ole), 2020
Kauniita kuvia, kauniita värejä erilaisista saarista. Taiteilija työskenteli monta vuotta saaristossa Suomessa ja Intiassa. Teoksen nimi viittaa utopiaan, joka kreikaksi tarkoittaa "paikkaa, jota ei ole". Haapala haluaa olla toiveikas tulevaisuuden suhteen.
Laura Könönen: Bite, 2019
Dioriitille maalattu pieni teos. Omenasta, maailmankaikkeuden, menestyksen ja kuolemattomuuden symbolista on haukattu pala. Musta sisus on paljastunut.
Hienosti kootun näyttelyn muut taiteilijat olivat Antti Laitinen, Maija Närhinen ja Kim Somervuori. Esillä oli Kimmo Kaivannosta kertova dokumenttiohjelma ja vierailija sai myös mukaansa taustatietoa ja kuvia tarjoavan parikymmensivuisen näyttelylehtisen.
Kaivannon teokset olivat pääosin Kimmo Kaivanto säätiön kokoelmasta. Säätiön sivuilla on paljon tietoa sekä teoskuvia: https://www.kimmokaivantofoundation.fi/
Menen ilman muuta Keravalle uudestaan!
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti