Heinrich Böllin yhä ajankohtaista satiiria

Kiitos taas kirjaston pääsin lukemaan nämä taidokkaat teokset. Miten hyvin ne kertovatkaan myös meidän ajastamme, kulttuuristamme ja yhteiskunnastamme. Ei ihme että Böll sai Nobelin vuonna 1972 ja että hänen kirjojaan on myyty miljoonapainoksin (esimerkiksi Katharina Blumin menetettyä mainetta lähes 3 miljoonaa kappaletta).

Heinrich Böll: Tohtori Murken kootut tauot (suomennos 1962, Kristiina Kivivuori)

Viisi eripituista satiirista kertomusta: otsikon mukainen, "Ois joulu ainainen", "Tehdään, tehdään!", "Muistiinpanoja pääkaupungista", "Poisheittäjä".

Tohtori Murke työskentelee radion kulttuuriosastolla, jossa hänen tehtävänsä on mm. leikata ohjelmia sopivan pituisiksi. Murken päätehtävä tässä kertomuksessa on leikata erään ilmeisen natsitaustaisen kulttuuriluennoitsijan kaikista ohjelmista sana "Jumala" ja korvata se sanoilla "se korkeampi olento" (luennoitsijan omasta vaatimuksesta). Kyseinen tohtori Bur-Malottke pakotetaan lukemaan uudestaan yli sata erilaista kohtaa, jotta saadaan oikea äänensävy ja painotus.
Esimies herra Humkoke kertoo Murkelle: "Jouduin kerran lyhentämään Hitlerin nelituntista puhetta kolmella minuutilla, ja minun täytyi kuunnella se kolmeen kertaan, ennen kuin kelpasin ehdottamaan, mitkä kolme minuuttia leikattaisiin. Kun ensimmäistä kertaa aloin kuunnella nauhaa, olin vielä natsi, mutta kolmannen kerran jälkeen, en enää ollut." Muitakin hauskoja huomioita löytyy: Murke on niin kyllästynyt puheeseen että hän kerää poisleikattuja taukoja ja jopa nauhoittaa naisystävänsä hiljaisuutta.

Tehdään, tehdään! on mainio tarina, jonka kertoja menee virkailijaksi Wunsiedelin tehtaalle. Aivan ihana kuvaus suorituskultista. Sopii loistavasti kuvaamaan nykyistäkin elämäämme, joka tuntuu olevan  puserrettu sarjaksi erilaisia (lähinnä taloudellisia) suorituksia.  

Työhönottotestissä kertoja pääsee heti tekemisen vauhtiin: 
Kysymys: Onko mielestänne oikein että ihmisellä on vain kaksi kättä, jalkaa, silmää ja korvaa?
Vastaus: Ei edes neljä kättä, jalkaa ja korvaa riittäisi toiminnanhalulleni. Ihmisellä on surkeat varusteet.
Kysymys: Miten käytätte vapaa-aikaanne?
Vastaus: En enää tunne sanaa vapaa-aika - viisitoista täytettyäni pyyhin sen pois sanastostani, sillä alussa oli teko.

Hän saa paikan. Työpaikalla on tekemisen mestareita, kuten johtajan sihteeri. Hän oli kutomalla elättänyt halvaantuneen miehen ja neljä lasta, suorittanut samalla arvosanan psykologiassa ja kotiseutuopissa, kasvattanut paimenkoiria ja tullut kuuluisaksi Vamppi 7 -nimisenä baarilaulajattarena.

Ensimmäisellä viikolla kertoja lisää puhelimiensa lukumäärän yhteentoista, toisella viikolla kolmeentoista. Hän toistelee lauseita kuten "Olisi pitänyt tehdä jotakin" tai "Sitä ei olisi saanut tehdä".
Tarinan lopuksi johtaja Wunsiedel kuolee ja kertoja löytää tämän tapahtuman avulla unelma-ammattinsa, jossa hän voi rauhassa mietiskellä.

Ois joulu ainainen kertoo perheestä, joka joutuu erään tädin pakkomielteen johdosta viettämään joulua joka päivä. "Karmaiseva" tarina!

Muistiinpanoja pääkaupungista satirisoi armeijan upseerien toimintaa sotahistorian muokkaamisessa (esimerkiksi taistelusta kerrottaessa tulee olla mainittu riittävä määrä sankarikuoleman kohdanneita).

Poisheittäjä on mies, joka on keksinyt tehokkaan keinon lajitella postia.

Heinrich Böll (1917-85): Katharina Blumin menetetty maine (1974, suomennos Kai Kaila)

Ensimmäisen painoksen kansikuva (alaotsikko: "Miten väkivalta voi kehittyä ja mihin se voi johtaa")

Kirjan alussa on teksti "Tämän kertomuksen henkilöt ja tapaukset ovat keksittyjä. Mikäli eräiden lehtimiestapojen kuvauksessa ilmenee yhtäläisyyksiä "Bild"-lehden menetelmien kanssa, nämä yhtäläisyydet eivät ole tahallisia eivätkä satunnaisia vaan väistämättömiä."

Böll halusi kirjallaan ottaa kantaa lehdistön toimintaan. Hän katsoi lehdistön halventavan ihmisiä, jakavan tuomioita ja myös vääristelevän kieltä saadakseen sensaatioita aikaan. Kirja syntyi aikana, jolloin Saksassa kohistiin RAF (Rote Armee Fraktion/Punainen armeijakunta) - terroristijärjestön toimista. Böll joutui (lähinnä oikeisto-) lehdistön terrorismisyytösten maalitauluksi, kun hän oli esseessään haukkunut Bild-lehden mm. tekevän tuomioita ennen kuin poliisi oli edes tutkinut mahdollisesti terroristien tekemiä rikoksia. Myös muita henkilöitä oli joutunut lehdistön ajojahdin kohteeksi.

Olen sitä mieltä että aihe on edelleen ajankohtainen jokseenkin kaikkialla maailmassa. Median eräät osat ovat valitettavasti aina vaan sensaatiohakuisia eivätkä kaihda mitään konsteja saadakseen lukijat voimakkaiden tunteiden koukuttamiksi (ja usein vielä vihan ja pelon valtaan).

Juttu lähtee liikkeelle siitä että Katharina Blumilla on suhde asepalveluksesta karanneeseen ja mahdollisesti pankkiryöstään osallistuneeseen Ludwig Götteniin ja siksi poliisi kiinnostuu hänestä. LEHTI mustamaalaa Katharinan sekä kaikki tämän läheiset täydellisesti (vaikuttaen sairaalassa olevan äidin kuolemaankin) ja lopulta Katharina ampuu toimittaja Tötgesin.

Alla esimerkkejä kirjasta, jonka tyyli on satiiria täynnä - välillä teksti on kepeän humoristinen, välillä vakavanoloista rikostutkintaa. LEHTI on aina kirjoitettu isoin kirjaimin.

"Lukijaa pyydetään olemaan utelematta tämän luvun sisältämien luottamuksellisten tietojen lähdettä, sillä tässä on vain puhkaistu harrastelijan rakentama sivulätäkön pato, vesi juoksutettu pois tai pantu virtaamaan, ennen kuin heikko valli murtuu ja kaikki jännitys häviää." (Kertoja vertaa tarinaa virtaan.)

Useissa kirjan kohdissa viitataan keinoihin miten kieltä ja sen sanoja muokkaamalla saadaan jostakin asiasta muodostettua täysin erilainen kuva.
"Takasivulla Blorna (asianajaja, Katharinan työnantaja) näki lausumansa että Katharina oli viisas ja harkitseva ihminen, muutettuna muotoon "jääkylmä ja laskelmoiva" ja hänen yleisluonteisesta rikollisuutta käsittelevästä ilmaisustaan LEHTI oli tehnyt maininnan, että Katharina "hyvin kykeni rikolliseen tekoon".

Katharinan ajatuksista lehtimiehistä kerrotaan näin: "... nuo ihmiset olivat murhaajia ja maineentappajia, ja halveksi heitä tietenkin sen johdosta, mutta ilmeisesti tällaisten lehtimiesten velvollisuutena oli kunnian, maineen ja terveyden riistäminen viattomilta ihmisiltä."

Margarethe von Trotta ja Volker Schlöndorff ohjasivat jo vuonna 1975 elokuvan, joka pohjautuu Böllin romaaniin. Siitä on tehty myös näytelmäversio sekä ooppera. Mielenkiintoista on sekin että kirja otettiin Saksassa monien koulujen lukuohjelmaan.

Kuva elokuvasta, keskellä Angela Winkler (Katharina)