Henrik Ibsenin näytelmiä - tähtäimessä löytää ihmisen kutsumus
Henrik Ibsen (1828-1906) tarkoitti näytelmänsä ensin luettaviksi ja vasta sen jälkeen esitettäviksi. Ne ovatkin niin vahvoja että kannattaa ensin lukea ja saada tuntumaa niiden järisyttäviin sisältöihin.
Ibsen-tutkimukseni aloitin lukemalla ensin valikoiman näytelmiä ja sen jälkeen Lauri Viljasen teoksen "Henrik Ibsen - elämä ja draamat" vuodelta 1962.
Ibsen sanoi haastattelussa 1890-luvulla: "Minä olen saanut kuohuttavan vaikutelman siitä ristiriidasta, jonka me olemme luoneet ihmisen kutsumuksen ja niiden yhteiskuntien välille, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan. Koskaan ei mikään muu ole inspiroinut ajatuksiani tai johtanut mielipiteitäni; minä olen etsinyt kaikki itsestäni, ja kaikki on lähtenyt omasta sydämestäni. Sen vuoksi olen kirjoittanut kuten olen tehnyt. Se oli kutsumukseni." Kiehtovan moderni periaate.
Viljanen toteaa että Ibsenin "paradoksimainen idealismi" väheksyy kaikkia biologisia ja sosiaalisia kompromisseja vaatien että ydinminä on löydettävä vaikka yksin ilman muiden apua. Esimerkkinä hänen varmaankin tunnetuimman näytelmänsä Nukkekodin Noora, joka löytää "ideansa" ja pystyy hylkäämään miehensä sekä jättämään lapsensa.
Aikaisemmat teokset Peer Gynt (1867) ja Brand (1865) olivat runomuotoisia näytelmiä.
Viljanen toteaa Peeristä: "Yksilöllisyys, persoonallisuus on Ibsenille oikea ja ainoa arvopitoinen elämän lähde. Peer on sen irvikuva. Hän tahtoo olla oma itsensä ja jopa etsii itseään, mutta kulkee todellisuudessa yhä kauemmaksi itsestään. Kadottaen sielunsa egoismistaan ja rakkaudettomuudestaan johtuen. Lopulta hän sittenkin tulee siitä tietoiseksi ja pelastuu viattoman naisen rakkauden voimasta." Peer Gynt on tietenkin tunnettu siitä että Edvard Grieg sävelsi siihen mestarillista musiikkia.
Brand on symbolinen näytelmä yksilön ankarasta ja hellittämättömästä pyrkimyksestä (tai tahdosta) kohti omaa ideaansa, esteettinen eikä julistava vaikka päähenkilö onkin pappi. Vuodelta 1959 löytyy BBC:n televisioversio, jossa nimiroolin esittäjä Patrick McGoohan tekee huikean roolityön: Patrick McGoohan in BRAND (1959) - YouTube
Filosofi Otto Weininger (joka sinänsä ei ole tunnettu tasa-arvon puolustajana) kirjoitti esseessä vuodelta 1903 Ibsenin omintakeisesta ja itse kehitetystä filosofiasta: "Sukupuolirakkauden ongelma on Ibsenillä keskeinen. Miehen rakkaus on luonteeltaan itsekäs ja sen tuhoavaa vaikutusta naisen olemukseen Ibsen tutkii runoudessaan. Ibsenin siveellinen suuruus ja puhdas sankaruus ilmenee siinä että hän vaatii miestä arvostamaan naista itsenäisenä inhimillisenä olentona, kunnioittamaan ihmisyyden aatetta myös naisen henkilössä käyttämättä häntä ainoastaan välineenä päämäärän saavuttamiseksi, kuten kaikessa erotiikassa." Tasa-arvoinen ajatus miehen ja naisen asemasta näkyykin niissä näytelmissä, jotka luin. Naiset ovat vähintään yhtä vahvoja ja yhtä tärkeässä roolissa kuin miehet.
Ihmiset kuvataan Ibsenin näytelmissä riippuvaisiksi ympäröivistä olosuhteista, omista teoistaan, taustasta ja erityisesti menneisyydestä. Tämä kaikki oli aikakauden uuden ihmiskäsityksen mukaista.
Henrik Ibsen: Hedda Gabler (1890, suomennos Katri Palola)
Päähenkilöt ovat Hedda Gabler (os. Tesman), Jörgen Tesman, Ejlert Lövborg, Thea Elvsted, asessori Brack.
Hedda on kylmän kodin kasvatti (ulkoinen kauneus on hänelle erityisen tärkeätä), mutta "hänen veriinmennyt arvoasteikkonsa ja ennen kaikkea hänen ihmistuntemuksensa pettää pitkin linjaa" (kirjoittaa Viljanen). Ibsen kuitenkin arvosti Heddaansa, joka vapaaehtoisesti lähtee pois "elämän kemuista" ylpeänä ja puhtaana. Aseet ovat symbolina ryhdille ja uhmalle.
Heddan mies Jörgen Tesman on tiedemies, joka ei osaa olla vaimonsa kanssa vaan keskittyy tieteeseen ja vaikuttaa melko yksinkertaiselta sielulta. Hän toki ihailee vanhaa ystäväänsä Lövborgia, joka on aikanaan tehnyt merkittävää tutkimusta. Kuinka ollakaan Heddalla on ollut suhde Lövborgiin ja ibsenmäisesti tuo menneisyys tulee "kummittelemaan" ja johtaa lopulta katastrofiin.
Thea on Heddan vastakohta, herkkä ja pehmeä. Hänelläkin on ollut suhde Lövborgiin. Brack on eräänlainen tarkkailija, joka tosin vaikuttaa omilla toimillaan tapahtumiin merkittävästikin. Samantyyppisiä rooleja Ibsenillä on useissa teoksissa.
Alitajunta on elementti, joka oli Ibsenin näytelmissä uutta. Toinen "keksintö" oli arkisen elämän valheellisuus ja pinnallisuus, joita vastaan esim. Hedda ihanteellisuudessaan hyökkää - tuhoisin seurauksin kuten päähenkilöt useimmissa muissakin näytelmissä.
Televisioesitys (englanniksi) vuodelta 1963, nimiroolissa Ingrid Bergman: Hedda Gabler 1963 (TV) ^ Ingrid Bergman - YouTube
Henrik Ibsen: Rakentaja Solness (1892, suomennos Katri Palola)
Päähenkilöt: rakennusmestari Solness, Hilde, rouva Solness, Brovikit (isä ja poika), Kaja Fosli
Ibsenin viimeisiä näytelmiä, jossa on jotain vaikutusta jo ikääntyneen kirjailijan omasta historiasta muutamien nuorten naisten kanssa koetuista romanttisluonteisista suhteista.
Solness on menestyksestään huolimatta katkeroitunut mies, joka sitten huumaantuu nuoren ja intohimoisesti elävän naisvieraan Hilden vaikutuksesta. Menneisyyden onnettomat tapahtumat (mm. lasten kuolema tulipalossa) rasittavat Solnessien avioliittoa ja vaikuttavat nimihenkilön heittäytymiseen uuteen hurmiolliseen mahdollisuuteen todistaa itselleen ja muille kykyjään. Tulos on odotetun traaginen.
Brovikit ovat Solnessin työntekijöitä, joita hän tietyllä tavalla pelkää - varsinkin lahjakasta poikaa. Hän ei haluaisi menettää merkittävää asemaansa, ei ainakaan vielä.
Näytelmän mottona voisi Viljasen mukaan olla "Korkea tuskallinen onni - taistella saavuttamattomasta!".
Tästäkin näytelmästä löysin vanhahkon englantilaisen tv-version: The Master Builder by Henrik Ibsen - YouTube Hilden roolissa on ruotsalainen Mai Zetterling, Solnessina Donald Wolfit.
Henrik Ibsen: Kummittelijat (1881, suomennos Eino Palola)
Henkilöt: Rouva Alving, Osvald Alving (hänen poikansa), Regine (palvelijatar), pastori Manders, Jakob Engstrand (Reginen ottoisä)
Tässä aikanaan suurta kohua herättäneessä teoksessa on antiikin näytelmien kohtalonomaisuutta. Rouva Alving nousee kapinaan "kummittelijoita" vastaan. Ibsenin mukaan ihmiskunta "purjehtii ruumis lastinaan", menneisyys kuormanaan. "Koko ihmiskunta on harhateillä". Viljanen korostaa että näytelmä on kokonaisuudessaan "symbolistinen, eetillinen eikä varsinaisesti realistinen kuvaus" (vaikka on tehokas sellaisenakin ajateltuna).
Ibsenin tunnetuin näytelmä Nukkekoti oli ilmestynyt kaksi vuotta aikaisemmin ja tämä on vähintään yhtä rohkea teos.
Edesmennyt herra Alving oli uskoton naistenmies ja näytelmän aikana selviää että hän on myös Reginen isä (jonka Jakob Engstrand on ottanut lapsekseen). Hän on myös siirtänyt pojalleen syfiliksen ja poika tulee menehtymään siihen. Poika ajattelee että se on rangaistus hänen omista synneistään (kuten siinä että hän yrittää vietellä sisarpuolensa Reginen - toki tietämättä tämän oikeasta isästä). "Ensimmäinen moderni tragedia" on todettu tästä näytelmästä. Vallankumouksellista oli mm. aikansa tabu-aiheiden esittäminen.
Pastori Manders aiheuttaa tahattomasti orpokodin palon, jota voisi joidenkin analyysien mukaan pitää kuin Jumalan rangaistuksena. Orpokoti kun on tarkoitus perustaa herra Alvingin kunniaksi ja hän oli siveetön mies.
Rouva Alving: "Meissä ei kummittele vain se, mitä olemme perineet isältämme ja äidiltämme. Meissä on kaikenlaisia sammuneita mielipiteitä ja vanhaa sammunutta uskoa ja sen sellaista. Se ei piile meissä elävänä, mutta on kuitenkin meissä emmekä pääse siitä irti."
Ghost 1987 Henrik Ibsen - YouTube - tästäkin näytelmästä on hieno englantilainen esitys vuodelta 1987, pääosissa Judi Dench (rouva Alving), Kenneth Branagh (Osvald), Michael Gambon (Manders).
Henrik Ibsen: Rosmersholm (1886, suomennos Eino Palola)
Henkilöt: Rosmer, Rebekka West, rehtori Kroll, Mortensgård, vanha Ulrik Brendel
Ibsen: "Kappale käsittelee taistelua, joka jokaisen vakavan ihmisen on käytävä itsensä kanssa saattaakseen elämäntapansa ja tietonsa sopusointuun keskenään." Rosmer aikoo toimia elävän yksilövastuun eikä ajatustottumusten varassa, mutta hänen omatuntonsa on vanhoillisempi ja sen ehdottomuus vaatii kuolemaan johtavan uhrin (yhdessä Rebekan kanssa, joka on kanssasyyllinen vaimon kuolemaan). "Rosmerilla on ylimyksellistä ryhtiä ja sisäistä valovoimaa toisin kuin Krollissa ja Mortensgårdissa." (Viljanen).
Pappina toimiva Rosmer häilyy konservatiivisuuden (jota edustaa rehtori Kroll) ja uusien aatteiden tuoman muutoksen (Mortensgård) välimaastossa. Hän haluaisi mennä rohkeasti kohti uutta, mutta ei lopulta uskalla tai halua sitä tehdä. Rebekka West ei myöskään uskalla aloittaa uutta elämää esimerkiksi Rosmerin vaimona ja niin mennään jälleen kohti traagista päätöstä.
Henrik Ibsen: Villisorsa (1884, suomennos Eino Palola)
Henkilöt: Gregers Werle (kauppiaan poika, idealisti Ibsenin alter ego?), kauppias Werle (syypää vaimonsa kuolemaan ja Hedvigin oikea isä), Hjalmar Ekdal (haaveksija kuin Gynt, suistuu alamäkeen), Hedvig Ekdal (14-vuotias Ekdalien tytär on luonnehdittu loistavasti, hän liikkuu toden ja leikin välimaastossa), Gina Ekdal (Hjalmarin vaimo)
Näytelmä on tragikomedia Ibsenin mukaan. Illuusiot ovat menneet. On mainittu että Dickensin ja Dostojevskin kaltaisuutta olisi mm. Hjalmar Ekdalin syvästi kärsivässä roolihahmossa.
Näytelmä teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka siinä on varsin hämmentäviä yksityiskohtia kuten tuo villisorsa eli Ekdalien ullakolle pelastettu haavoittunut lintu. Hedvig sekä hänen ilmeisen dementoitunut isoisänsä hoitavat sitä. Isäänsä katkerasti suhtautuva ja kotikaupunkinsa jättänyt Gregers päättää auttaa valokuvaajaksi huonolla menestyksellä ryhtynyttä nuoruuden ystäväänsä Hjalmaria. Hän haluaa ihanteellisesti selvittää kaikille totuuden, mutta tulos ei ole odotettu. Hjalmar kauhistuu totuutta siitä että hänen tyttärensä ei olekaan oikeasti hänen vaan Ginan ja kauppias Werlen. Hän haluaa jättää perheensä. Kauppias on puolestaan taustalla päättänyt auttaa taloudellisesti Hjalmaria, jonka isää (siis häntäkin) hän on kohdellut aikanaan kaltoin. Mutta onnettomuus seuraa toistaan, kun keskusteltuaan Gregersin kanssa Hedvig ottaa syyn isänsä vihaan ja tekee traagisen ratkaisun.
Sivuhenkilö lääkäri Relling lausuu: "Jos riistätte keskitason ihmiseltä hänen elämänvalheensa, riistätte häneltä samalla onnen."
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti