Saksalais-amerikkalainen maalari Lyonel Feininger (1871-1956) nousi taiteilijasuosikkieni joukkoon viimeistään luettuani taidehistorioitsija Peter Vergon kirjan "Music in Painting" (vuodelta 2010), jossa hänelle on omistettu oma kappale. Tuo mainittu kirja tutkii musiikin ja maalaustaiteen yhtymäkohtia ja Feininger on tässä mielessä hyvin mielenkiintoinen. Hän oli muusikkoperheen lapsi ja itseoppinut säveltäjä, joka palvoi Bachin musiikkia ja soitti omien sanojensa mukaan päivittäin jopa 6-8 tuntia urkuharmonia (lähinnä Bachin fuugia). Hän totesi maalauksistaan että Bachin perusolemus sisältyy niihin. Edelleen hän kirjoitti ystävälleen: "Bachin musiikki on elämäni osa samalla tavalla kuin ilma tai maalausten luominen. Kuvani lähentyvät yhä enemmän fuugan synteesiä."
Linkin takana hänen säveltämänsä Fuugan nro 1 esitys: Lyonel Feininger: Fuga nº 1 | Johann Sebastian Jazz - YouTube
Klikkaamalla kuvia ne aukeavat uudessa ikkunassa ja niitä voi suurentaa.
Lasinpalasia, 1927
Vergon kirjassa tämä teos esitetään yhtenä maalatuista "fuugista". Värikentät muodostavat hieman muuntuvien peilikuvien sarjan. Musiikin kontrapunktia mukaillen "päämelodiaa" täydentävät "vastamelodiat".
Marienkirche ja nuoli, 1930
Tässä työssä tornit ja nuolimaiset kuviot peilaavat toisiaan. Vasemmalla oleva suurikokoinen valkoinen nuoli on täysin abstrakti lisä muutoin kohtuullisen realistiseen kirkon kuvaan ja siihen tarjoaa "vastamelodian" mm. aivan keskellä oleva sininen osa (katto?) terävine kärkineen.
Feiningerin perhe muutti Yhdysvalloista Saksaan (josta oli lähtöisin) 1887 ja siellä perheen poika aloitti taideopinnot käyden välillä myös Pariisissa Colarossi-akatemiassa. Sittemmin taiteilija kierteli polkupyörällä ympäriinsä, piirsi kuvia rakennuksista (erityisesti kirkoista) ja vasta joskus vuosia myöhemmin valmistui lopullinen maalaus, joka vastasi sitä sisäistä kuvaa minkä hän oli saanut näkemästään. Alla kaksi sellaista taulua.
Umpferstedt, 1914
Zirchow, 1918
Kuten näkyy, niin hänen Ranskassa saamansa kubistiset vaikutteet ovat muovanneet hänen maalaustyyliään. Ylempi maalaus muistuttaa Georges Braquen tyyliä. Tämähän maalasi myös "musiikkia", joskin vielä konkreettisemmin eli Braquen teosten nimetkin olivat musiikkitermejä tai soittimien nimiä.
Alempi on enemmän Feiningerin omaa, tarkan geometristä kubismia.
Hallen Marktkirche, 1930
Vuonna 1929 Feininger sai tehtäväkseen maalata kuvia Hallen kaupungista, jossa hän sai käyttöönsä ateljeen komeine kaupunkinäkymineen. Tuloksena oli mm. yllä oleva maalaus, jossa yhdistyvät hienovarainen kubismi sekä kontrapunkti.
Rakennusten ohella Feiningerin mieliaiheena olivat laivat.
Hansa-laivoja, 1919. Tämä grafiikkateos muodostaa sekin fuugamaisen "sarjakuvan".
Satamalaituri, 1913. Omaa kubismiaan Feininger kutsui "prismaismiksi" ja tässä yksi vaikuttava tuon runollis-romanttiseksi mainitun tyylin edustaja.
Uransa alkupuolella Feininger piirsi jonkin aikaa sarjakuvia sekä saksalaisiin että yhdysvaltalaisiin lehtiin; nämä kuvat ovat vuodelta 1906. Alkava ukonilma on kuvattu ihanasti personoituna, huomaa mm. pelokas talo sekä viimeisen kuvan ukkosrumpali taivaalla.
Sarjakuvamaisuus näyttäytyi myös joissakin maalauksissa, kuten alla:
Katu Pariisissa ja vaaleanpunainen taivas, 1903
Kahdessa seuraavassa maalauksessa henkilöhahmot ovat saaneet kubistiset muodot:
Pyöräilykilpailu, 1912. Feininger sai vaikutteita myös futurismista, jonka taiteilijat halusivat kuvata tekniikkaa, koneita ja vauhtia.
Kylpijät rannalla. Ihastuttava maalaus. Meri näyttää pianon koskettimistolta?
Nainen malvanvärisessä puvussa, 1922. Rakennuksissa voinee huomata Bauhaus-tyyliä. Feininger toimi 1919-26 Bauhausissa muoto-opin opettajana.
Lintupilvi (pilvi myrskyn jälkeen), 1926. Miten tässäkin teoksessa tuntee kuulevansa musiikkia? Loistavaa liikettä. Jännitettä luo myös vasemmalla oleva pieni ihmishahmo.
1924 Feininger perusti yhdessä Wassily Kandinskyn, Paul Kleen ja Alexej von Jawlenskyn kanssa taiteilijaryhmän "Die blaue Vier" (sininen nelikko). Heidän maalaustyyleissään oli huomattavia eroavaisuuksia, mutta sattumalta (tai sitten ei) myös Kandinsky ja Klee maalasivat omat fuugansa (myös nimeten jotkut taulunsa fuugiksi).
Natsi-Saksa sulki Bauhausin eikä hyväksynyt oikein mitään modernia taidetta. Feiningerin teoksia päätyi natsien "Entartete Kunst" - modernia taidetta pilkkaavaan näyttelyyn. Hän poistui Saksasta Yhdysvaltoihin lopullisesti vuonna 1937.
Manhattan, 1940. Yllättävä maalaus "uudessa" kotimaassa. Kuvastuuko karikatyyrimaisessa esityksessä jonkinlainen pettymys taiteilijan kohtaloon tai sitten New Yorkin pilvenpiirtäjäarkkitehtuuriin? Tai ehkä taiteilija palasi väliaikaisesti nuoruutensa tyyliin.
Kuun verkko, 1951. Viimeisiä Feiningerin teoksia. Upea tunnelma, jossa "prismaismille" ominainen arkkitehtoninen rakenne yhdistyy romanttiseen runollisuuteen.
Lyonel Feininger valokuvattuna
.PNG)
.jpg)
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti