Laulajalegendat näyttämöllä: Bellinin Puritaanit
Korviahivelevän kaunista musiikkia, huikeita melodioita ja poikkeuksellisen korkeita nuotteja. Siinä esimakua Vincenzo Bellinin viimeiseksi jääneestä oopperasta "I Puritani" (Puritaanit) (valmistumisvuosi 1835). Bel canton ystävälle silkkaa nautintoa alusta loppuun!
Bellini ja Gaetano Donizetti olivat Rossinin ohella 1800-luvun alkuvuosikymmenten bel canto-säveltäjien huiput. Tenorilegenda Alfredo Kraus sanoo näin Helena Matheopoulosin kirjassa "Bravo": "Bellini ja Donizetti ovat kaikkein täydellisimmät säveltäjät, mitä pelkkään laulamiseen tulee. Bel canto vaatii samaa täydellisyyttä, hyvää makua ja tyylillistä hienostuneisuutta kuin saksalainen lied, mutta lisäksi vielä dramaattisuutta ja sen seurauksena hetkittäin sellaista äänellistä huolettomuutta, jota ei ole olemassa liedissä." Sopraano June Anderson taas on todennut että "bel canto voi olla sekä kuolettavan tylsää että kaikkein sähköistävintä musiikkia, mitä on olemassa. Noiden oopperoiden on pakko olla muutakin kuin kauniiden äänien laulamista. Niissä on pakko ottaa huomioon sanat, ne intohimot ja tunteet, joista roolihahmot laulavat." Siksi vaaditaan sekä hienoja laulajia että asiansa osaavia kapellimestareita.
Edita Gruberova (1946-2021) on yksi koloratuurisopraanolegendoista, jonka ura näissä rooleissa jatkui hämmästyttävän pitkään. Vielä 2010-luvulla hän lauloi edelleen Puritaanien Elviraa.
Gruberova vertailee Donizettia ja Belliniä "Diiva"-kirjassa: "Bellini on sulokkaampi näistä kahdesta. Hänen musiikissaan on aina hyvin erikoislaatuinen ja välittömästi tunnistettava melodinen linja ja harmoninen struktuuri. Emotionaalisessa katsannossa hän on sulokkaampi, pehmeämpi ja melankolisempi luonne."
Otan ensimmäiseksi esimerkkiesitykseksi vuodelta 1985 löytyvän Bregenzin musiikkijuhlien hienon kokonaisuuden.
I PURITANI - VINCENZO BELLINI - 1985 ( BREGENZ ) GRUBEROVA,FISICHELLA,ZANCANARO,MASINI - YouTube
Arturo Talbot - Salvatore Fisichella, tenori
Sir Riccardo Forth - Giorgio Zancanaro, baritoni
Sir Giorgio - Dimitri Kavrakos, basso
Enrichetta di Francia - Mariana Cioromila, mezzosopraano
Sir Bruno Robertson - Yordy Ramiro, tenori
Lord Gualtiero Valton - Carlo Del Bosco, basso Orkesteri Bregenzin festivaalilla on Wienin sinfonikot ja sitä johtaa Gianfranco Masini. Ohjaaja on Gilbert Deflo, joka ei ole sinänsä kehittänyt mitään erikoisia näyttämökikkoja vaan laulajilla on tilaa laulaa hyvin.
18:20 "O dove fuggo mai...Ah! Per sempre io ti perdei" (Riccardon kaunis cavatina, jossa hän kertoo menetetystä rakkaudestaan Elviraan)
29:30 "Sai come arde in petto mio" (duetto Elvira, Giorgio - Elvira saa tietää että pääsee naimisiin rakastettunsa Arturon kanssa)
43:00 "A te, o cara, amor talora" Arturon cavatina (hääkohtauksen aloittava juhlava tenorin sisääntulo, jossa testataan ylärekisterin hallintaa)
54:40 "Son vergin vezzosa" Elviran aaria (Gruberovan kuviolaulu on täydellistä virtuoosisuudessaan!)
ja finaali (Arturo on paennut hääpaikalta ja hääväki on järkyttynyt)
1.17:00 2. näytös alkaa
1.24:00 "Cinta di fiori" Giorgion aaria (basson suuri aaria, jossa hän kuvaa mieleltään järkkyneen Elviran tilaa)
1.32:30 "O rendete mi la speme...Qui la voce sua soave" Elviran hulluuskohtaus (tässä 15-minuuttisessa testataan sopraanon taituruus ja ilmaisukyky)
1.47:30 "Il rival salvar tu devi" (Giorgion ja Riccardon loistelias duetto, jonka loppustretta "Suoni la tromba, e intrepido" oli jo kantaesityksessä niin suosittu että yleisö vaati sen uusintaa.)
2.00:30 3. näytös alkaa
2.13:00 "Sei pur tu... or non mi inganni" (Elviran ja Arturon duetto, jossa jälleennäkeminen saa rakastavaisten tunteet myllertämään)
2.24:00 "Credeasi misera" (Arturon huikeaa laulutaitoa vaativa aaria, jota muut laulajat säestävät)
Ooppera päättyy onnellisesti, kun Arturon kuolemantuomio raukeaa yleiseen armahdukseen ja rakastavaiset saavat sittenkin toisensa.
Baritoni Giorgio Zancanaro on ollut loistava varsinkin Verdin oopperoissa ja tässäkin hänen miehekäs äänensä vaikuttaa, vaikkakaan nopea kuviolaulu ei tunnu olevan hänen ominta aluettaan.
Tenori Salvatore Fisichella on aivan mahtava, hän hallitsee tyylilajin ja korkeat sävelet soivat kirkkaasti.
Edita Gruberova on, no, Gruberova. Ilmiömäinen virtuoosi.
Prahassa vuonna 2016 70-vuotias Gruberova näyttää aina vaan miten Elviran "hulluuskohtaus" tulee laulaa.
EDITA GRUBEROVA Qui la voce (I puritani) Prague 30XI16 - YouTube
Laulajattarelta kysyttiin mitkä ovat laulajan uran hyvät puolet (huonoina han piti jatkuvaa matkustamista ja eroa lapsistaan): "Se että omistaa äänen, kokee sen fyysisen sensaation, jonka sen soiminen kehossa aiheuttaa ja tuntee kontaktin yleisön kanssa - kaikki se on suuri siunaus,"
Montrealin oopperassa vuonna 1987 pääparina ovat Luciana Serra ja Gregory Kunde.
I Puritani - Bellini - YouTube
Luciana Serra (Elvira), Gregory Kunde (Arturo), Adib Fazah (Riccardo), Pierre Charbonneau (Giorgio), Renato Capecchi (Walton), Gabrielle Lavigne (Enrichetta) - Elio Boncompagni johtaa orkesteria ja ohjaaja on Roberto Oswald. Näyttämökuvat ovat komeita ja esityksessä hieman enemmän liikettä kuin aikaisemmassa.
14:00 "O dove fuggo mai...Ah! Per sempre io ti perdei"
25:00 "Sai come arde in petto mio"
37:00 "A te, o cara, amor talora"
49:00 "Son vergin vezzosa" Elviran aaria ja finaali
1.11:20 2. näytös alkaa
1.18:00 "Cinta di fiori"
1.25:00 "O rendete mi la speme...Qui la voce sua soave" Elviran hulluuskohtaus
1.40:00 "Il rival salvar tu devi"
1.51:00 3. näytös alkaa
2.05:00 "Sei pur tu... or non mi inganni"
2.15:00 "Credeasi misera"
New Yorkin City Operan johtava baritoni Adib Fazah on minulle aiemmin tuntematon laulaja, kuullaan tyylikästä laulua ja komeanpuoleinen ääni virtaa kiinteänä. Giorgion roolissa on kanadalainen Pierre Charbonneau, jota on hieno katsella ja kuulla - eläytyminen on mielestäni loistavaa. Ääni on välillä vähän hauraalta kuulostava, mutta sitä kompensoi sen vivahteikas käyttö.
Luciana Serra (syntynyt hänkin vuonna 1946) oli yksi aikansa koloratuuritähdistä. Hän on erilainen kuin Gruberova, ääni on suurempi, mutta kylläpä hän käyttää sitä vivahteikkaasti. Hulluuskohtauksen ohjaus tuo liikettä ja liikutusta. Koloratuurikuviot lienevät Gruberovan esittämänä hitusen huikeampaa "ilotulitusta", mutta kyllä tässäkin on ilmiömäinen laulaja!
Gregory Kunde (syntynyt 1954) on mielenkiintoinen laulaja, joka nousi maineeseen 80-luvulla tämän tyyppisissä bel canto-rooleissa saatuaan mentorikseen alan legendan Alfredo Krausin. Kunde teki nuo roolit loisteliaasti, kuten voi kuulla tässäkin esityksessä. Hän laulaa edelleenkin, mutta nyt rooleina ovat mm. Verdin Otello ja Radames sekä Saint-Saënsin Samson eli ollaankin jo dramaattisen tenorin alueella.
Tenorin finaaliaariassa "Credeasi misera" alkuperäinen vaatimus oli laulaa korkeaa C-säveltä vielä pari pykälää korkeampi F. Jos tämän sävelen haluaa laulaa ilman että se kuulostaa jonkinlaiselta kukon kiekaisulta, niin se tehdään falsettona (näin esim. Luciano Pavarotti oopperan kokonaislevytyksellä). Yleensä esityksissä tenori laulaa tämän kohdan matalampana. Löytyy kuitenkin muutama levytys laulajilta, jotka tekevät tuon F-sävelen jopa rintaäänellä. Paras tai ainakin jännittävin lienee Nicolai Geddan versio:
"Credeasi misera" with high F, Nicolai Gedda, Beverly Sills, I Puritani - YouTube
Yksi hienoimmista koloratuuritaitureista on ollut Mariella Devia ja siksi otan tähän väliin hänen esityksensä "hulluuskohtauksesta" Venetsian oopperassa 1995. (Nello Santi johtaa, Giorgio Zancanaro on Riccardona tässäkin)
Mariella Devia - Qui la voce sua soave - Puritani - Bellini - 1995 - YouTube
Bellini sävelsi toisen version oopperastaan tähtisopraano Maria Malibranille, mutta Malibran ei sitä kuitenkaan ehtinyt esittää partituurin tultua esityspaikkaan Napoliin myöhässä. Sitten kuoli ensin säveltäjä jo syyskuussa 1835 ja vuotta myöhemmin 28-vuotias laulajatar menehtyi ratsastusonnettomuuden seurauksena. Niinpä vasta vuonna 1986 kuultiin tämä versio ensimmäistä kertaa ja siitä esityksestä on videoesitys.
Malibran-versiossa sopraanorooli on kirjoitettu vähän matalammaksi, Riccardoa ei laula baritoni vaan tenori ja hänen sekä Giorgion suuri duetto puuttuu kokonaan. Loisteliaassa finaalissa taas sopraano laulaakin tenorille alunperin kirjoitetut huippukohdat.
Katia Ricciarelli (Elvira), Chris Merritt (Arturo), Juan Luque Carmona (Riccardo), Roberto Scandiuzzi (Giorgio), Eleonora Jankovic (Enrichetta).
Barin oopperassa soittaa Sisilian oopperaorkesteri, jota johtaa Gabriele Ferro. Ohjaus on Pier Luigi Pizzin. Tässäkin näyttämökuva pitäytyy perinteiseen tyyliin, draama on musiikissa eikä laulajilta vaadita temppuja tai ylinäyttelemistä.
I Puritani V Bellini Teatro Petruzzelli di Bari - YouTube
17:50 "O dove fuggo mai...Ah! Per sempre io ti perdei" Riccardon cavatina
41:30 "A te, o cara, amor talora" Arturon cavatina
54:40 "Son vergin vezzosa" Elviran aaria
Seuraavan Arturon, Riccardon ja Enrichettan tertseton finaaliosa (cabaletta) on harvemmin kuultua musiikkia (joitakin liian pitkinä pidettyjä kohtauksia nimittäin yleensä lyhennetään): tästä se alkaa 1.03:30 "Addio, o Elvira" - hienoa musiikkia!
1.22:30 2. näytös alkaa
1.31:30 "Cinta di fiori" Giorgion aaria
1.42:00 "O rendete mi la speme...Qui la voce sua soave" Elviran hulluuskohtaus
1.59:00 oopperan finaali alkaa (tässä versiossa näytöksiä on kaksi)
2.12:00 "Sei pur tu... or non mi inganni"
2.33:00 "Qual mai funerea voce funesta" (Elviran aaria, jossa sävel on sama kuin Arturon aariassa "Credeasi misera") - tässä Ricciarellin tulkintataito on parhaimmillaan!
Katia Ricciarelli (mielenkiintoista että hänkin syntyi 1946) tässä "Malibran-roolissa" ei ole varsinainen koloratuurisopraano, mutta kuviolaulu sujuu hienosti. Hänen äänensä tuntuu välillä hauraalta, mikä toisaalta lisää roolihahmon liikuttavuutta.
Hieman voi harmitella että huikea Chris Merritt ei pääse laulamaan lopun virtuoosimaisia tenoriosuuksia, kun ne on annettu sopraanolle. Riittävästi häntä voi kuitenkin kuulla oopperan alkupuolella sekä finaalin alussa. Merrittin äänessä on vahva baritonaalinen perusta ja korkeat sävelet soivat sitten mahtavasti ja vaivattomasti.
Riccardon rooliin tässä vaihdettu tenoriääni tuntuu sopivan, sillä se tuo lisää herkkyyttä ja lyyrisyyttä tälle kilpakosijalle, erityisesti hänen suureen aariaansa "Ah! Per sempre io ti perdei".
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti