György Cziffra - "pianisti, jolla oli 50 sormea"
"Lisztin reinkarnaatio", "Pianistien pianisti", "Pianon akrobaatti" ovat lempinimiä jotka tämä pianisti on saanut. Paras kaikista on ehkä "Pianisti, jolla on 50 sormea". Sen nimen antoi hänen oppilaansa Pascal Amoyel musiikkispektaakkelille, jonka hän laati opettajastaan.
Kyseessä on siis György tai ranskalaisittain Georges Cziffra (1921-94).
Cziffran henkilöhistoria on melkoinen seikkailutarina. Hän syntyi Budapestissä melko köyhään muusikkoperheeseen, joka oli asunut Pariisissa 1910-luvulla. Sodan sytyttyä perheen isä vangittiin ja muu perhe palautettiin Budapestiin. Isän päästyä takaisin kotiin syntyi sitten kahdelle vanhemmalle tyttärelle veli. Toinen siskoista sai ostettua pianon ja siitä alkoikin ihmelapsi-Györgyn ura. Hän nimittäin alkoi muutaman vuoden ikäisenä matkia sisarensa soittamista ja ilman nuotteja hän osasi pian soittaa korvakuulolta melodioita ja improvisoida. 5-vuotiaana hänet palkattiin sirkukseen soittamaan ja 9-vuotiaana hän pääsi kaikkien aikojen nuorimpana opiskelijaksi Liszt-akatemiaan.
1941 hän meni naimisiin egyptiläisen Soleikan kanssa ja heille syntyi poika, György junior. Sota keskeytti opiskelun ja konsertoinnin, hän joutui itärintamalle ja siellä venäläisten partisaanien vangiksi. Unkarin vaihdettua sitten puolta hän siirtyi puna-armeijan leipiin aina vuoteen 1946 asti, jolloin hän neljän vuoden tauon jälkeen näki vaimonsa ja lapsensa.
Dramatiikka Cziffran elämässä ei päättynyt suinkaan tähän. 1950 hän yritti perheineen paeta kommunistisesta kotimaastaan, mutta jäi kiinni. Seurasi kolme vuotta työleiriä, jossa hän joutui kantamaan painavia sementtisäkkejä ja vahingoitti siinä ranteensa. Siitä johtuu hänen soittaessaan käyttämänsä rannetuki, joskin BBC-television ohjelmassa kuulemani toisen version mukaan hän olisi repinyt ranteensa piikkilankaan rajaa ylittäessään. Jonkin ajan kuluttua leiriltä pääsemisen jälkeen hän sai viimein kulttuuriministeriön tunnustuksen pianovirtuoosina ja pääsi esiintymään konserttisaleihin (sitä ennen hän esiintyi lähinnä baareissa soittaen myös jazzia). 1955 hän sai Liszt-palkinnon ensimmäisenä ei-säveltäjänä.
Lokakuussa 1956 Unkarin kansannousun tukahduttamisen jälkeen hän onnistui pakenemaan perheineen Itävaltaan ja siirtyi sieltä Ranskaan saavuttaen heti suurta mainetta. Ranskan kansalainen hänestä tuli vuonna 1968.
Franz Lisztin toinen pianokonsertto (lopullinen versio valmistui 1861) on sekä taiturillisuutta että suurta tulkinnallista herkkyyttä vaativa mestariteos. Esimerkiksi hidas osa Allegro moderato (alkaa kohdasta 7:07) on kuin pilvien päällä leijailemista (ihana sellosoolon aloittama jakso 9:03). Levytys on vuodelta 1958 ja Philharmonia-orkesteria johtaa André Vandernoot.
Lisztin loistelias pianosonaatti (1853) saa Cziffralta huikean tulkinnan, jossa tuntuu olevan kaikkia mahdollisia tunnelatauksia. Sonaattia on kutsuttu milloin minkinlaisen uskonnollisen, henkisen tai sisäisen kamppailun kuvaajaksi sekä myös Faustin ja paholaisen yhteenotoksi. Mielestäni Cziffra ei tässäkään ole mikään pinnallinen virtuoosi vaan tuo esiin teoksessa vuorottelevat herkät ja hehkuvan dramaattiset hetket.
Georges Cziffra: Liszt - Sonata in B Minor, 'La Sonate pour piano en si mineur' S.178 - YouTube
"Dante-sonaatti" tai fantasia-sonaatti (1849) on ohjelmallinen pianoteos, jossa pianisti matkaa kuoleman valtakuntaan Danten Jumalaisen näytelmän opastamana. Kuulemme valitusta helvetin puolelta mutta myös seesteistä rauhaa paratiisista. Paavali Jumppanen on mainiosti analysoinut sonaatin ja fantasia-sonaatin sekä Faust-sinfonian yhteisiä teemoja: Welcome to Hell – Liszt’s musical gates into the netherworld | Paavali's studio (paavalijumppanen.com)
Cziffran levytys: Liszt - Après une Lecture du Dante - Fantasia quasi Sonata (Audio+Sheet) [Cziffra] - YouTube
Chopin oli toinen pianistisankarimme ohjelmiston tukipylväs. Harvinaisella videolla nähdään isä ja poika Chopinin e-mollikonserton esityksessä vuonna 1967. Cziffra junior oli lahjakas kapellimestari ja johtaa tässä Ranskan radion orkesteria. Erittäin runollinen ja sointikuvaltaan hienostuneen yhtenäinen tulkinta.
(VIDEO) György Cziffra - Chopin Piano Concerto No. 1 (1967) - YouTube
Cziffra junior kuoli traagisesti tulipalossa vuonna 1981, jonka jälkeen isä-Cziffra masentui täysin ja vähensi konsertoimista. Vasta vuonna 1986 hän aloitti uudestaan kovan harjoittelun tehden vielä muutamia levyjä.
Jos Liszt olikin Cziffran "nimikkosäveltäjä" (Lisztiä ei muuten soittajan uran aikana pidetty niin suuressa arvossa kuin nykyään), niin soitti hän muidenkin säveltäjien teoksia tyylin halliten.
Levytys Mozartin a-mollisonaatista on klassisen tyylin mukainen, ei romanttista hehkutusta: Georges Cziffra plays Mozart Sonata in A minor K 310 - YouTube
Television studiossa hän soittaa ihastuttavalla herkkyydellä Ravelin veden leikkiä "Jeux d'eau", Chopinin Nokturnin Fis-duuri sekä Lisztin sovituksen Paganinin sävellyksestä "La Campanella": CZIFFRA PLAYS RAVEL CHOPIN AND LISZT'S LA CAMPANELLA 'LIVE' 1970s - YouTube. Katsokaapa soittajan ilmeitä hänen nauttiessaan soitosta ja miten vaivattomalta soitto vaikuttaa!
Pianistimme teki Liszt-perinnettä jatkaen useita sovituksia eri teoksista ja useimmiten ne ovat lähes käsittämätöntä soittotekniikkaa vaativia. Sovitus Rimsky-Korsakovin "Kimalaisen lennosta" on sellainen että ei taida 50 sormeakaan riittää sen soittamiseen: Rimsky-Korsakov-Cziffra - Flight of the Bumblebee (audio + sheet music) - YouTube
Pakko ottaa tähän vielä toinenkin esimerkki hänen suoranaista pianotaikuruutta vaativista sovituksistaan eli Rossinin Wilhelm Tell-oopperan alkusoitto: Cziffra Rossini William Tell overture - YouTube
Näitä teoksia kuullessaan ymmärtää miksi monet ovat pitäneet Cziffraa pinnallisena virtuoosina, mutta toivon että aikaisemmat esimerkit todistavat hänen ollaan erittäin ilmaisuvoimainen ja herkkä tulkitsija.
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti