Helsingin taidekesää - Hanasaari

 Hanasaari on tullut viime vuosina yhdeksi suosikkikohteistani. Siellä on nähtävillä sekä ulkona että sisällä paljon hienoa taidetta ja vieläpä kauniiden merimaisemien säestämänä.

Vaihtuvien näyttelyjen galleriassa on tällä kertaa esillä Lars-Gunnar Nordströmin (1924-2014) 100-vuotisuutta juhlistava pieni, mutta inspiroiva näyttely. Se on avoinna ensi helmikuulle asti. Nordströmin lisäksi näyttelyssä on kahden nykytaiteilijan töitä.


Sarja Nordströmin "jazzahtavaa" maalaustyyliä. Hän oli jazzin ystävä ja hänen teoksiaan voinee kuvata musikaalisiksi, rytmikkäiksi vaikka hän ei ehkä itse sitä halunnutkaan. Maalaukset ovat suunniteltuja, mutta loppujen lopuksi tunne lienee ratkaissut mihin suuntaan kuviot kääntyvät. Arkkitehtikoulutuksen saaneena taiteilija toki tiesi tarkkaan geometriikan säännöt. Kuitenkaan hänen töistään ei helposti löydy varsinaista järjestelmää. 

Nordström ei halunnut liittää teoksiinsa mitään konkreettisia elementtejä (suurin osa teoksista onkin nimeämättömiä). Hänen mukaansa hänen taiteensa ei ole "silmien musiikkia" vaan täysin abstraktia. Siinä mielessä hän myös halusi maalata mahdollisimman sileitä pintoja kovalevylle, jotta maalaukset eivät antaisi mitään assosiaatioita todellisuuteen.



Ihastuttava näkymä Hanasaaren yläaulasta. Svenskt Tenn -kalusteita ja upeita abstrakteja maalauksia.



Takaisin näyttelyyn ja Robin Lindqvistin "ei-täydellistä" abstraktiota edustava pieni maalaus "Fylgja" (nimi tarkoittaa myyttistä, ihmistä suojelevaa henkiolentoa).


Saman tekijän "Assange"


Ja vielä yksi Lindqvistin jännittäviä assosiaatiota herättävä teos: "Black Oil Through Syrian Soil"




Nordströmiä parhaimmillaan - ihan selvästi nuotteja?




Näyttelyn kolmas taiteilija on Jarkko Räsänen. Hänen teoksensa ovat tietokone-ohjelmalla tehtyjä: valokuvatiedosto on ensin pilkottu kapeiksi siivuiksi ja sitten järjestelty siivut uudelleen esimerkiksi tummimmasta kirkkaimpaan. Tämän nimi on "Väylä".


Toinen Räsäsen teos: "Tartaros". Tartaros oli antiikin mytologiassa manalan alin taso, jossa pahantekijöitä kidutettiin.


Räsäsen "Gorgoni" - vasemmalla alhaalla on pieni naisen pää ja hänen hiuksistaan lähtee kasvamaan teoksen nauhamainen kuvio. Gorgonit olivat antiikin myytin hirviöitä ja yksi niistä oli Medusa, jonka käärmehiuksisen pään Perseus leikkasi irti miekallaan.



Hanasaaren ulkotiloissa on tämä Nordströmin metalliveistos "Dimensionell konstellation" vuodelta 1978.


Toinen ulkotilojen teos, tanskalaisen Jeppe Heinin "Fragmented Circle" (2018). Teräksiseen peilikuvaan saa alati vaihtuvia näkymiä riippuen siitä mihin itse siirtyy. 




Yksi Hanasaaren parhaita puolia on upea merellinen maisema.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mohamed Mbougar Sarr kirjoittamisen salaisuuksien jäljillä

Helsingin taidekesää 2023 - klassikoita

Sopeutumattomat - kolme kirjaa