Naisten asema sosialismissa oli/on parempi

 Kristen Ghodsee: Why Women Have Better Sex Under Socialism (Miksi naiset saavat parempaa seksiä sosialismissa) - julkaistu 2018.

Alaotsikko on And other arguments for economic independence (Ja muita perusteluja taloudelliselle itsenäisyydelle)

Ghodsee lukee sosialistisiin maihin myös Pohjoismaat ("demokraattinen sosialismi"), joskin kirja enimmäkseen kertoo Itä-Euroopan maista ("valtiososialismi") ja niiden monessa mielessä naisten kannalta edistyksellisestä politiikasta. Hän ei toki kuitenkaan halua paluuta valtiososialismiin, koska se kokeilu johti autoritarismiin ja näin epäonnistui. 

Kirjoittaja, Pennsylvanian yliopiston professori, on erikoistunut tutkimaan Itä-Euroopan maiden muutosta sosialismista kapitalismiin ja sen sosiaalisia vaikutuksia. Kirjan teemaksi hän kertoo sen että sääntelemätön kapitalismi heikentää naisten asemaa ja yhteiskuntien tulisi sen vuoksi ottaa jotkin sosialismin ideat käyttöön. Näin naisille saataisiin parempi taloudellinen itsenäisyys, paremmat työolot, parempi työn ja kotielämän tasapaino sekä jopa parempaa seksiä.

1900-luvun valtiososialismi paransi kiistattomasti naisten asemaa: sosiaaliturva, terveydenhuolto ja työelämän sekä koulutuksen tasa-arvo johtivat merkittäviin muutoksiin. Naisten riippuvuus miehistä väheni roimasti. Toki naisten aseman eräät puolet olivat edelleen huonosti: yhteiskunnat eivät puuttuneet seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan eivätkä myöskään luopuneet ajatuksesta naisista erityisesti äiteinä ja kodinhoitajina.

Itä-Saksassa kannustettiin naisia saamaan lapsia, mutta avioliittoa ei pidetty välttämättömänä tätä varten. Valtio avusti yksinhuoltajia ja niinpä vuonna 1989 jopa 34% kaikista synnytyksistä oli avioliiton ulkopuolisia (Länsi-Saksassa 10%).

Entiset itä-saksalaiset miehet valittivat vuonna 2006 tehdyssä haastattelututkimuksessa että Itä-Saksan aikana naiset olivat liian itsenäisiä eikä heitä voinut rahankaan avulla houkutella. Miehen täytyi olla kiinnostava. Länteen siirtyminen teki miehille tästä helpompaa, heidän valta-asemansa naisiin nähden vahvistui.

Kirja kertoo muista muutoksista Itä-Euroopan naisten asemaan siirryttäessä pois sosialismista. Monista naisista on tullut kauppatavaraa seksialan markkinoille. Kapitalismi kohtelee naisia työmarkkinoilla miehiä vähempiarvoisina. Niinpä suuri osa naisista ohjautuu julkisen sektorin töihin. Heikentyvä sosiaaliturva heikentää erityisesti naisten asemaa, koska heidän pääasiallisella vastuullaan ovat edelleen koti ja lapset. Lisääntynyt työttömyys ja sosiaaliturvan romahdus ovat johtaneet osaltaan siihen että syntyvyys on laskenut todella alas: vuonna 2017 laskelmien mukaan 16 entistä sosialistista maata oli niiden 20 maan joukossa, joissa väestönmuutoskehitys vuoteen 2030 oli negatiivisin.

Kirjoittaja ei siis suhtaudu kapitalismiin mitenkään positiivisesti, päinvastoin. Hän muistaa vitsin, jota Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa kerrotaan nykyään: Kaikki mitä meille kerrottiin kommunismista oli valhetta, mutta kaikki mitä kerrottiin kapitalismista oli totta.

Sosialismilla kuitenkin pelotellaan ihmisiä, aina mainitaan Stalinin gulagit, Ukrainan nälänhätä jne. Vitsikäs esimerkki: Jos haluan jakaa lumilinkoni naapurin kanssa, se tarkoittaa että toivon salaa naapurin joutuvat gulagiin.

Miten sitten tuo parempi seksi?

Kapitalismissa seksi on valitettavan usein vaihdon väline, pahimmillaan kaupallinen sellainen. Monilla naisilla paras vaihtoehto saada hyvä elintaso on  muuttua kauppatavaraksi. Karmeimmat esimerkit tulevat varmaankin nyky-Venäjältä, jossa prostituutio ja porno kukoistavat, miehet ylläpitävät rakastajattaria, nuoret naiset kouluttautuvat "gold-digger"-opistoissa nappaamaan rikkaita miehiä "sponsoreikseen". 

Seksuaalikasvatus oli ja on sosialistisissa maissa ohjaamassa sekä naisia että miehiä ymmärtämään toistensa tarpeita. Tutkimustenkin mukaan esimerkiksi kotitöiden oikeudenmukaisempi jako lisää parisuhteen tyytyväisyyttä ja parantaa siten seksielämää. Sosialistisessa Puolassa valtio tuki laadukasta seksuaaliterapiaa ja yhä edelleen tutkimukset viittaavat siihen että puolalaisten sukupuolielämä on onnistuneempaa kuin monissa länsimaissa, joissa kaupalliset mallit tukeutuvat enemmän pillerien apuun seksiongelmissa.

Kun sosialistisissa maissa kysyttiin nuorilta sukupuolielämästä he olivat huomattavan vapaamielisiä suhteessa useimpiin siihen liittyviin asioihin kuten esi-aviollisiin suhteisiin, kun taas hylkivät prostituutiota (miksi myydä seksiä, kun valtio takaa toimeentulon?).

Avioerot olivat suhteellisen helppoja saada ja mm. Itä-Saksassa kannustettiin tasa-arvoisiin parisuhteisiin, kotitöiden jakamiseen jne.

Vuosina 1988 ja 1992 tehtiin kyselytutkimus Itä- ja Länsi-Saksan asukkaiden seksin laadusta. Tulokset olivat vähintäänkin mielenkiintoisia.

Olivatko naiset tyytyväisiä viimeisimpään seksikokemukseensa: Itä 75%, Länsi 46% (miesten osalta prosentit olivat vastaavasti 74% ja 82%).

Tunsivatko naiset olevansa onnellisia seksin jälkeen: Itä 82%, Länsi 52%.

Lukija tietysti pohtii onko Pohjoismaiden sosialismin tila edelleen yhtä positiivinen naisten kannalta nyt kun konservatismi on nostanut päätään ja hallitukset leikkaavat sosiaaliturvaa melkoisella innolla.

Hyvä sosiaaliturva antaa ihmisille vapautta, koska silloin voi tehdä vapaita valintoja omassa elämässään pelkäämättä toimeentulonsa puolesta. 

Kirjan loppuosassa Ghodsee pohdiskelee mahdollisuuksia erityisesti naisten kannalta niin onnettoman kapitalismin kurssin kääntämiseen tai jopa koko systeemin pysäyttämiseen. Hän toivoo että kapitalismi ei romahda isolla räjähdyksellä aiheuttaen näin liian nopean mullistuksen vaan liukuu pehmeästi kohti uutta, parempaa yhteiskuntamallia. Ehkäpä ihmiset ymmärtäisivät mikä voima on joukkovoimalla ja käyttäisivät sitä muuttamaan asioita yhdessä. Ei ihme että kapitalismin valtapiirit pyrkivät halveksimaan ihmisten yhteistoimintaa ja korostavat individualismin sekä omanvoitonpyynnin ideologiaa.