Nizzan erikoisuuksia

Masséna-museon komea sali

 Nizzan vierailulla löytyi monenlaisia kulttuurikohteita. Esittelen seuraavat näkemäni museot: Palais Lascaris ja Musée Masséna.

Palais Lascaris on vanhassa kaupungissa sijaitseva rakennus, jota ei tosin kadulta katsoen varsinaiseksi palatsiksi huomaa - se on sen verran huomaamaton kapealla pikkukadulla. Sisällä tämä 1600-luvun barokin edustaja tarjoaa hienoja herkkupaloja, Palatsin rakennutti aikanaan Lascaris-Vintimillen aatelisperhe ja siitä tuli museo vuonna 1970. Saimme mukavan ystävällisen vastaanoton heti ovella, kun meidät toivotettiin "sisäänheittäjän" puolesta tervetulleiksi ja kerrottiin että ostamalla museopassin saisimme 15 eurolla vierailla 4 päivän aikana 10 museossa (kaikki muut Nizzan museot paitsi Chagall). Ostimme tietenkin passit!

Lascaris-Vintimille -suvussa oli useita Maltan ritarikunnan jäseniä ja osa huoneista sekä esineistöstä muistuttaa tuosta historiasta. Muu kokoelma koostuu 1600- ja 1700-luvun sisustuksesta ja taideteoksista sekä varsin vaikuttavista vanhoista musiikki-instrumenteista.

Näkymä Lascaris-museon kauniisti koristellusta portaikosta

Hämmästyttävä ja kaunis soitin nimeltään "Calderarpa - pianoharppu" vuodelta 1889. Sen toisella puolella on pianokoskettimet!

Palatsin herkistävää sisustusta ja takana näkyy lisää soitinkokoelmaa.

Palatsin kappeli monine taide-esineineen. Kattokoristelu oli kaikissa saleissa upea. Tässä kattomaalauksessa kypäräpäinen Viisaus (Minerva) haastaa Ajan ja Kuoleman.

Loisteliaasti koristeltuja kitaroita 1600- ja 1700-luvuilta. Norsunluuta ja harvinaisia puulajeja on käytetty taidolla.

Talon vaikuttava "edustusmakuuhuone" atlanttien ja karyatidien vartioimana. Vieraat saattoivat tulla vastaanotolle edessä olevaan alkoviin, kuninkaallisten palatsien tyyliin.

Maltan ritarien tunnuksia maalauksissa olevien herrojen asusteissa. Jean-Paul Lascaris de Castellar  toimi vuodesta 1636 vuoteen 1657 (jolloin hän kuoli peräti 97-vuotiaana) Maltan ritarikunnan suurmestarina eli oli tavallaan koko Maltan hallitsija. Hän ylläpiti laivastoa taistellen turkkilaisia vastaan, kävi kauppaa ja rakennutti Vallettan kaupunkiin mm. suuren sairaalan. Ilmeisesti hän hoiti virkaansa tehtävän vaativalla kristillisellä armollisuudella, vaikka museossa nähtävillä olevassa muotokuvassa hän näyttääkin erittäin ankaralta mieheltä.

Lisää kattomaalauksia.

Vielä näkymä kapeaan sisäpihaan ja sen viereisen portaikon koristeluun.

Museossa on myös aina jokin erikoisnäyttely: tällä kertaa ns. kuriositeettien näyttely esitteli aikanaan  eksoottisina pidettyjä aasialaisia esineitä jne.

Aivan toisenlainen nähtävyys on Villa Masséna Promenade des Anglais-kadun vierellä. Rakennuksen suunnitteli tanskalainen arkkitehti Hans-Georg Tersling ja se valmistui 1901. Tyylillisesti se on uusklassinen italialaisilla mausteilla. Komean huvilan omisti Napoleonin armeijan marsalkan André Massénan pojanpoika Victor d'Essling (sukunimi johtuu siitä että marsalkka sai Esslingin prinssin tittelin) ja tämän poika lahjoitti sen jo 1919 Nizzan kaupungille. Se on ollut näin museona vuodesta 1921 alkaen.

Alakerran käytävä antaa aavistusta komeista saleista.

Juhlasali on huikean koristeellinen. 

Pienemmässä salissa muistetaan Napoleonin aikaa.

Portaikosta löytyy talon omistaneen Esslingin perheen kuva.

Yläkerta on Nizzan historian näyttely. Sieltä löytyy mm. Giuseppe Garibaldin muotokuva, Napoleonin kuolinnaamion yksi versio, hänen puolisonsa Joséphinen koruja ja myös oheinen talvimatkailua mainostava juliste (maalannut Jules Chéret, nizzalainen Belle Èpoque -ajan suurnimi). Näyttely ei nyt tehnyt erityisen suurta vaikutusta tähän kävijään kuitenkaan.

Englannin kuningatar Victorian muotokuvan kopio on kuningattaren lahjoitus Ranskan silloiselle presidentille Félix Faurelle. Victoria kävi Nizzassa lomailemassa useina talvina 1890-luvulla ja kaupungista löytyy myös hänen patsaansa sekä Hotelli Régina Palace, joka rakennettiin hänen suurta seuruettaan ajatellen (myöhemmin siellä asui ja työskenteli taiteilija Henri Matisse!). Kertomuksen mukaan kuningatar sanoi hieman ennen kuolemaansa vuonna 1901: "Jos vain pääsisin Nizzaan, niin paranisin!". Alkuperäisen muotokuvan muuten maalasi Heinrich von Angeli vuonna 1885.

Régina-hotelli nykyisellään. Aivan sen vieressä on Matisse-museo.