Laulajalegendat näyttämöllä: Don Giovanni

Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera Don Giovanni (kantaesitys Prahassa 1787) on yksi oopperan historian kulmakivistä. Melkein täydellinen ooppera. Yhä edelleen kiistellään nimihenkilön merkityksestä: onko hän tuhoon tuomittu elostelija vai uuden ajan vapaan ihmisen symboli? Ja ovatko kaikki oopperan naiset oikeasti häneen rakastuneita vai hetkellisesti hullaantuneita ja poissa tolaltaan?

Luin useampia analyyseja teoksesta. Yhden tulkinnan mukaan ooppera ennakoi Ranskan vallankumousta, joka tapahtui muutama vuosi myöhemmin: Don Giovanni edustaa henkilönä vanhaa valtaa ja kulttuuria, Don Ottavio ja kumppanit uutta maallisempaa ja myös moraalisempaa kulttuuria. Oopperan ensimmäisen näytöksen juhlakohtauksessa lauletaan "Eläköön vapaus".

Giovanni on myös täydellinen narsisti, joka vähät välittää muista ihmisistä - naisetkin ovat hänelle vain saalistuksen ja keräilyn kohteita, kuten Leporellon luetteloaaria todistaa.

Oopperan libretossa se on määritelty olevaksi "Dramma giocoso" (koominen draama), mutta Mozartin omassa käsikirjoituksessa "Opera buffa" eli puhdas koominen ooppera. Kun tarkemmin kuuntelee musiikkia ja roolihahmojen käyttäytymistä, niin koominen puoli on mielestäni selkeä. 

Donna Elvira, Don Giovanni ja Leporello (katsokaa Siepin silmiä!)

Salzburgin musiikkijuhlat 1954: Don Giovanni - Salzburg Festival 1954 - Amadeus Mozart (multi subtitles/multisubtítulos) - YouTube

Cesare Siepi (Don Giovanni), Otto Edelmann (Leporello), Elisabeth Grümmer (Donna Anna), Anton Dermota (Don Ottavio), Lisa della Casa (Donna Elvira), Erna Berger (Zerlina), Walter Berry (Masetto), Deszö Ernster (Komtuuri); Wiener Staatsopernchor; Wiener Philharmoniker, johtaa Wilhelm Furtwängler (näyttämöohjaus Herbert Graf; elokuvaohjaus Paul Czinner)

Tämä värifilmi on yksi suurimmista lahjoista meille oopperan ystäville, uskomatonta että se on filmiteknisestikin näin laadukas. Laulajat, orkesteri ja ohjaus ovat minun mielestäni täydellisesti "oikeat". Jos nykyään tämä ooppera otetaan usein hyvin vakavana psykologisena draamana, niin tässä esityksessä sen ihana koominen puoli on hienosti näkyvillä. Ei tarvitse kuin katsoa Cesare Siepin ilmeitä, kun päähenkilö epäonnistuu jokseenkin kaikessa mihin ryhtyy. 

Giovannissa "täytyy olla tiettyä balettimaisuutta sekä tiettyä fyysistä ja moraalista huolettomuutta", on todennut roolia paljon laulanut Sherrill Milnes ja Siepin liikkeet ovatkin kuin balettia. Toisaalta loppukohtauksessa voimme nähdä hänen eleissään ja ilmeissään pelkoa ja epävarmuutta eikä vain epäinhimillistä demonista "sankaruutta". Fantastinen roolityö!

Mozartin musiikki on niin täydellisen onnistunutta että on melkein turha nostaa esiin joitakin aarioita tai kohtauksia. Otan tähän sitten kuitenkin esimerkkikohtauksia:

42:10 "La ci darem la mano" (Giovanni, Zerlina)
51:00 "Non ti sfidar o misera" - kvartetto (Elvira, Giovanni, Ottavio, Anna)
1.41:00 Giovannin serenadi "Deh vieni alla finestra"

2.40:00 finaali, komtuurin patsaan sisääntulo

Filmin alussa näytetään kapellimestarilegenda Wilhelm Furtwängler johtamassa alkusoittoa. "Musiikki ei ole sarja ääniä vaan eri voimien välinen kamppailu." (Furtwänglerin mielipide). 

Furtwängler johtaa alkusoittoa

Donna Annan rooli on varmaankin eniten keskusteltu tässä oopperassa. Vapauttaako Giovanni hänen naiseutensa vai mitä hänelle oikein tapahtuu? Jännittävää sinänsä että useissa Don Juanin näytelmäversioissa tämä rooli on hyvin pieni ja loppuu yhteen tapaamiseen Don Juanin kanssa. Mozartilla rooli on varsin merkittävä, mutta toisaalta se ei juurikaan kehity oopperan aikana. Hän vain valittaa koko ajan. Onko se liioittelussaan jopa koomiseksi tarkoitettu vai totista totta? Mene tiedä, Grümmer ainakin laulaa musiikkinsa upeasti.

Hänen hienot aariansa:
55:50 "Or sai chi l'onore"
2.24:55 "Non mi dir"

Donna Elvira on ilman muuta koominen musiikkinsakin osalta, vaikka hänen kärsimyksensä ja vihansa on aidon tuntuista. Hän lienee ainoa Giovanniin oikeasti rakastunut nainen tässä oopperassa. Lisa della Casa oli aikansa suuria sopraanoja ja tyyliä, herkkyyttä sekä taitoa on vaikka muille jakaa.

Esimerkkinä aariat: 23:30 "Ah, chi mi dice mai"  
2.09:50 "In quali eccessi o Numi... Mi tradi quell'alma ingrata"

Elvira pyytää taivaasta armoa itselleen ja Giovannille

Masetto ja Zerlina sovinnonteossa

Anna ja Ottavio lohduttavat toisiaan

Teoksen lopussa on ehkäpä oopperahistorian vaikuttavin kuolinkohtaus, kun komtuurin patsas hakee Giovannin helvettiin. Katsokaa miten huikeasti patsas yllättää pahantekijän tässä esityksessä (2.41:30). Sitä seuraa monien kritisoima loppusekstetto, jossa muut roolihenkilöt laulavat saadusta opetuksesta, mutta myös tietynlaisesta menetyksestä. Se on oleellinen osa todistamassa vanhan aristokraattisen ja kenties eroottisen (?) maailman tuhoa ja uuden maallisemman, moraalisemman, porvarillisemman maailman alkua. Vallankumous on alkanut pari vuotta ennen Ranskan vallankumousta!

Giovanni komtuurin patsaan yllättämänä (jälleen Siepin silmät!)

Salzburgin musiikkijuhlat 1987: Mozart - Don Giovanni dramma giocoso K. 527 (Herbert von Karajan, Salzburg Festival, 1987) - YouTube

Don Giovanni: Samuel Ramey Il Commendatore: Paata Burchuladze Donna Anna: Anna Tomowa-Sintow Donna Elvira: Júlia Várady Don Ottavio: Gösta Winbergh Leporello: Ferruccio Furlanetto Masetto: Alexander Malta Zerlina: Kathleen Battle Konzertvereinigung Wiener Staatsopernchor, Wiener Philharmoniker Kapellimestari: Herbert von Karajan Ohjaus: Michael Hampe

Tämä ohjaus ei ota koomista puolta niin hyvin huomioon kuin edellinen klassikko. Hienoa laulua riittää, mutta näyttämöllä ollaan aika tosissaan.

Lavalla nähdään useita aikansa tähtilaulajia, joista Varady on erittäin älykäs esittäjä ja Battlen taidokkuus on ihailtavaa. Tomowa-Sintowin ääni riittää vaikka mihin, vaikka kuulenkin hänen laulussaan aavistuksenomaisesti epäpuhtautta. Hän on hienosti sanonut että Annan roolin jokainen luonteen ja tunteen nyanssi on kirjoitettu Mozartin musiikkiin. Hänen mielestään surussaan piehtaroiva Anna ei nähtävästi rakasta Ottaviota vaan kaipaa salaa jotain, mitä on nähnyt vilaukselta Giovannissa.

Don Ottavion roolista ollaan yleisesti sitä mieltä että hän on mitätön mies, joka ei vedä mitenkään vertoja Giovannin elinvoimaisuudelle ja miehekkyydelle. Tässäpä meillä on kuitenkin tenori, jonka olemuksessa on haastetta tälle käsitykselle. Winbergh ei pelkästään laula upealla tyylillä vaan on olemukseltaankin näyttävä. Ottavion henkilössä on, erityisesti aariassaan "Dalla sua pace" (joka muuten lisättiin vasta teoksen toiseen eli Wienin versioon), suurta tunnetta, inhimillisyyttä ja epäitsekästä riippuvaisuutta Annasta.

Gösta Winbergh Ottaviona

54:35 Anna: "Or sai chi l'onore" 
1.02:00 Ottavio: "Dalla sua pace"
2.12:00 Ottavio: "Il mio tesoro"
2.51:00 "Don Giovanni a cenar teco" finaali

Komtuurin patsas saapuu finaaliin taustanaan avaruus

Salzburgin festivaalin lava asettaa tiettyjä rajoituksia näyttämökuvalle ja tässä esityksessä jäänkin kaipaamaan intiimiä tunnelmaa. Tunnelma suurella lavalla on turhankin juhlallinen.

Samuel Ramey kuvaa omaa roolinäkemystään Helena Matheopoulosin kirjassa "Bravo": "Näen Giovannin miehenä, joka yksinkertaisesti rakasti naisia, en eläimellisenä luonteena, jolla on kyltymätön seksuaalinen nälkä, en liioin mefistofelemaisena sadistina. Minusta tuntuu että omalla tavallaan ja ainakin sillä hetkellä hän on rakastunut aivan aidosti kolmeen naiseen, Annaan, Elviraan ja Zerlinaan, joita hän myös arvostaa." Varsin poikkeava näkemys, joka selittänee hänen vakavanoloista ja romanttisempaa tulkintaansa.

Elvira ja Giovanni

Berliinin Deutsche Oper 1961: Mozart - Don Giovanni - Berlim - 1961 - YouTube

Fischer-Dieskau Giovannina

Saksaksi laulettu esitys, jossa on kuitenkin pääroolissa suuri Dietrich Fischer-Dieskau. Hän tekee roolin todella vakuuttavasti, komiikkaa on sopivasti mukana ja laulaminen on tälle lied-laulun mestarille tutusti hienoja nyansseja tulvillaan.

-Giovanni: Dietrich Fischer-Dieskau; -Anna: Elisabeth Grümmer; -Elvira: Pilar Lorengar; -Leporello: Walter Berry; -Ottavio: Donald Grobe; -Zerlina: Erika Köth; -Commendatore: Josef Greindl; -Masetto: Ivan Sardi. Deutsche Oper Berlin, kapellimestari Ferenc Fricsay; ohjaus Carl Ebert

Fischer-Dieskau on analysoinut rooliaan Wienin oopperan ohjelmakirjaan vuonna 1991 otsikolla "Wer ist dieser Don? (Kuka on tämä Don?)". Siinä hän toteaa mm. että Don Giovanni on täydellisen itsekäs henkilö, joka ei välitä mistään muusta kuin omasta nautinnostaan ja hän on samalla puhtain ateisti mitä näyttämötaiteessa on ikinä nähty, hänet saa innostumaan vain ihmisen (naisen) maallinen, fyysinen olemus. Donin ulkopuolisuutta ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen moraalista kuvaa se että hänelle Mozart ei ole kirjoittanut ollenkaan puhdasta kaunolaulua, vaan musiikillinen loisto on oikeastaan muiden roolien varassa.

Ottavio ja häntä lohduttava Anna (loistava Elisabeth Grümmer)

Naislaulajat ovat tässä(kin) huippuluokkaa ja Walter Berry on "ylennetty" Leporelloksi, kun 1954 hän lauloi Masettoa. Leporellon ja Giovannin suhde on yksi oopperan keskeisiä rakenteita. Jotkut tekevät palvelijan roolin liiankin koomisesti, tärkeätä on säilyttää tässäkin roolissa tasapaino hauskan ja vakavan välillä.

Seuraavat kaksi videota ovat kuvan laadun puolesta niin heikkoja ettei voi vaatia niiden kokonaan katsomista ilman ponnistelua. Mukana on kuitenkin fantastisia laulajia, joiden esittämistä on upeaa kuunnella ja katsellakin miettien samalla tulkintojen erilaisuuksia.

Italian televisio 1960: Don Giovanni - Wolfgang Amadeus Mozart - 1960 - YouTube

Don Giovanni - Mario Petri Donna Anna - Teresa Stich-Randall Donna Elvira - Leyla Gencer Don Ottavio - Luigi Alva Leoporello - Sesto Bruscantini Il Commendatore - Heinz Borst Masetto - Renato Cesari Zerlina - Graziella Sciutti RAI Milanon orkesteria johtaa Francesco Molinari-Pradelli, ohjaus Giacomo Vaccari

Loistavasta Leyla Genceristä kirjoitin aikaisemmin oman esittelyn:  https://laurinmaa.blogspot.com/2022/02/loistava-sopraano-callasin-varjosta.html

Italialaiset laulajat ovat esimerkillisen taitavia resitatiiveissa, kieli on ilmeikästä ja luontevaa. Komiikkaa on paljon. Bassobaritoni Mario Petri vetää nimiroolin rehvakkaasti mutta tyylillä, Leporello on varsinainen hauskanpitäjä, Ottavio taas on samettiääninen tenori Luigi Alva. 

Aix-en-Provencen musiikkijuhlat 1960: Mozart - Don Giovanni - Aix-en-Provence - 1960 - YouTube

Teresa Stich-Randall: Donna Anna; Sakeh Vartenissian: Donna Elvira; Mariella Adani: Zerlina; Luigi Alva: Don Ottavio; Gabriel Bacquier: Don Giovanni; Giorgio Tadeo: Il Commendatore; Rolando Panerai: Leporello; Ugo Trama: Masetto. L'Orchestre de la Societe des Concerts du Conservatoire, johtaa Alberto Erede; ohjaus Jean Meyer

Tässä esityksessä kiinnittyy huomio erityisesti Gabriel Bacquierin hienostuneeseen Giovanniin, jonka näyttelemisessä on mainiota itseironiaa. Ja aivan huikea Zerlina! 37:20 "La ci darem la mano" (Giovanni, Zerlina)

Giovanni viettelee Zerlinaa

Laulajien haastatteluista ottamani kommentit ovat Helena Matheopoulosin kirjoista "Bravo" ja "Diiva".